Milloin lapsi yökylään?

jos tosiaan kyse on yhdestä harvinaisesta yökyläilystä, eikä esim. ylettömästä karkin syöttämisestä pari-kolme kertaa viikossa. Siis kamoon!

Nukkumaan mennessä isi ja äiti tuntuu olevan niin tärkeitä. Tulisi varmaan katastrofi,jos emme ole paikalla.. En ainakaan pitäisi kiirettä,jos en itse tunne asiaa vielä ajankohtaiseksi.

Mun mielestä kaksivuotias voi hyvin olla yhden yön pois kotoa. Miksi et haluaisi, että lapsesi olisi yökylässä siellä, onko sulla joku erityinen syy (muu kuin että susta tuntuu siltä?)

hinkuu lasta yökylään. Mikä siinä nyt on niin jännää??

Niinkuin 2:llakin, nukkumaan mennessä äiti ja isi ovat lapselle kovin tärkeitä vaikka muuten niin reipas onkin.

Toinen suuri syy on se että anoppi ei yhtään välitä meidän " säännöistä" . Antaa lapselle koko ajan keksiä, karkkia, mehua, mitä vaan hän keksii pyytää, vaikka olisimme vieressä kieltämässä, että ei saa nyt antaa kun kohta on ruoka-aika niin antaa silti. Tämä ruoka-asia on vain yksi lukuisista esimerkeistä.



ap

Minä ainakin antaisin, ja olen antanutkin. Anoppisi ilmiselvästi haluaa luoda hyvän ja läheisen suhteen lapseesi, ja tuo on just hyvä ikä aloittaa! En tarkoita nyt kuullostaa inhottavalta, mutta hei, usea olisi mielettömän onnellinen tuollaisesta anopista, monilla ei ole ikinä vastaavaa mahdollisuutta. Valitettavasti. Asiassa on sekin puoli, että ellet anna näiden kahden alkaa luomaan omaa suhdettansa nyt, niin on oikeastikin suuri vaara olemassa, ettei siitä koskaan tulekaan kovin läheistä. Asioilla on uskomaton taipumus urautua, ja lapset eivät ole tyhmiä. Kaksivuotias vaistoaa ja tajuaa jo selkeästi vanhempien asenteen, eikä välttämättä myöhemmin edes itse halua jäädä mummolleen. En sano, että näin on aina, mutta useissa tapauksissa on, lapsesta riippuen.

Jotenkin tuntuu vähän hysteeriseltä tuollainen riippuvuus omasta lapsestaan, kyllä minullekkin lapset ovat koko maailma mutta kyllä he silti saavat silloin tällöin käydä mummolassakin hemmoteltavana (ja aina ovat todellakin viihtyneet) ja sillä aikaa saavat äiti ja isikin hemmotella kotona toisiaan.

Anopin naapuri hoitaa lapsen lastaan päivisin ja käyvät usein kylässä puolin ja toisin. Anoppi haluaisi päästä vuorostaan esittelemään omaa lapsen lastaan. Haluaisi kai näyttää että kyllä hänelläkin on " mummun oma tyttö" ... Hohhoijaa!

En ole varmasti tavannut yhtä ainutta äitiä, joka olisi sitä mieltä, että jomman kumman mummon säännöt ja tavat olisivat oikeita, ja että mummo noudattaisi äidin sanelemia sääntöjä. Mutta usko pois, yhden päivän aikana tapahtuneet " sääntörikkomukset" ja keksit ja pullat sun muut ovat PIENI hinta siitä, että lapsen ja mummon suhde muodostuu hyväksi ja että mummosta tulee yksi niistä läheisistä, turvallisista ihmisistä lapselle. Eri asia ovat tietenkin sellaiset seikat kuin vahtimatta jättäminen, turvaistuimen käyttämättä jättäminen, alkoholin käyttö lapsen hoidossa ollessa tms., mutta muita asioita voi mun mielestä ihan hyvin katsoa sormiensä läpi. Ei se lapsi niistä pilalle mene, ja lapset ovat viisaita olentoja; kyllä he tajuavat yllättävän loogisesti, että kodin ja mummolan säännöt ovat erilaiset.

Vierailija:

Niinkuin 2:llakin, nukkumaan mennessä äiti ja isi ovat lapselle kovin tärkeitä vaikka muuten niin reipas onkin.

