Onko normaalia tuntea seksuaalisia viboja vieraita miehiä kohtaan, vaikka on onnellisessa suhteessa?

niin pistäisin elämäni ranttaliksi ja naisin miehiä keuhkoni pihalle. Mutta kun järjellä ajattelen, niin tuskin edes sinkkuna olisin kovin ylpeä tekosistani jälkeenpäin. Perheellisenä puhumattakaan.

Minä olen ollut aina uskollinen miehilleni (toinen avioliitto hyvässä vauhdissa). Ei ole koskaan tullut mieleenkään pettää.



Mutta kyllä niitä fiboja saa olla, miehillä ja naisilla. Mutta siihen se saa sitten jäädä.



Kamalaahan se on, jos mitään fiboja ei koskaan ole. Surullista. Mutta jos suhde on kunnossa, niin tarvetta pettämiseen ei ole. Ja sen suhteen eteen pitää tehdä paljon töitä.



On tässä fiboja..... pahoja... ;)

Mihin asti fibat ovat sallittuja tai harmittomia? Minä ainakin huomaan, että jos fiboja on ja kovasti ajattelen niiden kohdetta, muutun omaa miestäni kohtaan välinpitämättömäksi ja jopa kylmäksi. Silloin en voi enää sanoa, että ne ovat " vain" fiboja! Ajatuksille on kuitenkin vaikea lyödä stoppia, toisin kuin teoille.

Tunnut olevan rehellinen ja hyvän omatunnon omaava ihminen, jos se ahdistaa.

Meillä on miehen kanssa näistä asioista puhuttu ja molemmilla on näitä tunteita ollut, joten niiden kanssa on opittava elämään...

Mutta minusta niistä ei kannata miehelle mitään mainita, turhaan huonoa mieltä tuottaa.

Kun on niin että miehet aattelee seksiä viiden minuutin välein (Valittujen Palojen mukaan:):)), niin ei se aina ole oma muija silmien edessä sinä toimiston tiskill. Silti vaan tekis mieli enempi ku kotona viimeseen 15 vuoteen! Vaikka ikinä ei sitä edes sitten ehdota vieraalle.



Arska

Ole vaan onnellinen ja nauti sekä niistä että miehestäsi. Multa on mennyt fibat sekä omaan mieheen että kaikkiin maailman miehiin. Ei ole kivaa, ei, kun ei haluta koskaan kukaan, mikään.

Vierailija:

Mutta minusta niistä ei kannata miehelle mitään mainita, turhaan huonoa mieltä tuottaa.

Mä en ylipäätään usko " kaikille on se yksi ja oikea partneri" . Perheenperustamisiässä on tullut menneeksi yhteen tän yhden sinänsä hyvän ja kivan partnerin kanssa. Olis maailmassa varmaan paljon muitakin, jotka olis olleet vähintään yhtä sopivia ja seksuaalisesti kiinnostavia. Aina välillä tulee vastaan näitä kiinnostavia tyyppejä, mutta koska en mistään hinnasta halua lapsilleni uusperhekuvioita, en lietso näitä tunteita enkä toimi niiden mukaan.



Ja ihan olen onnellinen mieheni kanssa ja häntä rakastan - mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

Olisipa helppoa, jos tunteet katoaisivat off-nappia painamalla. Mutta näinhän ne eivät tee ja siinäpä sitten tasapainottelet itsesi kanssa ja välillä toistenkin. :(

ja kyllä niistä tulee loppujen lopuksi tosi paska fiilis.

Nyt kun olen eläyt yhden miehen elämää jokusen vuoden, niin on tämä paljon parempaa elämää.

Ei se silti tarkoita sitä ettei ajatukset ole sallittuja vaan se toteuttaako niitä.