Miksi aina pitää ajatella niin kauhean järkevästi kun hankkii

lapsia? Haluisin toisen mutta mies ei suostu kun pelkää kaikkea, ei olla enää mitään nuorukaisia. No, okei mulla tuli sairaus ja työt loppui sen vuoksi ja nyt olen uudelleenkoulutuksen tarpeessa ja hakenutkin kouluihin ei vaan vielä tärpännyt. Miehen työt on kiikun kaakun mut silti harmittaa jos typerän rahan vuoski jää toinen hankkimatta ja vanhana sit kaduttaa. Tilanteethan voi kellä vaan muuttua. Harmittaa kun oln avoimesti kertonut toiveistani mutta kun vaan järkeilee kokoajan.