Mistä voimia kun lapsella epäillään vakavaa sairautta?

Sitten varmaan helpottaa kun diagnoosi selviää. Voimia! meillä tytöllä on iso sydänleikkaus tulossa, yritetään elää sinne asti normaalisti ja pelätään sitten enemmän! :)

Ja meillä on mahdollista saada hoitoa, toisin kuin monessa maassa. Lapsesi on onnekas siinä suhteessa.

lapset ovat vain lainassa. Ja joskus se tarkoittaa myös sitä, että se lapsi voi sairastua vakavasti, jopa kuolla. Omaa itseä ei silti kannata haudata lapsen mukana, pitää viimeistään tässä kohtaa oppia vetämään raja itsen ja lapsen välille.



Oma lapseni sairastui vakavasti noin 2-3 vuotta sitten. Olin todella syvästi masentunut noin 1,5v. ajan, kunnes pikku hiljaa aloin repiä itseäni ylöspäin. Olen tänä aikana mm. opetellut jakamaan surun ja epäonnistumisen tunteita - niiden käsittely yksin olisi ollut ylivoimaista.

käydä läpi ikään kuin pahimman mahdollisen vaihtoehdon, se helpotti. Jokainen askele sieltä ylös on ollutkin sitten ylöspäin.



Minulle tämä menetelmä on toiminut, mutta en väitä, että kaikilla toimisi samoin.



Jos olisin jäänyt tuuduttautumaan oloon ja toiveeseen: " ehkä kaikki on sittenkin hyvin" , olisin varmaan murskautunut kuullessani että ei todellisuudessa olekaan. Oli helpompi ottaa se tieto vastaan, kun siihen oli jo varautunut.



Toisin on ollut eräällä isovanhemmalla, joka ei vieläkään ole pystynyt hyväksymään lapsemme sairautta vaan kieltää sen...