Mä olen tosi vihainen mun miehelle! Tekisi mieli laittaa pillit pussiin

Vaikka olen tosi väsynyt, niin silti tuntuu paremmalta. Teki hyvää saada taas jotain muuta ajateltavaa. Mies lähti sinne juhliin ja pojan nukkumaan laittaminen jäi jälleen kerran minun harteilleni. Nyt sitten taas vaihteeksi istun yksin kotona lauantai-iltana (kolmas putkeen).



Toivottavasti mieheni pian tajuaa ryhdistäytyä. Huomenna sillä on krapula ja itse olen taas töissä, joten ei päästä puhumaan asiasta. Aion kuitenkin vakaasti nostaa kissan kunnolla pöydälle. Ei niin, ettenkö olisi jo niin tehnyt, mutta nyt kai pitää uhata erolla, vaikkei se minusta oikea tapa olekaan.



Olen vain niin hurjan väsynyt olemaan ainoa aikuinen tässä perheessä. Siis kyllähän miehenikin tunnollisesti käy töissä ja tuo rahaa kotiin, mutta minusta se ei riitä. Itsekin käyn taas töissä ja silti joudun hoitamaan koko kodin yksin. Syy ei ole siinä, ettenkö antaisi miehen tehdä hommia tai hoitaa poikaa. Hän vain tiuskaisee minulle, jos pyydän tekemään jotain, kuten vaihtamaan pojan vaipat.



Pitää yrittää saada suhde taas normaaliksi. Sellaiseksi kuin se vielä viime vuonna oli. Silloin tosin olin kotiäitinä ja mielelläni tein paljon hommia täällä kotona. Ehkä miehelläni menee vain hetki sopeutua uuteen tilanteeseen, etten enää olekaan kotona.



T:ap



Ps. Poika alkaa nukkua omassa huoneessa (tai yritetään ainakin) kunhan remontti valmistuu.

mihinkään!!kotiäitiys on kovaa työtä siinä missä muukin työ.Meillä on myös samoja ongelmia ja voin sanoa,että erittäin monella on nämä samat ongelmat.Mies ei tajua,ennenkun todellakin nostat sen kissan pöydälle ja sanot kovan sanan ja valitettavasti sen joutuu tekemään monta kertaa..varaudu siihen!Ei nyt muuten hyvää suhdetta kannata lopettaa.Parisuhde tarvii jatkuvaa huolenpitoa ja asioista keskustelemista..miehet on niin pässejä näissä asioissa..monella on se käsitys,että äiti hoitaa lapset.Koittavat luistaa aina omiin puuhiinsa!ja tiedän mistä puhun..lapsia kaksi ja taistelen parhaillani samoista asioista kuin sinä ap!!

Aivan oikein: kotona ollessaan teki kaiken yksin, hoiti lapsen, hoiti kodin jne. Mies tunsi kotiin tultuaan, että hän on täysin tarpeeton ja häipyi aina omille teilleen. Vasta pariterapiassa mies sanoi, että hän on aivan ylimääräinen lenkki tässä taloudessa, jossa mitään ei tarvitse tehdä ja jos jotain tekee, niin sekin on väärin tehty. Lapsi kinusi aina äidin perään ja syykin oli yksinkertainen: ihan vauvasta asti äiti oli tehokkaana ja nopeana hoitanut lapsen yksin.



Pointtini on siis se, että jospa olet vähän turhan tarkka asioista. Haluat, että koti ja lapsi hoidetaan sinun tavallasi ja se on ainoa oikea tapa. Mene oikein tiukasti itseesi, että onko sinun tapana korjailla miehesi jälkiä hänen tehtyään kotihommia tai ainakin huokailla niille. Mies ei voi yhdessä yössä muuttua eli et voi olettaa, että palattuasi töihin miehesi vaan alkaa toimia niin kuin haluat, jos kerran " mielelläsi olet hoitanut kaiken kotona ollessasi" .



Meillä oli myös sama ongelma, että en ymmärtänyt, että miksi mieheni ei voinut hakea lasta hoidosta samalla punaisella sekunnilla kun pääsi töistä. Se ilmeisesti on miesten ja naisten välinen ero. Äidillä oli huono omatunto, isällä tarve hengähtää puoli tuntia.



Minä en hoida kotiasioita yksin, vaikka kotona olenkin. Teen suurimman osan, mutta mieheni touhuaa myös. En ole kyllä mitenkään tarkka ja mieheni jälki kelpaa paremmin kuin hyvin.

niin minulla yksinhuoltajana on perheelleni yhden ihmisen tulot, silti joudun tekemään kaiken itse. Tosin ei tarvitse miettiä sitä, mitä tuo toinen ei tee, kun itse on vastuussa kaikesta. Ei tarvitse ainakaan riidellä mistään.

Rutiinit ovat lujassa. Ihan turhaan täälläkin etsitään sinun käytöksestäsi syitä. Yleensä se syy on ihan siinä, että rutiineihin totutaan niin hyvin, ettei niiden muuttaminen onnistu. Suosittelen lukujärjestystä. Siis ilmoitat miehelle, että nyt kotityöt jaetaan, esim. torstaina hänen pitää imuroida, huolehtia astianpesukone, jne. Kotitöihin tottumaton mies ei edes huomaa mitä pitäisi milloinkin tehdä. Siksi selvät säännöt, että mitä tehdään milloinkin ja milloin on itse kunkin vapaa hetki. Muina päivinä et sitten edes odota miehen osallistumista kotitöihin.

Jos joku valittaa miehestä, joka ei tee kotitöitä eikä hoida lasta, niin eiköhän TÄÄLLÄ sekin käännetä naisen syyksi. Eli nainen " tekee miehestä tarpeettoman." Kyllä niinkin varmasti voi käydä, mutta kaikissa tietämissäni tapauksissa se on ollut mies, joka on ihan itse tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Ja näitä miehiä tuntuu olevan kohtalaisen paljon.



Aina myös neuvotaan sanomaan nätisti ja pyytämään ja keskustelemaan. Miehelle ei saisi sanoa pahasti. Räyhääminen ja nalkutus ei tietenkään ole hyvästä, mutta joskus on tarpeen tehdä mielipiteensä tiukasti selväksi eikä aina vain hyssytellä ja toivoa parasta. Varsinkin, kun mies ei selvästi ole ottanut opikseen aiemmista keskusteluista.

Vierailija:

Ihan mielenkiinnosta.

Henk. koht. mielipiteeni on, että kyllä lapsi pitäisi hakea hoidosta aina niin aikaisin, kuin vaan mahdollista.

On kuule olemassa vanhempia, jotka tarvitsevat hoitopaikkaa jopa öisin...

Suurimmalla osalla kotoa tullut malli on se, että äiti tekee kaikki kotityöt, isä korkeintaan ns. miestentyöt. Sitten omassa parisuhteessa pitäisi yhtäkkiä osata tehdä kaikki oikein. Ei minun mieheni ainakaan osannut mitään kotihommia tehdä kun äitinsä oli passannut ihan täysin. Minä sitten opetin kaikki jutut ja kärsivällisyyttä se otti! Edelleenkin anoppini on sitä mieltä, että minä olen laiskimus kun en saa edes kotia ja työasioita ja lapsia yksin hoidettua! Aina muistuttaa siitä, että appiukko ei koskaan tehnyt mitään.



Tietenkään miehen tekemättömyys ei ole naisen syy, mutta jos se naista vaivaa, niin varmaan kannattaisi asiaa lähestyä jollain fiksulla tavalla. Se voisi olla se, että miettii itse miten toimii ja sitten miettii mitä mieheltä voisi vaatia. Nalkutus ja jäkättäminen ei aja kuin pois. Ainakin mua ottaisi päähän asua sellaisessa kodissa!



Veljeni aikanaan sanoi, että kyllä hänen sukupolveltaan vaaditaan todella paljon: pitäisi osata isän opettamat miestentyöt, osata olla pehmoisä ja ihana rakastaja, paras ystävä ja miehekäs mies, hoitaa lapset ja koti kuten vaimokin ja silti tuoda rahaa... Ja mallina on ollut hyvin perinteinen mies: ei juuri puhu eikä pussaa, töissä on käynyt ja nurmikon leikannut. Äitihän ei edes päästänyt isää keittiöön.

Välillä oon kyllä ratkeemispisteessä.....kyllä meillä ainakin äijä on vaan suomeks sanottuna niin patalaiska ja haluaa viettää vielä villiä nuoruuttaan ja ikäänkuin itseltäänkin kieltää vastuunsa.....mutta itse olen liikaa sallinut moista kun en jaksa tapella.

Mä oon kyllä kotona lasten kanssa joo, mutta ei mielestäni pitäis silti kaikkia asioita hoitaa, meillä on kans renmontti kesken....

