Rakastan miestäni paljon, mutta

En tunne muuta. Ei haluja, ei vetovoimaa, ei mitään siihen viittaavaankaan. Mieheni tietää tämän ja on sanonut ettei haittaa. Että elämämme on onnellista ja kaikki on hyvin. Kyllä me seksiä harrastetaan , se vain on minun osaltani väkinäistä, enkä koskaan tee aloitetta, koska en yksinkertaisesti halua. Meillä on yksi lapsi, tai siis minulla on, mutta lapsi on hänelle kuin oma. Tyttö sanoo häntä isäksi.

Tapasimme kun olin 8:lla kuulla raskaana ja siitä asti yhdessä. Minua viehätti silloin se että mieheni " huolii" minut silti vaikka olenkin toiselle miehelle raskaana. Tuli turvallinen olo hänen kanssaan. Hän piti ja pitää edelleen huolen meistä. Me ei riidellä, mies ei halua joten hän välttää kaikkia aiheita ja asioita joista riittaa voisi tulla. Mitään koskettelua, hellimistä eikä romantiikkaa ole koskaan ollut.

Ja tätä on jatkunut jo vuosia... Petän itseäni ja petän miestäni, näillä tunteilla. Olen miettinyt eroamista, mutta en halua. Loppujen lopuksi rakastan miestäni. Suhteemme vain on kuin oltaisiin kämppiksiä.

Omasta mielestäni olisin kyllä oikeuttu saamaan jotain muutakin kuin rakkautta. Tiedän kuulostaa todella itsekkäältä ja typerältä. Mutta kaipaan himoa, tunnetta että kaikki ei ole niin " kilttiä" ja ruusuista. Haluan että joku ottaa illalla syliin ja pitää hyvänä. Yksinkertaisesti haluan tunteita parisuhteeseen....

Onko muita jotka ovat tälläisessä suhteessa ja miten jaksatte eteenpäin? Entä sellaisia jotka ovat lähteneet vastaavanlaisesta suhteesta,miten elämänne on muuttunut? Kadutteko päätöstänne?