Lue keskustelun säännöt.
Onko teille muilla elämässä paljon kaduttavaa?
14.10.2006 |
Minä olen tehnyt ihan hirveitä mokia viimeiset kymmenen vuotta. Nyt olen niin syvän kuopan kaivanut itselleni, ettei tästä oikein keksi mitään ulospääsyä. En siis ole masiksessa tai mitään. Lähinnä vaan pyörittelen päätäni että voi helevetti, miten tässä näin kävi.
Enkä siis ole tehnyt mitään rikollista tai päällisin puolin paheksuttavaa, kuten alkoholismia tai muuta. Vain tosi huonoja päätöksiä monissa asioissa.
Kommentit (3)
Mutta...
- En lähtenyt elämäni rakkauden perään silloin, kun oli mahdollisuus, vaan kuuntelin väärässä kohtaa toisten neuvoja ja järkeä, enkä sydäntäni, ja menetin sen mahdollisuuden ikuisuudeksi.
- Menin (sitten rakkauteen pettyneenä) naimisiin miehen kanssa, johon en koskaan edes rakastunut, vaikka pidin/pidänkin paljon.
- En etsinyt apua ja terapiaa ongelmiini silloin, kun ne alkoivat ja olisivat ehkä olleet helpompia käsitellä. Nyt on käsissä iso vyyhti sekalaisia ongelmia, joille en tiedä mitä tekisi.
- Sain aikanaan unelmieni työpaikan, jossa viihdyin tosi hyvin, jota rakastin ja jonka ihmisetkin olivat upeita. Lopetin paikassa tilapäisten henk. koht. ongelmien vuoksi vaikeana hetkenä, vaikka olisin saanut saikkuakin.
Paljon muutakin tekisin toisin, jos nyt saisin kokeilla uudestaan. Vaan katumisessa on turhaa rypeä. Tehty mikä tehty. Ilman näitä kokemuksia en olisi minä ollenkaan, vaan joku muu (ehkä parempi, ehkä huonompi) ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olisi kiinnostanut tietää, mitä niistä muutamista " jutuista" olisi tullut...
Tässä vaiheessa vain mielessä vaan.
minä lopetin suurimpien mokien tekemisen niin ajoissa, että ei varmaan paljon kaduttavaa jää, kun monet jutut voi laittaa hullun nuoruuden piikkiin tällä erää.