Kolmelapsiset perheet, tuleeko neljättä?

Kolme poikaa on ja kädet täynnä työtä ja välillä hermotkin kovilla. Nuorin 6kk ja aika hankala tapaus. Nukkuu tunnin pätkiä päivin ja öin eikä viihdy yksikseen juuri lainkaan hereillä ollessa.

Haluan alkaa tekemään jotain muutakin, kun tätä lasten hoitoa.

heittäydyin parisuhteeseen ja mies halusi biologisen lapsen. Olen tehnyt luopumistyön kahdesti ja onnitellut itseäni, kun olen päässyt irti vihaamistani raskauksista ja vauva-ajasta. Rakastan lapsiani, en vain ole vauvaihminen. Vauvat eivät aiheuta minussa kovinkaan suuria ihastuksen tunteita, sen sijaan vuoden ikäisestä he alkavat olla loistopakkauksia.



Mielelläni adoptoisin neljännen lapsen. Enempää lapsia en ala itse väsäämään, vaikka tänne tupaan muutama vielä sopisikin. Mies ei vaan ole sellaista tyyppiä, että osaisi pitää adoptoitua omanaan, joten se haave on haudattava ja tyydyttävä näihin.

Ei minusta varmaan olisi aborttia tekemään. Mutta neljättä lasta ei siis yritetä. Meillä on vanhin 8 vuottta ja nuorin vuoden ikäinen, tyttö ja kaksi poikaa. Joku taisi mainita, ettei kroppa kestäisi ja niin on tässäkin tapauksessa, kilot tosin olen saanut aina välillä pois, vaikka niitä raskauskiloja (nestettä pääosin) on tullut jotain ihan muuta kuin 10-14...



Kyllä tämä arki työllistää näiden kolmen muksun kanssa ihan riittävästi, olen kuitenkin sen verran mukavuuden haluinenkin että omillekin harrastuksille on jäätävä aikaa. Ja kolme lasta mahtuu tavalliseen farmariautoon ja tähän nykyiseen taloon.

meillä 3 tyttöä, mies hinkuis poikaa mutta mun mielestä tähän joukkoon sopis paremmin tyttö ;)

Hyvillä mielin annoin tämän kolmannen tulla, nautin tästä raskaudesta koko ajan kuin viimeisestä. Kolme kun on saatettu maailmaan, niin se riittää!



Heh, ja eihän me vielä olla edes 3-lapsinen perhe, mutta ehkäpä piankin!

paitsi et minä olen se joka hinkuu vielä poikaa ja miehen mielestä olis hyvä jos neljäsKIN olis tyttö kun kerran on jo kaikki tyttöjutut hankittuina yms.



Mutta siis ihan varmasti tulee neljäs jos vaan kaikki menee hyvin. Nuorin nyt 2 kk, yritys on tarkotus alottaa loppuvuodesta.



Neljäs on sitten meidän viimeinen vauva.

Meillä poika 11v, tyttö 9v ja poika 6,5v. Paljon on kinastelua nuorimman ja vanhemman pojan välillä, ettei enää jaksaisi. Nuorimmaisella ei ole oikein kavereita, joten koulunalkua tässä oikein odottaa, että hänkin saisi omia kavereita.

Muuten alkaa perhe-elämä tuntua mukavalta, kun on enemmän aikaa vanhemmilla, päästä jopa lenkille kahdestaan tai kauppaan. Vanhin poika huolehtii jotenkuten pienemmästään lyhyen ajan.

Mutta toisiltahan isompikin katras hoituu siinä sivussa. Puolitutulle syntyi kahdeksas lapsi ja hyvin pyyhkii. Luulen, että jokaisella parilla on se oma tunne minkäkokoisen lapsikatraan jaksaa hoitaa, sehän on varmaan luonnekysymyskin (jos nyt oikein ilmaisin asian ja tietysti jos Luoja suo).

Toisaalta aika näyttää, turha miettiä liian aikaisin.

