Yksipuolinen ystävyys väsyttää.
Muutin toiselle paikkakunnalle 5 vuotta sitten ja sen jälkeen suurin osa ystävistäni on käynyt kylässä 0-1 kertaa koko aikana. Minun lomani entisellä paikkakunnalla on sitten aikataulutettu että ehdin kiertää kaikilla kylässä edes sen kerran vuodessa. Itse soitan heille pari kertaa vuodessa, kun aikani menee talon rakentamiseen ja vauvan hoitamiseen.
Tuntuu siltä etteivät he soita minulle koskaan itse. Kannattaako noita ystävyyssuhteita pitää yllä, vaikka ne ovatkin jo varhaisnuoruudesta asti olleet elämässäni? Minulla ei ole juurikaan ystäviä uudelta paikkakunnaltani, kun työssäni ei ole ikäisiäni ihmisiä ja täällä maalla ei muuten oikein aktiviteetteihin, joissa ihmisiä tapaisi, pääse.
Olen miettinyt välien katkaisua pitkään, mutta teenkö liian radikaalin ratkaisun? Eikös ystävyyden pitäis olla molemmin puolista antamista ja yhteyden pitoa?
Kommentit (7)
Vierailija:
Olen miettinyt välien katkaisua pitkään, mutta teenkö liian radikaalin ratkaisun? Eikös ystävyyden pitäis olla molemmin puolista antamista ja yhteyden pitoa?
Ehkä en sitten ole niin kiinnostava ihmisenä että he haluaisivat välimatkan takia enää yhteyttä pitää. Aika masentavaa.
Vierailija:
Ehkä en sitten ole niin kiinnostava ihmisenä että he haluaisivat välimatkan takia enää yhteyttä pitää. Aika masentavaa.
Relaa vähän ja anna mahdollisuus muillekin olla yhteyttä ottavana osapuolena.
Huh, taidan vetäytyä ihmissuhteista kokonaan.
Siis olen testannut soittaako mulle kukaan jos en itse soita, kun olen kyllästynyt olemaan aina se aktiivinen osapuoli. Ne, jotka eivät soita, eivät varmasti ole ystäviäni. Ikävä totuus, mutta näin on. Ei tosiystävyys oikeasti kärsi siitä, että pitää yhteyttä vaikka vain pari kertaa vuoteen. Mutta yksipuolisuus ei ole ystävyyttä. Ja olen kyllä saanut uusia ystäviä silti uudeltakin paikkakunnalta. Kokeile itsellesi mieluisia harrastuksia, niistä löydät varmasti samanhenkistä porukkaa.
Harmi jos sinun ystäväsi eivät osaa sitä arvostaa.
niin aktiivisesti kuin haluaisit.