Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen juuri tehnyt paatokseni erota miehstani, olemme olleet noin 10 vuotta yhdessa, nyt vain on vain mitta tullut tayteen. Miten tasta eteenpain? Meilla on monta lasta, joista isa

Vierailija
14.10.2006 |

kyllä välittää. Meillä vaan suhde kuollut siihen, kun isäntä perusti yrityksen. Mitään ei jaksa enää tehdä kotona, kaljaa kuluu joka ilta muutama pullo (ei siis mitään järjetöntä dokaamista), mutta minun kanssa ei mitään ole jaksanut enää aikoihin tehdä. Olen puhunut asiasta, mutta täysin kuuroille seinille, jotenkin helpottaa että olen nyt saanut päätökseni tehtyä. Lapsista vasta yksi koulussa, miten selittää heille tilanne?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensin selität sille miehelle että nyt muutosta kehiin tai tulee ero. Sitten varaat ajan pariterapiaan. Ja jos ei tämä innosta miestä tai yritys epäonnistuu, haet kirjakaupasta kirjan nimeltä Lapsi ja ero tai jotain sinne päin. En tiedä onko siitä mihinkään, mutta todennäköisesti sen neuvot on ainakin yhtä hyviä kuin täällä saadut ja vähemmän kännisiä.

Vierailija
2/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten ei tätä päätöstä ole hätiköiden tehty. Nyt vaan kertakaikkiaan riittää, minullakin toivottavasti on oma elämä edessä. Olen kuitenkin ihan hyvännäköinen ja kokoinen nainen, turhaan tuhlaan elämääni ääliön kanssa, jonka mielestä olen välttämätön paha. Lapset vaan surettaa, ne kun tykkää isästä myös. Miten niille selittää, että meidän rakkaus on nyt vaan loppunut?



T. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin mene sinä sitten yksin. Meidän liitto pelastui, kun menin ensin itsekseni perheterapiaan. Sain purkaa mieltäni ja sain myös eväitä siihen, miten koettaa saada miestä ymmärtämään mun tunteita. Sitä kun itse jumittuu niihin samoihin juttuihin ja keinoihin ja mikään ei siinä vuorovaikutuksessa sitten parane.



Toinen asia on sitten se, että voisitko miettiä alkuun jotain muita konsteja, joille tuoda parannusta sinun arkeesi? Meillä esimerkiksi tilannetta auttoi huomattavasti se, että etsin säännöllisen lapsenvahdin. Oli tosi vaikeaa löytää, mutta onnistui kuitenkin. Näin sain itselleni mahdollisuuden kerran viikossa tehdä jotain mukavaa, tavata ystäviäni, käydä elokuvissa jne. enkä ollut riippuvainen miehen aikatauluista. Mies alkuun purnasi, että mitä ihmetouhua tämä tämmöinen on, kun hän tulee kotiin ja lapsenlikka vaan siellä häärää. Mutta en noista kommenteista välittänyt.



Eli järjestä sitä omaa elämääsi sinua tyydyttävämmäksi, äläkä kiinnitä huomiotasi sinun ja miehen väliseen suhteeseen. Katso, mihin tuollaiset muutokset johtaisivat.



Lapsille on kuitenkin ero todella rankka juttu. Nuo teidän ongelmat saattavat ihan hyvin olla vielä korjattavissa. Mutta ala ratkaista tuota vyyhteä jostain muusta päästä kuin siitä, että " miehen pitäisi muuttua" . Tsemppiä!

Vierailija
4/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

akkojen touhuja. Miten sitä on voinut olla niin sokea aikoinaan vai voiko ihminen muuttua noin paljon?

Vierailija
5/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jota vain olut pahentaa?



Näin tuttavaperhelläni oli. Lisäksi tämä oli hirvittävän kiukkuinen ja riidanhaluinen. Kun vihdoin suostui lääkäriin, diagnoosi löytyi ja niin löytyi lääkkeetkin, ja miehestä tuli se sama johon ystäväni oli reilu 10 v. sitten rakastunut eikä enää se mörökölli, joka vain jurputti eikä saanut mitään tehdyksi.



Vierailija
6/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pöydälle?



Tuo masennuksesta kirjoittanut puhuu asiaa. Ehkä kannattais hoitaa tuo miehen elämäntilanne kuntoon ensin, jos mahdollista. Sitten jos tilanne on sama, harkitkaa eroa uudestaan. Minä jos kuka tiedän mistä puhun, mulle tuli ero enemmänkin mun burnoutin takia kuin avio-ongelmien takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

burn outia (kuten kasilla) ei ole diagnosoitu.



Miehillä juuri monesti kuulemma tulee oluen lipitys, saamattomuus, kiukkuisuus, tuhoamisvimma tms. päälle ei välttämättä sellainen, että ei pääse ylös sängystä tms.

Vierailija
8/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutenkin kieltää kaikki ongelmat. Taitaa olla aika turhaa. Olen kyllä mielestäni yrittänyt kaikkeni, rukoillut, keskustellut, pyytänyt kauniisti, uhkaillut, lahjonut ym. mutta kun vika on ainoastaan minussa. Kai minun pitäisi katsoa peiliin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kaksi kaljaa joka ilta on minust aika paljon. Noin ensialkuun. Aika pattitilanne, vaikea tässä on mitään keksiä jos mies ei ole yhteistyöhaluinen. Oletteko jo puhuneet erosta?

Vierailija
10/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiat vaan meni siihen pisteeseen, että mies ei pystynyt kunnolla tekemään töitään ja tajusi, että jossain mättää ja siksi suostui lääkäriin...



En tiedä mitä neuvoisin, miten saisit miehesi hereille...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jatko tulee sujumaan, mutta ei tällainen elämä ole mistään kotoisin. Oon varmaan ihan pisissä alkuunsa, mutta en kestä myöskään tätä touhua yhtään enempää. Enkä itse ole edes absolutisti. Nytkin ukko nukkuu sohvalla oluttölkki kädessä.....

Vierailija
12/12 |
14.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos uskot, ettei mitään ratkaisua löydy on varmaan paras erota, jokaisella on vain yksi elämä. Mutta katso, löydätkö vielä jonkun kiven joka on kääntämättä, joka voisi muuttaa tilannetta parempaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi