Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa uusperheistä tulisi kieltää!!
23.04.2006 |
Minusta saa erota, vaikka on lapsia, mutta uusperheen perustaminen on väärin! Olen nyt seurannut lähipiirini uusperheellisiä lapsia, jotka seilaavat reppu selässä paikasta toiseen kuulumatta mihinkään ja kukaan ei välttämättä edes tiedä missä nämä lapsiparat on..
Usea uusperheessä elänyt kolme-nelikymppinen ystäväni kärsii edelleen tästä!
Uskon, että voi olla toimiviakin uusperheitä, mutta harvassa taitavat olla, vaatii perheiden aikuisilta suunnatonta viisautta!
Kommentit (16)
ihanaa, että mieheni kuoleman jälkeen olen löytänyt uuden kumppanin ja lapseni saivat uuden isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimivin systeemi eron jälkeen on sellainen, jossa ainakin lähivanhempi (jolleivat molemmat) asuu yksin ja seurustelee. Näin hänellä (jos on äiti) on aikuinen miesystävä, mutta mies ei asu naisen ja lasten kanssa. Kun miehen omat lapset ovat isänsä luona, hekin saavat nauttia eri tavalla isänsä seurasta kuin jos tämä asuisi naisystävänsä ja tämän lasten kanssa yhdessä. Jos tällaista seurustelua jaksaisi esim. 10 vuotta, tilanne olisi jo lasten kannalta voiton puolella riippuen tosin tietysti lasten iästä. No, eihän näitä neuvoja voi ulkopuolinen jaella, ja mitä jos pari haluaakin yhteisen lapsen? onhan heillä siihenkin oikeus.
Mutta puhtaasti lasten kannalta ajatellen eron jälkeen optimaalisin ratkaisu olisi usein se, että lähivanhempi malttaisi tyytyä seurusteluun eikä muuttaisi saman katon mies/naisystävänsä kanssa ainakaan silloin, kun tälläkin on lapsia.
Uusperheen vanhemmat mielellään näkevät perheensä onnellisina ja lapsensa selviytyjinä eivätkä halua nähdä asiaa lasten kannalta.
Eihän teillä ole minkäänlaista käsitystä siitä, millainen on toimiva uusperhe. On olemassa tuhansia ydinperheitä, joissa asiat ei toimi, ihan kuin on tuhansia uusperheitä, joissa homma pelittää. Perhemuoto yksinään ei aiheuta ongelmia, kun ei myöskään pelasta niiltä.
Usein aikuisilla on niin suuri tarve " pariutua" että lasten etu jää siinä hieman jalkoihin, vaikka se ei tarkoitus olisikaan.
En kuitenkaan ole missään tapauksessa sitä mieltä että esim. lesken tai vaikkapa alkoholistin puolison tulisi elää lopun ikäänsä yksin, mutta joku kompromissi olisi ehkä kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Eli vaikka joku sellainen laki tai suositus joka kieltäisi solmimasta avo/avioliittoa ennen kuin vanhan liiton purkautumisesta olisi kulunut vähintään pari vuotta.
Ehdottomasti on olemassa onnellisia ja toimivia uusperheitä, mutta valitettavan paljon on myös niitä " ei niin onnellisia" . Kuten täälläkin on nähty aloituksia tyyliin: Pitääkö minun erota uudesta miesystävästäni kun hän vihaa minun lapsiani entisestä liitostani?
fuckermother:
Kuten täälläkin on nähty aloituksia tyyliin: Pitääkö minun erota uudesta miesystävästäni kun hän vihaa minun lapsiani entisestä liitostani?
Eniten täällä on niitä " eroaisinko miehestäni" (ydinperhe) juttuja kuin noita mainitsemiasi uusperhejuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ydinperheitä hajoaa jatkuvasti, en ole muuta väittänytkään, mutta nyt oli kyse siitä miten toimitaan sen eron jälkeen ja onko järkevää perustaa uutta perhettä hajonneen tilalle.
Vierailija:
fuckermother:Kuten täälläkin on nähty aloituksia tyyliin: Pitääkö minun erota uudesta miesystävästäni kun hän vihaa minun lapsiani entisestä liitostani?
Eniten täällä on niitä " eroaisinko miehestäni" (ydinperhe) juttuja kuin noita mainitsemiasi uusperhejuttuja.
pitäisikö heiltä kieltää rakkaansa kanssa yhdessäasuminen, avioliitto, perhe-elämä vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavaksi. Eli avo/avioliitossa isäpuoli/äitipuoli olisi myös elatusvelvollinen puolison lapsille ja perheen kaikki lapset perisivät uusperheen vanhemmat tasapuolisesti.
Näin ehkä jotkut miettisivät vielä toisenkin kerran kuinka tosissaan oikeasti tahtoo seurustella ja sitoutua siihen perheelliseen naiseen/mieheen.
Biologisten vanhempien oikeuksiin tämä ei silti saisi vaikuttaa.