Toisaalta harmittaa, kun tietää, ettei enää ikinä ole raskaana eikä synnytä, eikä enää ikinä koe sitä raskauden jälkeistä hormonimyrskyä, ja suunnattoman rakkauden syntymistä. Haluan kuitenkin pystyä olemaan hyvä äiti näille jo olemassaoleville lapsilleni! Jos minusta olisi enempään, niin meille tulisi vielä se kuudeskin! tai kahdestoista :)

Pitkään kotiäitinä olleena nautin nyt työnteosta ja palkasta. En enää jaksaisi valvoa öitäkään. Kyllä näissä kolmessa on ihan riittävästi ja pitäähän ne lapset elättääkin ja muutenkin hoitaa kunnolla. Ei mulla ole enää yhtään vauvakuumetta ja ikääkin on jo 37 v.

ei tarvitisi olla raskaana eikä synnyttää niin voisin " ottaa" uuden vauvan aina parin vuoden välein. Tulen varmaan kärsimään ikuisesti kroonisesta vauvakuumeesta mutta ei, ei meille tule neljättä. Juuri siksi, että raskaudet ovat olleet minulle ja koko perheelle erittäin raskaita aikoja ja kaikki kolme ovat sektiolla syntyneet. En uskalla enää. Mutta silti haikein mielin ajattelen kuinka tämä nuorin on se viimeinen vauva meillä. niisk. Ehkä sitten lapsenlapsia joku päivä kenties. :)

Rakastamme matkustelua ja jo kolmenkin kanssa siinä on omat ongelmansa, saati sitten jos matkalle lähtis neljä lasta. Ja miten kallistakin se olisi, täytyisi keksiä uusi harrastus.



Eli ei tule.

Äidillä kun alkoi jo vaihdevuodet 40v niin ei tässä varmaan mitään iltatähtiä kovin pitkälle siirretä, jos itse harmaantuu samassa iässä. Voishan sellaisen pikkasen vielä pyöräyttää siellä 34-35v : )

meillä on kolme poikaa kahden vuoden ikäeroilla ja nyt kun kuopus on täyttämässä kohta vuoden niin minulla on vahva tunne että EI ENÄÄ IKINÄ. että nyt jo riittää tämä vauvaperheen elämä ja pikkuhiljaa voitaisiin jo siirtyä muihin juttuihin. monesti ajattelen että miten helppoa elämä olisi jos olisi vain 5v ja 3v ja että parin vuoden päästä meillä näin onkin, lisänä sitten tietty se 7v.



rahakysymys on myös yksi tekijä, meillä on rahat ihan tarpeeksi tiukilla jo nytkin ja jos neljäs lapsi tulisi niin sitten ei varmasti ikinä päästäisi esim. etelään lomalle tms. mitään extraa. autokin pitäisi vaihtaa ja menisihän sitä ruokaan ja vaatteisiin ihan hirmuisesti rahaa.



raskaudet ovat myös olleet aika rankkoja, etenkin tämä kolmas otti tosi koville enkä usko että kroppani kestäisi enää yhtäkään.



olen myös lihonut aina raskauksien aikana eikä imetys laihduta joten ylipainoa on kertynyt ja nyt vihdoinkin olen saamassa sitä pois ja itseäni taas kuntoon monen vuoden jälkeen. en enää jaksaisi tehdä samaa uudestaan sillä raskaus tasantarkkaan tuhoaisi taas kaikki saavutukseni.



mies sanoo että parin vuoden päästä olen taas vinkumassa uutta vauvaa ja että pitäähän se tyttökin vielä tehdä... toisaalta tuntuu kyllä haikealta ajatella että tämä nuorin olisi tosiaan meidän viimeinen vauva mutta onhan elämässä ihan oikeasti muutakin kuin vaan vauvojenteko! ja pikkusiskoni alkaa kohta olla vauvantekoiässä joten parempi kai siirtyä odottelemaan niitä suloisia vauvoja hänen masustaan ;)

Eli ei tule lisää vauvoja tähän huusholliin.

Mikäs siinä,vauvakuume on ollut ja sama hullunmyllyhän vain jatkuu.

Meillä siis vanhin on 6v ja nuorin 4kk.... mies haluaa vielä neljännen joskus 5 vuoden sisällä, mutta itse olisin jo valmis kasvattamaan tämän hienon pesueen ja tulla mummoksi sitten aikanaan... sapa nähdä mihin sitten päädytään.

poika koululainen.

Vanhin on 19v, keskimmäinen 10v ja nuorin 8v.......Jo kun odotin nuorimmaistamme, päätin, ettei enää...........Se päätös teki siitä raskaudesta ainutlaatuisen, ikääkin silloin oli 37v. Nyt ei enää jaksaisi uutta vauvaa, mutt ikä tekee tehtävänsä, nyt on vaan iloinen kun lapset kasvaa ja saa omaa aikaa enemmän.