Miten voi samalla ihmisellä koko ajan mennä välit poikki kaikkien kanssa?!

Eikä syy ole koskaan itsessä, vaan muissa. En jaksa ymmärtää.



Tällä keski-ikäisellä naisella menee välit poikki ihan kaikkiin!



Lastensa isän kanssa meni välit poikki, kun lapset oli ihan pieniä. Sen jälkeen on ollut ainakin neljä miessuhdetta (jotka on olleet sen verran vakavia, että on perheelle esitelty) ja nekin on aina menneet poikki, koska mies onkin tehnyt tai sanonut jotain ihan anteeksiantamatonta.



Välit omiin vanhempiin meni poikki ennen heidän kuolemaansa. Naisella on kolme siskoa ja kaksi veljeä, ja kehenkään heistä ei ole missään yhteydessä, koska välit meni poikki raikuvasti jostakin riidelleen jo niin kauan sitten, että kukaan aikuisista lapsista ei tunne ketään suvun jäseniä.



Ihan tässä nyt viimeisen viiden vuoden aikana on mennyt ainakin seuraavanlaisia välejä poikki:

- Naapuriin, jonka kanssa oli ollut ystäviä pari vuotta, sen takia että naapuri ei voinut tehdä erästä aika suurta palvelusta.

- Kaveriin/naapuriin, joka ei automaattisesti ollut samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yllä mainittu naapuri oli ihan kamala ja itsekäs.

- Vanhaan ystävään, joka kuulemma osoittautui snobiksi, koska osti jotakin, johon itsellään ei ollut varaa.

- Naapuriin, joka pyysi (aluksi kohteliaasti) pitämään lemmikit pois heidän pihaltaan.

- Lapsensa puolisoon, mulle tuntemattomasta syystä, jonka jälkeen syyllisti lastaan kovasti, että muka hylkää äitinsä, ja puoliso on nykyään ex-puoliso ja tämä lapsi asuu äitinsä naapurissa ja hyppää pillin tahtiin.

- Toisenkin lapsensa puolisoon, joka hermostui siihen, että anoppi olisi ollut sanelemassa sitä, missä asuvat ja miten elävät. Melkein sitten meni välit tähän lapseenkin, koska hän teki selväksi, että on samaa mieltä vaimonsa kanssa. Jonkinlaiset etäiset välit siis edelleen.

- Kolmannen lapsen tyttöystävään, jonka kanssa oli aluksi ihan tosi läheiset välit. Syynä kai jotakin samantapaista, kun ylläkin.



Ja varmaankin on muitakin, en vain tiedä niistä.



En usko, että on mitään muuta tapaa pitää hänet tyytyväisenä, kun aina vaan tehdä juuri niin kuin hän sanoo taikka ajattelee, että muitten on tehtävä. Mitä tällaisesta ihmisestä pitäisi ajatella...? Miten tällaisen kanssa voi tulla toimeen?