Miksen saa yhtä ihmistä mielestäni?!

Tunnettiin teineinä, jolloin oltiin ihan hyviä kavereita. Mä pidin tästä ihmisestä tosi paljon, mutta hän oli mua joitain vuosia vanhempi, niin että ei luontevasti pyöritty ihan samoissa kuvioissa. Muutaman kerran satuttiin viettämään yhdessä aika intensiivisesti esim. pari viikkoa kerralla, ja hän puhui vähän niin, että olin kuin pikkusisko hänelle.



Vähän vanhempinakin törmäiltiin aina silloin tällöin, ja aina iloisena juteltiin ja käytiin vaikka kahvilla, ja älysin kyllä silloin, että olin kai ihastunut häneen. En kuitenkaan uskaltanut enkä oikein osannutkaan tehdä asialle mitään. Kuitenkin tavattiin niin satunnaisesti eikä oltu enää samalla tavalla läheisiä.



Nyt ei olla edes sattumalta nähty melkein seitsemään vuoteen. Mä tiedän, missä hän on töissä, mutta en mitään muuta hänestä nykyään. Olen omalla tahollani ihan onnellinen mieheni kanssa. Mutta miksi mä silti näen unia tästä ihmisestä, ja jos satun vaikka sattumalta kuulemaan hänen nimensäkin, tuntuu niinkuin olisi saanut pienen sähköiskun? Mä tahtoisin niin vaan edes tavata ja vaikka vaan nähdä sen hymyn ja kuulla sen äänen... Huokaus.