Toinen suuri syy on se että anoppi ei yhtään välitä meidän " säännöistä" . Antaa lapselle koko ajan keksiä, karkkia, mehua, mitä vaan hän keksii pyytää, vaikka olisimme vieressä kieltämässä, että ei saa nyt antaa kun kohta on ruoka-aika niin antaa silti. Tämä ruoka-asia on vain yksi lukuisista esimerkeistä.

ap

Sori vaan mutta sä olet mun mielestä aikamoinen omistushaluinen hirmuäiti. Ei millään pahalla, mutta mä en tajua tuollaista asennetta.

Vierailija:

Anopin naapuri hoitaa lapsen lastaan päivisin ja käyvät usein kylässä puolin ja toisin. Anoppi haluaisi päästä vuorostaan esittelemään omaa lapsen lastaan. Haluaisi kai näyttää että kyllä hänelläkin on " mummun oma tyttö" ... Hohhoijaa!

Se on muuten taivaan tosi että mummi-ikäiset suorastaan kilpailevat keskenään että kenellä on eniten/kauneimpia/fiksuimpia lastenlapsia, ja esittelevät valokuvia jopa ventovieraille!

Tuohon yökyläilyasiaan ottaisin kantaa että kannattaa antaa lapsi yöhoitoonkin, kaksivuotias on jo hyvän ikäinen siihen, myöhemmin ei ehkä enää onnistukaan sitten kun äiti olisi valmis.

Hurjallehan se aluksi saattaa tuntua mutta menee varmasti hyvin kun alkuun pääsevät.

Isovanhemmille on suuri ilo ja siunaus että saavat hoitaa yön yli, vaikka lapsi nukkuukin tietenkin koko yön.

Tehkää pelisäännöt selviksi ennen vierailua, eli EI KARKKIA tai muita herkkuja kuin sen verran kun te vanhemmat hyväksytte, ja muutenkin samat säännöt lapselle kun kotonakin.

Jos mummo suostuu ehtoihin niin antakaa hänelle se ilo että pääsee briljeeraamaan yökylässä olevalla lapsella.



T;Äiti jonka 2-vuotias oli eka kerran yökylässä mummilassa 4kk ikäisenä ja sen jälkeen suht säännöllisesti, suunnilleen kerran kahdessa kuukaudessa

sitten on turha miettiä miksi ne miehet ravaa siellä vieraissa.....

Ei kai mikään ihme, että jossain vaiheessa viiraa ja väsyttää ja parisuhde repsahtaa, kun äidit pitävät kynsinhampain lapsestaan kiinni, ja vain sen takia että äidistä tuntuu siltä. Hei, KAIKILLE normaalilapsille äiti ja isä ovat tärkeitä nukkumaanmenoaikaan, mitä ihmettä ap oikein luulee? Lapsi, joka ei vanhemmistaan piittaa, ei ole ihan normaali. Mutta parivuotias on just hyvässä iässä sen suhteen, että alkaa tajuta muidenkin rakastavien, läheisten ihmisten päälle.

Sorry, en tajua kommenttiasi. Moten voin olla omistushaluinen omaa lastani kohtaan? Hänhän on jo minun! Lapsella on kyllä ollut muita hoitajia, myös yöaikaan, mutta aina meillä kotona.



ap

ja miehenkin mielestä näin on. Päinvastoin, sitten parisuhteessa on kaksi osapuolta, jotka eivät välitä satsata keskinäiseen parisuhteeseen perhe-elämän rinnalla. Sitä suuremmalla syyllä lapsi hoitoon ja olkaa pelkästään te kaksi välillä.

Vierailija:

sitten on turha miettiä miksi ne miehet ravaa siellä vieraissa.....

Miksi et voi antaa lastasi yökylään MUMMOLAAN, miehesi äidille?! Ei ymmärrä. Sehän on parivuotiaalle elämys!

Vierailija:

Sorry, en tajua kommenttiasi. Moten voin olla omistushaluinen omaa lastani kohtaan? Hänhän on jo minun! Lapsella on kyllä ollut muita hoitajia, myös yöaikaan, mutta aina meillä kotona.

ap

Jos sitä ei välitä hoitaa niin siitä se lapsi vasta kärsiikin. Lapsella on hyvä olla jos vanhemmillakin on hyvä olla! Oletko koskaan kuullut että myös lapset tarvitsevat lomaa omista vanhemmistaan? Ja tämä on totta, lapsille tekee erittäin hyvää olla välillä muidenkin ihmisten hoidettavana ja huomata että muutkin osaavat heitä hoitaa ja että muihinkin ihmisiin voi luottaa, jonain päivänä sinun on kuitenkin palattava takaisin töihin aikamoisena shokkina se hoitoon meno sitten lapsellesi tulee jos hän ei ole koskaan ollut muualla hoidossa aiemmin!

