vertailen lasteni ulkonäköä pakonomaisesti toisiin lapsiin, tulos:

En ehkä pakonomaisesti mutta kyllä mä aika useasti vertailen vieraiden ja oman lapsen ulkonäköä. Osa kauniimpia, osa rumempia...

Mutta en kyllä vertaile omaani. Minullahan on siis kotona maailman kaunein lapsi =). Niinkuin kaikilla muillakin äideillä omassaan!

Eiköhän sitä tee aika usea äiti omassa mielessään mutta ei tietysti ääneen vertaile. Eikä kehtaa edes täällä tunnustaa

en vertaile toistaen ulkonäköä omiini, koska omani olisivat kuitenkin kauneimpia.

ärsytti kun yksi töissä sanoi että hänen tytön kaveri (tyttö on 16 v) on ruma teini-ikäinen. Sillä on raudat ja silmälasit ja todella ruma ja siihen samaan lisäsi kuinka hänen oma tyttö on niin kaunis. Niin isot silmät ja kauniit hiukset... teki mieli sanoa, että sua kun kattoo niin ei kauneutta ole ainakaan äidiltään perinyt tai sitten se on aikuisikäisenä ruma.

Julkisesti en tietysti vertaile ulkonäköä ja tytölle sanon, ettei toisten ulkönäköä saa ääneen arvostella. Mutta kuitenkin kotioloissa sanon tytärtäni maailman kauneimmaksi.

Olen niin auttamattoman rakastunut häneen, ettei voi uskoakaan. Joskus tuntuu, että en edes häntä ansaitse, niin ihana hän on. Vertailen kyllä muiden lasten kanssa, ja oma on nätimpi, vaikka tietysti KAIKKI VAUVAT ON IHANIA.