On tilastoharha, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Hesarista luin. On totta, että joka vuosi solmitaan x määrä avioliittoja ja puolikas x eroaa. Mutta nuo eroavat ovat menneet naimisiin viimeisen kolmenkymmenen (tms) vuoden ajan, eli luku on kumulatiivinen.
Käytännössä siis 20 % avioliiitoista päättyy eroon.
Miltä luku kuulostaa?
Kommentit (15)
Eli siksiköhän tuo 80 % on niin korkea. Ne jotka haluavat pitää takaportin auki, eivät koskaan edes mene naimisiin asti. Siksi erot eivät näy avioerotilastoissa.
minun tuttavapiirissä mennään naimisiin kerran elämässä- meiningillä. Jos ei ihan usko, että tyyppi on " se oikea" , niin he pysyvät avoliitossa, koska siitä on helpompi lähteä.
Vierailija:
minun tuttavapiirissä mennään naimisiin kerran elämässä- meiningillä. Jos ei ihan usko, että tyyppi on " se oikea" , niin he pysyvät avoliitossa, koska siitä on helpompi lähteä.
Ikäviäkin liittoja on mahdollisuus korjailla, jos löytyy tahtoa ja motivaatiota. Harva sitä enää nykypäivänä kulississa elää.
9 kirjoitti, että epävarmat pysyvät AVOliitossa, ja naimisiin mennään kerran elämässä -meiningillä.
Esim. perintöasiat? Tiedän, ei tunnu ajankohtaiselta, mutta kaikkea yllättävää sattuu.
jos suhde on vakaalla pohjalla,niin MIKSI naimisiin ei mennä? Vaikka ei millään tasolla usko avioliittoon, niin kyllähän käytännön syyt puhuvat avioliiton puolesta. Minä ainakin haluan, että jos mies kuolla kupsahtaa, että saan leskeneläkkeen ja tuon asunnon itselleni...
koska av:lla ymmärretään väärin aina kuin vain voi ymmärtää väärin, niin selvitän vielä, ettei tämä ollut perimmäinen syy mennä naimisiin. Mutta esimerkkinä mainittakoon.
En siis näe yhtään hyvää syytä pysyä avoliitossa, jos kerran haluan jakaa elämäni jonkun kanssa.
Eikö asunto ole yhteisissä nimissä ja joka tapauksessa miehen osuus menee lapsille???
Ei vaimo mitään peri, jos on lapsia.
Me ei mennä naimisiin, ellei lapset sitä aikanaan halua. Ei vaan kiinnosta koko touhu. Leskeneläkettä emme kumpikaan saisi, joten se on ainoa menetys avoliittoisuudesta.
Meistä naimisiin meno tuo liikaa mieleen uskonnolliset rituaalit, joita emme muutenkaan halua. Toki tiedän, ettei naimisiinmenolla ja uskonnollisuudella _nykyään_ ole yhteyttä, mutta assosiaatio on voimakas.
Lapset perii aina vanhempansa, ei puoliso. Puoliso saa pitää oman osuutensa omaisuudesta kuten saisi erotilanteessakin.
Mutta eikö puoliso saa talosta 50 % ja lapset jakavat loput?
En välttämättä osaa käyttää ihan virallisia termejä, mutta tästä pitäis idea selvitä.
Mikäli miehellä ja naisella ei ole avioehtoa eikä testamenttia, niin kuoleman- (ja erotapauksessa) tehdään ositus eli kaikki omaisuus jaetaan puoliksi naisen ja miehen kanssa ja molemmat pitää omansa. Jos oletetaan että mies kuolee (kuten kai aina lakiteksteissä oletetaan), niin miehen osuuden eli puolet omaisuudesta perivät vain ja ainoastaan miehen perilliset eli lapset. Vaimo ei siis peri miestä eikä päinvastoin. Mikä ero tässä sitten oikein on avoliittoon verrattuna, niin se on se, että jos ollaan naimisissa, niin leskellä on oikeus jäädä asumaan asuntoon koko loppuelämäkseen mikäli hänen omistukseensa ei ennestään kuulu kodiksi sopivaa asuntoa. Lisäksi leskeneläkettä voi saada vain aviopuolison leski (lapset tietty saa oman osuutensa, vaikkeivat vanhemmat olisi olleet naimisissakaan).
Toivottavasti selvitin tän niin, että sen ymmärtää, vaikken nyt ihan oikeita termejä kaikista muistakaan.
en ymmärrä miten voi olla että jos avioliittoja solmitaan vaikka 100 ja samana aikana avioeroja on 50, niin miten siitä saadaan 30 %?
Hesarin artikkelissa vähän vedettiin mutkia suoriksi. Yleensä käytetään ns. kokonaiseronneisuuslukua mitattaessa avioerojen määrää.
Kokonaiseronneisuusluku kertoo mikä osuus avioliitoista päättyy eroon. Kokonaiseronneisuusluku lasketaan yhden vuoden eronneisuuden perusteella: katsotaan kuinka monta avioliittoa on vielä voimassa tiettynä vuonna solmituista avioliitoista
Esimerkiksi vuonna 2000 eronneista 30 vuotta naimisissa olleiden määrä suhteutetaan vuonna 1970 solmittuihin avioliittoihin, 29 vuotta kestäneet avioliitot suhteutetaan vuoden 1971 avioliittoihin ja niin edelleen. Näin saadaan eroprosentti eri pituisille avioliitoille. Kun nämä eroprosentit (erotodennäköisyydet) summataan, saadaan kokonaiseronneisuusluku.
Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %).
Lisää tietoa löytyy Tilastokeskuksen webbisivuilta osoitteesta
http://www. stat. fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen. html
Ts. avioerot helposti kasaantuu. Kuten pappi mulle ja eksälle (!) sanoi, yli puolet ihmisistä on naimisissa sen ensimmäisen kanssa, kun kuolema iskee...