Lue keskustelun säännöt.
Miten täysin erilaiset ihmiset löytävätkin toisensa?
13.03.2006 |
Avo-/aviopuolisoiksi siis. Joskus tulee joidenkin parien seurassa tunne, että eihän näillä ole mitään yhteistä! Viehättääkö erilaisuus nimenomaan toista, vai mikä siinä on?
Toinen saattaa olla totinen ja hiljainen hissukka, puoliso taas puhua pulputtaa koko aika ja on remseä huumoriveikko..
Kertokaa!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun edellinen suhde oli juuri tuollainen. Itse en alkuun edes tajunnut miten erilaisia olimme, mutta lopulta munkin silmät aukesi. Ja nyt jälkeenpäin (erosta kaksi vuotta aikaa) tuntuu, että miten IHMEESSÄ me oikein voitiin olla yhdessä????
Mä muutuin suhteen aikana tosi paljon. Ystäväni alkoi jo huomautella mulle, että olen aivan outo ja lopulta tajusin itsekin. Koska mä olin suhteessa se sosiaalinen puoli, aloin suhteen takia eristäytyä ystävistäni Koska suhteen eteen tarvii tehdä kaikki, ajattelin.
Me olimme todella erilaisia. Minä halusin matkustella, mies ei. Minä halusin viettää aikaa ystävien kanssa, mies ei. Ainoa tapa olla kaverien kanssa oli ryypätä ja käydä juhlimassa, ei voinut kutsua ketään vaikka syömään tms.
Mies halusi harrastaa OMIA juttujaan, ei mitään yhdessä. Ainoa mitä yhdessä halusimme oli lapsi, jota emme saaneet. Näin jälkikäteen ONNEKSI!!!!