Lue keskustelun säännöt.
Sinkut ja lapsettomat MIEHET!!
18.04.2006 |
Mitä ajattelette äideistä, joilla on lapsia? Siis, jos tapaatte esim. baarissa mielenkiintoisen naisen, jonka kanssa juttu luistaa, sitten saatte selville, että hänellä on lapsi/a. Miten toimitte? Annatteko virran viedä, vai onko lapset helposti " stop- merkki" ? EN halua lietsoa mitään hysteriaa tällä, ihan uteliaisuudestani kyselen vain.. Monilla on muutenkin niin vaikea löytää kumppania, niin ajattelin sitten naisia, joilla on lapsia. TUskin kovin moni heti ryntää naisen kanssa asumaan ja elämään onnellista uusioperhettä! Pelottaa ehkä omalta osaltani, että jos joskus miehen kanssa menee sukset ristiin, niin jäänkö sitten ihan yksin pysyvää kumppania. Ja tuleeko minun tyytyä vain silloin tällöin tapahtuviin hetken kestäviin " suhteisiin" .. Kylläpä sitä ihminen osaa etukäteen murehtia kaikesta mahdollisesta!:)
Kiitos teille vaivautuneille:D
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jäin reilu vuosi sitten yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Ajattelin, että mitenkähän paljon mun markkina-arvoa laskee lapsi, mutta minulle olisi ottajia piisannut. Monta monituista fiksua, hyväkäytöksistä, korkeasti koulutettua ja pitämässään työssä olevaa miestä olisivat selvästi olleet valmiita vaikka perheen perustamiseen (kyselivät sitä oikein minulta, että haluaisinko lisää lapsia). No yhden helmen nappasin sitten itselleni eli sellaisen, joka totesi, että hän on aina halunnut itselleen rinnalle ihmisen. Perhekokoonpanolla ei ole hälle väliä eikä hän mieti, että mitä biologista alkuperää on. Hänelle on kuulema paljon tärkeämpää se, että kuka on joka päivä sinne aikuisuuteen luotsaamassa. Tää mies on sulattanut sekä minun että poikani sydämen ihan totaalisesti. On niin ihana katsoa heidän legoleikkiään tai telmimistä. Miehen silmistä näkee miten hän nauttii ja samoin lapsen.
Terveisiä onnellisesta uusperheestä.
7, mutta miten lapsesi biologinen isä on sitten suhtautunut asiaan? Kutsuuko poika " uutta isää" millä nimellä?
-ap
" vanha isi" lähti itse omasta tahdostaan toisen naisen matkaan, niin ei varmaan kehtaa sanoa mitään, vaikkei nyt se, että hänet korvaa 26 päivänä kuukaudessa " uusi isi" . Poika kutsuu isäpuoltaan yleensä etunimellä ja joskus myös nimellä koti-isi, onhan hän se isä, joka kotona asuu. Nimi on kuitenkin aina vain kyltti, samoin nimitys. Oikeasti se merkitys on paljon enemmän kuin yksi sana. Sillä on merkitystä, joka niillä legoilla leikkii, joka aamupuuron keittää, joka pukee päiväkotiin ja auttaa kengännauhojen kanssa sekä ottaa vastaan kitisevän lapsen kitinät ja murheet. Nostan hattua miehelle, mutta samalla tiedän, että itse tekisin päinvastaisessa tilanteessa samoin.
Haluan itselleni perheen ihanan naisen kanssa. Ei ole olennaista, ovatko lapset alun perin vain hänen. Toisaalta hyväksyn senkin, että naisen lapset eivät ole isän tarpeessa vaan tarvitsevat kenties vain uuden turvallisen aikuisen elämäänsä.
Suhde lasten äitiin on se pääasia, kaiken alku. Mutta sen suhteen myötä myös lapsista voi tulla kaikki kaikessa ainakin minulle - omia tai ei.