Parivuotiaana on hyvä aika alkaa opettelemaan, sillä myöhemmin se ei enää tosiaankaan välttämättä onnistu niin helpolla. Meillä oli sama tilanne kuin teillä sillä erotuksella, että se oli oma äitini joka halusi poikamme hoitoon koko ajan, olisi halunnut jo siitä lähtien kun poika täytti vuoden, mutta minä en jotenkin vaan halunnut antaa. En tiedä mikä siinä oli, tuntui niin suurelta kynnykseltä ja osittain varmaan siinä oli sitäkin, että vauvaiän sairastelujen jälkeen olin jotenkin ylihuolehtiva enkä halunnut luottaa siihen, että kukaan muu kuin minä osaan hoitaa lapsen hyvin. (Vaikkei siis mitään syytä enää myöhemmin ollutkaan, lapsi täysin terve.)



Lapsen ollessa 3,5 v. mulle ja miehelleni tuli vakava kriisipaikka vähän kaikenlaisten syiden takia (ikuinen rahapula, luottamuspula, mies sairastui masennukseen tms.) ja siinä vaiheessa tuli ensimmäisen kerran fiilis, että nyt on pakko selvitellä meidän parisuhteen tilaa ja ottaa sitä aikaa, mikäli ei eroon haluta päätyä. Eipä ollutkaan enää niin yksinkertaista, koska siinä iässä lapsi ei kertakaikkiaan enää halunnut jäädä niin mummolaan kuin muuallekaan. Hoitaja oli meilläkin ollut kotona pari kertaa, mutta ensinnäkin meidän rahapulan takia ei oikeastaan ollut realistinen vaihtoehto hankkia meille jotakuta kotiin ja lähteä itse jonnekin, koska rahaa ei ollut liikoja mihinkään kylpylään tms. ja toisaalta mun mielestä on TÄRKEÄÄ, että perustavaa laatua olevia keskusteluja voi käydä kotona oman keittiönpöydän ääressä, tavallaan siis paikan päällä, arjessa, eikä missään laivan tanssiravintolassa tai jääkylmällä lainamökillä. No, kriisistä selvittiin läpi ja nyt meillä on lisäksi kohta puolivuotiaat kaksoset, esikoinen 5v. Voin kertoa, että säpinää kotona riittää ja auttava mummo tai muut sukulaiset olisivat taivaan lahja kahden huonosti nukkuvan vauvan kanssa, mutta tilanne on nyt mikä on. Esikoisen ja mummon suhde on ihan ok, mutta joku siitä on jäänyt puuttumaan, eivät kai sitten tunne toisiaan tarpeeksi, ja mummo tottui kai siihen, että minä en voinut harkitakaan mitään yökyläsysteemejä. Toisaalta hän hoitaa nyt viikolla veljeni parivuotiasta tytärtä päivät, joten viikonloppuisin hän ei oikein enää jaksa/haluakaan enää välttämättä yökyläilyä.



No tulipa sekava sepustus, mutta siis kaikenkaikkiaan mua harmittaa, että en ottanut tarjottua apua vastaan ja nitkutin kaikista säännöistä ja karkinsyömisistä minäkin. Älä tee samaa mokaa. Kuuntele myös miehesi mielipidettä, hän on lapsen isä ja usko pois, yhtä hyvä vanhempi kuin sinäkin. Jos hänkin on sitä mieltä, että lapsi voisi olla hänen äidillään yötä, niin arvosta hänenkin mielipidettään.

Ja todellakin karkin syöttäminen epäsovinnaisiin aikoihin kuuluu mummojen ja vaarien etuoikeuksiin ei kai mummolassa eletä kodin sääntöjen mukaan senhän takia sinne juuri halutaankin kun saa tehdä kaikkea kivaa mitä kotona ei saisi. Taidat nyt vaan olla pikkuisen liian nipo!

mummolan reissun jälkeen.... ?....... Ja kysehän ei varmaan ole sokerihumalasta vaan siitä että lapsella on ollut äitiä ikävä. Sekin tunne on vain opittava tuntemaan. Niin lapsen kuin äidinkin.



59 Huonoimmassa tapauksessa saa sokerihumalaisen lapsen kotiin, joka riehuu, ei usko mitään, ei suostu syömään ruokaan jne.