Äijä on niin saamaton, että meillä kans minä hoidan sen paperiasiat ja ihan kaikki koska muuten se ei hoitais niitä ollenkaan....pitäis kyllä jättää sit vaan hoitamatta niin ehkäpä sekin oppis jotain.

Ja minä olen kyllä semmonen tarkka ja ärsyynnyn jos asioita ei tehdä heti ja kunnolla, että ehkäpä syytä löytyy vähän molemmista.....silti...mies se on ketä tilannetta hyväksi käyttää!

Miehesi on tullut isäksi hiljattain ja ehkä sen asian tajuaminen on hänelle vaikeaa: vastuu ja siihen liittyvät arkiset paineet, ihan niin kuin sinullakin, voi joskus tuntua ylivoimaiselta.

Mutta jos teillä on ns. maalaisjärkeä päässä ja halua ja tahtoa ratkaista kaikki ongelmat, niin ei huolta eikä hätää, asiat kyllä lutviutuvat kohdilleen. Tsemppiä vaan ja onnea perheenlisäyksestä! T. Neljän äiti

hommista kun on kuuleva suvun miehet sellaista tyyppiä että passuuttavat. Meillä ennen lasta oli kotityöt ym. jaettu tasan ja homma toimi. Tyhmänä en ottanut anopin neuvosta onkeeni vaan kotona ollessa tein kaiken kun kerran aikaa oli ja mies kuitenkin kävi töissä. Töihin palattuani kun yritin että hommat taas tasan niin eipä mies enää ollutkaan innokas palaamaan tuohon systeemiin vaan kaikki jäi minun kontolle. Koska halusin kovasti toista lasta niin yritin vain jaksaa niin että pääsin taas ä-lomalle jolloin tilanne taas helpotti kun olin kotona ja aikaa oli. Kakkonen oli sairas ja huusi paljon joten en saanut juuri nukuttua mutta saatoin lepäillä päivällä kun lapsi nukkui niin en taaskaan saanut miestä pakotettua ruotuun. Palasin taas töihin heti vanhempainvapaan jälkeen ja mies hoiti lapsia kun oli vapalla kun teki vuorotyötä. Näki siinä että ei se oli helppoa hommaa sekään. Saimme vielä yhden lapsen ja olen nyt hoitovapaalla miehen toiveesta. Teen pääasiassa edelleen kaiken ja välillä ottaa päähän kun olen miehelle kuin äiti. Nyt olen kuitenkin saanut puhuttua (tosin meinasi tulla ero kun saatiin riita aikaan) ja sovittiin että mies tekaa keittiöhommat ja isojen lasten iltatoimet kun on kotona ja tämä riitti minulle. Hiukan hirvittää mitä seyraa kun palaan työhön sillä olen päättänyt että mies saa luvan hoitaa puolet kodin hommista silloin. Meillä mies muuten sanoi että ei ollut haaveillut tällaisesta elämästä ja tuntee olevansa jumissa ja että on vasta tajunnut että ei oli isä tyyppiä vaan haluaisi olla vapaa menemään ja matkustelemaan. Surettaa että toinen pitää elämäämme surkeana kun minulle tämä oli juuri sitä mitä olen aina halunnut. Tulevaisuus näyttää miten meidän käy mutta ei mielestäni ihmistä voi pajottaa olemaan obbeton loppu elämäänsä joten jos mies ei löydä elämäniloa perheensä kanssa niin hänen on sitä etsittävä ilman meitä.



Ap;lle jaksamista ja yrittäkää puhua miehen kanssa.

Ikävää tietenkin meille kaikille että niin useat miehet on niin lapsellisia, vastuutaan pakoilevia patalaiskimuksia, mutta helpottavaa huomata että oma mies ei olekaan mitenkään poikkeavan hirvittävä.



Sitä vaan olen miettinyt että miksi sellaisestakin miehestä joka on innoissaan ennen kokkailut, siivoillut ja lahjonut vaimoaan, tulee muutaman lapsen jälkeen niin inhottava?



t.se joka teki aloituksen " Miten saan miehen havahtumaan?"

80% itse laskuista lähtien. Ja olen työelämässä. Tapellaan joka viikko asiasta ja parannusta ei tule, isoin lapsi itkee että eroatteko te, isä sanoo ettei koskaan..itse en ole ihan niin varma...

että maailmassa riittää nättejä naisia. Että vois olla kivaa olla sinkku ilman velvollisuuksia. Sellasta sattuu.

