Mitä tekisitte ystävän kanssa, jonka suhteen yhteydenotto on aina yksipuolista (sinun puoleltasi)?

eikä jaksa keskittyä yhteen asiaan niin pitkään, että saisi edes kirjoiteltua omia asioita.



Se, että saat roskapostia, kertoo että olet silti hänen mielessään.



Jos tyyppi on kiva, niin jatka yksipuolista yhteydenpitoa. Jos ei ole, niin anna olla vaan!

Muutamiin olen vain lakannut pitämästä yhteyttä ja osa heistä onkin kadonnut elämästäni täysin. joidenkin perään olen tosin surrut... mutta tosiaalta, jos kyse olisi ollut oikeasta ystävyydestä, kai hekin olisivat ottaneet joskus yhteyttä?

Silti oon tosi iloinen jos joku soittaa mulle. Ja mäkin lähettelen niitä kiertäviä sähköpostikirjeitä. Kertoo tosiaan että " olet ajatuksissa, tässä sulle tällainen jos vaikka piristäis, mulle ei kuulu mitään."

postit lähetetään tietylle ryhmälle. Ehkä nimesi on unohtunut sinne tai ei jaksa muuten pitää yhteyttä. Minä en jaksaisi tuollaista yhteydenpitoa.

Minulla on näin. En pidä yhteyttä vanhaan tuttuun, koska olen myöntänyt itselleni etten halua yhteyttä häneen. Hänen tulkintansa asiasta on, että minulla täytyy olla jokin kriisi jos en pidä häneen yhteyttä. Kaipa tuo on minuuden puolustuskeino...

Minulla on kaksi ns. ystävää, jotka pitävät minuun yhteyttä mutta minä en juurikaan heihin. Molemmat ovat sellaisia, joita en " tarvitse" elämääni muuksi kuin kaukaiseksi tuttavaksi. Toinen on hyvin erilainen kuin minä enkä koe viihtyväni hänen seurassaan. Hänen juttunsa ovat aika rasittavia eikä meillä ole paljon yhteistä. Toinen on entinen paras kaverini, johon petyin todella raskaasti ja laitoin välit poikki. Hän otti muutaman vuoden kuluttua yhteyttä. Hän on minulle nykyään pelkkä tuttava, melkein pelkkää ilmaa...

Mulla kävi samoin kun perustin perheen. Muutama kaveri tippui märehtien matkasta, mutta edelleen ne parhaat ystävät on. Vaikka soitettaisiin kerran vuodessa, niin heti kun kuulee toisen äänen tuntuu ettei aikaa ole välissä ollutkaan. Ja vaikka aikaa olisi kulunut kuinka kauan, voi ystävälle soittaa kriisitilanteissa.

Vierailija:

Minulla on näin. En pidä yhteyttä vanhaan tuttuun, koska olen myöntänyt itselleni etten halua yhteyttä häneen. Hänen tulkintansa asiasta on, että minulla täytyy olla jokin kriisi jos en pidä häneen yhteyttä. Kaipa tuo on minuuden puolustuskeino...

Siis ettei oikeasti halua pitää yhteyttä. Minulla on myös toinen ystävä josta en saata viikkokausiiin kuulla mitään. Silti tiedän miten asiat ovat. Olemme olleet parhaat ystävykset 26 vuotta.

ap

Joihinkin ystäviin vaan ei tule otettua yhteyttä, esim. jos ko. ystävä asuu eri kaupungissa tai elämäntilanne on kovin erilainen. Itse olen huono pitämään yhteyttä

harmi vaan, että on/ovat ainoan lapsemme ainoat kummit... Pikkasen nyppii kummivalinta, olisivat kieltäytyneet kunniasta jos eivät kerran halua pitää mitään yhteyttä meihin. Kun ovat ainoat kummit niin oltaisiin sitten pyydetty muita ihmisiä jotka olivat myös vaihtoehtoja. Ei ole kivaa kun lapsi ei edes nimeltä tunne kummivanhempiaan, kun nimet mainitaan, kysyy aina ketä he ovat?



Asuvat samassa kaupungissa, n. 2 km meiltä eli matkakaan ei ole päätä huimaava. Ja sitä sähköpostia, " roskapostia" , kyllä riittää...

en nyt ihan niin tarkasti että teillä meillä teillä vaan että jos me käydään kylässä niin kyllä sitä samaa tietä pääsee meillekin... en myöskään soittele näille ihmisille.... antaa olla...

että minulle ei tapahdu mitään ja sekin vielä, että olen yh, niin en jaksa soitella. Kun lapset nukkuvat en OIKEASTI jaksa enää soitella kellekkään vaan nautin hiljaisuudesta. Välillä potuttaa kun joku soittaa tämmöisenä aikana...vastannut sentään olen. Yritän parantaa tapani.



Ihanaa, että on nämä ystävät kuitenkin...pitää laittaa vaikka tekstaria tai jotain, että tietävät, että muistan. ...