Miten saada luottamus palaamaan suhteeseen?

itse koen sen jutusteluna mutta hyökkäysraivarin jälkeen alan epäillä kyllä muutakin. Mies on päättänyt että mulla on huono itsetunto joka on tottakin mutta se ei ollut sitä ennen tätä fraasia..



Minusta myös mies pitää yksityisyyttään turhan tärkeänä, onko hän ollenkaan sopiva edes vakavaan ihmissuhteeseen?



Ei ole ennen minua ollut suhteessa ja oli jo lähes 30v kun tapasimme..



En tiedä muuta kuin sen etten ole tätä ihan nyt ansainnut..



: (



Kiitos teille olette ihania kun kannustatte ja tuette!



ap

Sinuna kyllä en paljoa kyselis vaan penkoisin kaiken mahdollisen kun tilaisuus tulee. Sillä saat mielenrauhan suuntaan tai toiseen..

Kiitos!

ap

Jos kysyn kenen kanssa puhuu, suuttuu koska kyttään häntä. jne.

Onko tämä avointa ja luottamusta raknetavaa käytöstä?

on aina särkynyt ruukku, vaikka sen kasaan liimaisikin.

Mulla kokemukset puhelimesta, että jos pois päältä/äänettömällä niin varmasti salaa. Mitä se salaaminen sitten tarkoittaa? No, jos on peliä toisen kanssa niin ei tyytyväinen omaan suhteeseen. Mä siirtäisin keskustelun sille tasolle, että onko yhteyttä ollut aina kun teillä suhde vai onko uusi juttu. Ja jos vanha suhde niin miksei ole sen kanssa ja jos uusi suhde niin miksei sen. Ja sitten että miksi sun kanssa. Lapsen takia vai sun takia. Jos keskustelu pyörii vaan sen ympärillä että mitä puhelin haluaa ja mitä puhelimelle kuuluu niin ei hyvin mene. Laita mies selkä seinää vasten.

on tässä muutakin erikoista sattunut ja tapahtuneet ei lisää luottamusta VAIKKA en tiedäkään onko mitään aihetta epäillä:

Soittaa mulle mutta selvästi on häkeltynyt eikä ollut tarkoitus soittaa mulle.. ei kuitenkaan sano mitään että oho soitinko sulle..



Kun esitin kysymyksen suhteesta (ei olisi eka suhde jonka salaa) niin saa silmittömän raivarin ja kiistää ja haukkuu hulluksi jne. Seksiä ei halua, onhan näitä merkkejä mutta mistä ne merkit on? Siitä että on toinen vai siitä että meillä menee päin peetä.



: (



ap

ja tärkein mikä auttaa on että jatkatte yhdessä asumista reippaasti yli vuoden jolloin epäilevä osapuoli osaa jo olla hieman rennommin... vaikka joskus epäilyt aina palaa jos tapahtuu jotain mihin voi yhdistää jotain tylsää mitä on ennenkin koettu.



jatkakaa vain, aika se on mikä parantaa.

Sinun toiveitasi mies ei selvästikään kuuntele, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää parisuhdeterapia. Jos ei suostu siihenkään, niin harkitse vakavasti eroa.

jos puolisolla on lämpimiä ihmissuhteita liiton ulkopuolella ne on omia juttuja..

Niinpä eli sielläkin sitten laimauduin kohtuuttomaksi.,



Nyt mies on alkanut toivomaan että vietetään enemmän erikseen aikaa ihan ok pyyntö sikäli, mutta kun yhdessä olo on vaikeaa niin en tiedä onko se siihen oikea lääke kuitenkaan..



Vaikeaa on ja itsetunto on ihan nolla ja mies ei ymmärrä että edesauttaa mun paskaa oloa.



ap

Teillä on ollut ihan ammattitaidoton terapeutti. Kyllähän ystäviä saa olla, naispuolisiakin, mutta niistä olisi hyvä kertoa kumppanille. Salailu ei ole ratkaisu mihinkään.



Voin kuvitella millaien olo sulla on!

Minusta mies ikävästi syyllistää minua siitä että en osaa luottaa kun minusta tosi usein mies pelaa tilanteita niin että herää epäilys...



(näitä esimerkkejä tuossa aiemmin)



Jotenkin pitäisi päästä eteenpäin vaan miten?



ap

Minkä ikäisiä te ootte? Kävittekö te siellä terapeutilla yhdessä vai erikseen? Voihan olla et sun mies kertoi sille terapeutille jotain mitä sä et tiedä. Aika outoa musta jos puhuitte että mies salailee jotain lämmintä suhdetta avioliiton ulkopuolella ja se terapeutista ok. Paitsi jos mies sanonut että näin on käynyt ja yrittää sun kanssa eikä halua kertoa.

Jos mä olisin sä vaatisin ehdotonta avoimuutta. Puhelin aina sun saatavilla ja tutkittavissa. Jos ei mitään salattavaa pitäs olla ok. Luottamus ansaitaan kuten täällä moni sanonut.



Jos ei onnistu, laita mies pihalle miettimään mitä haluaa. Aika varmasti routa ajaa porsaan kotiin ja voitte sitten puhua teidän ongelmista ja yrittää jatkaa. Jos siitä tuntuu pelkkä puhuminen " tukahduttamiselta" en usko että nyt onnistuu.

Onko teillä lapsia? Jos ei niin anna olla, ansaitset parempaa! Miten se luottamus meni?

Niin miehellä ei ole paikkaa mihin mennä miettimään..

Minustakin se voisi olla paras ratkaisu.

Toisaalta kostaminenkin on käynyt mielessä jotta tietäisi etät mitä se on kun toisen pettää..



Tästä suhteesta on meinaan jo kulunut useampi vuosi ja nyt tämä vuosi on ollut tosi hankala kun minusta miehen käytös ikäänkuin ruokkii tätä epävarmuutta.



Terapiassa olimme yhdessä ja terapeutin mukaan minulle EI kuulu mieheni suhteet toisiin ihmisiin. Nyt mies ilmeisesti sai vain lisää potkua siihen että olen hullu, ehkä olenkin : (



ap

Mäkin olen miehelle sanonut etten todellakaan siedä sitä että se penkoisi mun tavaroita huvikseen, mutta jos sillä on todella paha olla ja epäilee mua jostain niin saa ihan luvalla tehdä pistokokeita jos sen mieli siitä rauhoittuu. Epäilys on niin raastava tunne, etten halua siitä miehen turhaan kärsivän vain minun yksityisyyteni takia. Mulla kun ei oikeasti ole mitään salattavaa, eikä ole koskaan ollutkaan. Molemmat myös kysellään toistemme menoista ja puheluista jne. mutta ne kuuluu ihan arkikeskusteluun, ei niistä pitäisi tulla kyttäämisfiilistä ja jos sattuu tulemaan niin ymmärretään että toinen tarvitsee nyt vastauksen ja miksei sitä antaisi.



Mä kyllä sinuna pohtisin että oletkohan nyt valinnut väärän miehen. Teillä tuntuu olevan niin eri odotukset suhteen läheisyydestä mikä on kyllä olennainen asia. Miehellesi sopisi paremmin joku aivoton kana joka vain tyytyväisenä hymyilisi ja istuisi kotona kysymättä mitään. Sinä et selvästi sellainen ole.

avoimuus ja valmius puhua kaikesta