Kyllä mustakin olis ihan kivaa välillä olla villi vapaa ja rikaskin sinkku, jossei lapsia olis, niin meidän käyttövarat olis ihan huikeat. Mut kukas ihme ne lapset sit hoitais? Pitäiskö ne antaa adoptioon? Miks miehet on niin lapsellisia ja itsekkäitä? Miks ne antaa tunteiden kuljettaa eikä järki kulje ollenkaan???

että se itse halus niitä lapsia ja naimisiin ja talot ja kaikki paljon enemmän kuin mä!!!!

Sit kun kaikki on ja akka saatu taivuteltua niin voi tyytyväisenä jatkaa " omaa" elämää kun kulissit on....

Ja arvostaa kyllä, mutta ei näytä sitä mitenkään konkreettisesti.

Näpäyttää pitäis!

elämää eteenpäin. Mä olen suunnitellu sen tahan siihen asti kun viimeinenkin lapsi muuttaa kotoa niin samalla muutan minäkin!

perheensä elämään, onpahan hankkinut elatuksen metsästämällä, kalastamalla, myöhemmin pitkillä työreissuilla -- kotoisasti esimerkiksi savotoissa. Raivannut peltoja, ollut poissa. Onpahan sen verran kotiin joutanut että kerran vuoteen on tuikannut uuden lapsen alulle.



Ehkä aika ja asenteet ovat muuttuneet liian nopeasti niin miesten kuin naistenkin kohdalla, ja kaiken uuden (vaatimusten ja oletusten) palasista on hankalaa rakentaa toimivaa kokonaisuutta?



*pohtii sunnuntai-iltapäivän iloksi*

Mitä ne teille vastaa, jos sanotte, että miltä hänestä tuntuisi hoitaa koti, lapsi, työ...? Hymiseekö ne vai mitä? Nyt niskasta kiinni naiset! Niiin kauan, kun teette kuitenkin lopulta kaiken, niin kauan ne ovelat miehet vaan lusmuaa ja kehittää itselleen kaikkea muuta.



Mä tiedän, ettei se ole helppoa yrittää muuttaa toista mutta eihän se noinkaan voi jatkua. Ja taas viedään sukukpolvi eteenpäin mallia, jossa naiset puurtaa ja miehet harrastaa. Teidänkin perheessä sitten kasvaa sellaisia marttyyrityttöjä ja lusmupoikia.



Tsemppiä vaan!

Suurimmalla osalla kotoa tullut malli on se, että äiti tekee kaikki kotityöt, isä korkeintaan ns. miestentyöt. Sitten omassa parisuhteessa pitäisi yhtäkkiä osata tehdä kaikki oikein. Ei minun mieheni ainakaan osannut mitään kotihommia tehdä kun äitinsä oli passannut ihan täysin. Minä sitten opetin kaikki jutut ja kärsivällisyyttä se otti! Edelleenkin anoppini on sitä mieltä, että minä olen laiskimus kun en saa edes kotia ja työasioita ja lapsia yksin hoidettua! Aina muistuttaa siitä, että appiukko ei koskaan tehnyt mitään. Tietenkään miehen tekemättömyys ei ole naisen syy, mutta jos se naista vaivaa, niin varmaan kannattaisi asiaa lähestyä jollain fiksulla tavalla. Se voisi olla se, että miettii itse miten toimii ja sitten miettii mitä mieheltä voisi vaatia. Nalkutus ja jäkättäminen ei aja kuin pois. Ainakin mua ottaisi päähän asua sellaisessa kodissa! Veljeni aikanaan sanoi, että kyllä hänen sukupolveltaan vaaditaan todella paljon: pitäisi osata isän opettamat miestentyöt, osata olla pehmoisä ja ihana rakastaja, paras ystävä ja miehekäs mies, hoitaa lapset ja koti kuten vaimokin ja silti tuoda rahaa... Ja mallina on ollut hyvin perinteinen mies: ei juuri puhu eikä pussaa, töissä on käynyt ja nurmikon leikannut. Äitihän ei edes päästänyt isää keittiöön.

Kyllä nykyaikana suurin osa naisista käy töissä ja tuo yhtälailla elantoa pöytään. Tuossa veljesi valituspuheessa ei ole mitään mikä ei normaalilta mieheltä onnistu.