Vai pitäs lailla kieltää...
Meillä ainakin tämä uusperhe toimii helvetin paljon paremmin kuin se ns. ydinperhe jossa isä puuhasteli omiaan, nappaili varastossa kaljaa illat pitkät ja kyttäs äitiä mustasukkaisena pelotellen lapsia, ettei äiti tule ikinä töistä kotiin.....
Mitenkäs tervehenkisiksi nämä " lakien laatijat" ajattelevat lapsen kasvavan sellaisessa ydinperheessä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei ex--vaimo voi exänsä elämän perheellisyyttä tai perheettömyyttä määrätä.Muuten olen samaa mieltä siinä, että parasta kaikille osapuolille taitaisi usein olla sellainen järjestely, että esim. miehen entisen perheen lapset muodostaisivat isänsä kanssa oman uuspienperheen, jonka jäsenet tapaisivat toisiaan ihan vaan keskenään jossain omassa tapaamispaikassaan, jos sellainen vain on mahdollista. Ja jos miehellä on uusi ydinperhe, niin heidän kanssaan mies eläisi myös ihan omaa perhe-elämäänsä.
Se, että väkisin yritetään sekoittaa toisiinsa kahta aivan eri perhettä yhteiseksi ' uusperheeksi' ei välttämättä johda kovinkaan myönteisiin tuloksiin kenenkään osapuolen kannalta. Miksi pitäisi kummankaan perheen lapsia - isän entisen ja nykyisen perheen - väenväkisin laittaa sopeutumaan outoihin perhekuvioihin ja taistelemaan isän huomiosta, kun asiat voisi järjestää paljon yksinkertaisemminkin, jos vain aikuisilta halua ja taitoa löytyy.
Harvalla ihmisellä on meinaan varaa mennä arvostelemaan toisten ratkaisuja. Etenkin kun suurin osa päätelmistä tehdään ihan itse ilman faktatietoja, tuolleesti mutu-tuntumalla...
No, yleensä elämä opettaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokevatko ydinperheet uusperheet jotenkin uhaksi itselleen?
uuden kumppanin pitäisi vielä jättää perintökin kumppanin lapsille. Silloinhan he peristävät jopa 4 ihmistä. Olisiko se oikein ? Mieti nyt vähän ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. uusperheessä ongelmatta kasvanut
Saatika että lapset perisivät hänet ja sen lisäksi myös isänsä uuden puolison. No haloo! Siitä huolimatta, että meillä on uusperhe, jossa seikkailee kahden aikuisen lisäksi yksi yhteinen lapsi, myös epäonnistuneen suhteeni kaksi lasta. Minä olen heidän äitinsä ja ex heidän isänsä. Se asia ei tule koskaan muuttumaan. Kun vanhemmat pystyvät erostaan huolimatta huolehtimaan ja rakastamaan lapsiaan, vaikka asuvat eri osoitteissa, lapsilla on yhä kaksi vanhempaa. Uskon, että uusperheessä kasvavista lapsistani tulee aivan täyspäisiä aikuisia, koska heidän äiti- ja isäsuhteensä on meidän erostamme huolimatta kunnossa. Uusperheiden lapset ovat onnettomia usein juuri siksi, että he ovat yhä äidin ja isän katkeran eron pelinappuloita.
Uuden mieheni suhde lapsiini, ei ole mitenkään monimutkainen. Ehkä juuri siksi, ettei hänen tarvitse ottaa kasvatus- ja elatusvastuuta lapsista, joiden isä hän ei ole. Hän pitää lapsistani ja lapset hänestä. Eikä hän ole mikään isäpuoli, lapsilla on jo isä, siihen ei puolikkaita tarvita.
Ei ex--vaimo voi exänsä elämän perheellisyyttä tai perheettömyyttä määrätä.
Muuten olen samaa mieltä siinä, että parasta kaikille osapuolille taitaisi usein olla sellainen järjestely, että esim. miehen entisen perheen lapset muodostaisivat isänsä kanssa oman uuspienperheen, jonka jäsenet tapaisivat toisiaan ihan vaan keskenään jossain omassa tapaamispaikassaan, jos sellainen vain on mahdollista. Ja jos miehellä on uusi ydinperhe, niin heidän kanssaan mies eläisi myös ihan omaa perhe-elämäänsä.
Se, että väkisin yritetään sekoittaa toisiinsa kahta aivan eri perhettä yhteiseksi ' uusperheeksi' ei välttämättä johda kovinkaan myönteisiin tuloksiin kenenkään osapuolen kannalta. Miksi pitäisi kummankaan perheen lapsia - isän entisen ja nykyisen perheen - väenväkisin laittaa sopeutumaan outoihin perhekuvioihin ja taistelemaan isän huomiosta, kun asiat voisi järjestää paljon yksinkertaisemminkin, jos vain aikuisilta halua ja taitoa löytyy.