Milloin lapsi yökylään?

Aluperäinen ajatukseni oli se että kyllä mummoja (ja muita hoitajia) voi ja saa vähän vahtia etteivät tee ihan mitä vaan. Ja että ihmettelen miksi säännöt ovat nyt muuttuneet. Minun äitini ihmettelee kovin, kun komennan lapsiana, kiellän, annan herkkuja rajoitetusti ja vasta ruoan jälkeen ym. Samat säännöt minulla oli lapsena ja nyt ne pitäisi heittää romukoppaan, koska ovat liian ankaria.



En kiellä mummoja (tai muita hoitajia) hemmottelemasta lapsenlasta, se on mummojen oikeus, mutta ei ole kiva kuulla oman äidin suusta että älä tee noin, ei lasta saa huudattaa (kielletty tekemästä jotain).





t. 57 ja 60

Meillä lapsi on tottunut yökyläilyyn jo alle vuoden ikäisestä. Yöpaikkoja hänellä on kylläkin vain kaksi, mummola ja enon koti, mutta niissä hän on lähes kuin kotonaan. Alkuun teimme niin, että menimme mukaan yöpaikkaan, laitoimme pojan itse nukkumaan ja lähdimme vasta sitten minne sitten olimmekin menossa. Aluksi menimme sitten sinne samaan paikkaan myös yöksi esim. leffaillan tms. jälkeen. Eli lapsi ei ollut kuin muutaman tunnin hoidossa. Tämä onnistuu tietenkin vain, jos yöpaikka on jossain lähellä.



Nykyään poika (2v2kk) menee aivan onnessaan yöksi mummolaan tai enolle. Nukahtaa hyvin ukin tai enon kainaloon eikä herää öisin itkemään. Hän on hoidossa noin 1-2 kertaa kuukaudessa.



Tuskin se lasta vahingoittaa, että mummolassa on eri säännöt, jos on noin pienistä asioista kyse, kuin mistä ap mainitsi. Alkuun voi olla vaikeaa saada lapsi tottumaan ajatukseen yökyläilystä, kun kerran ei ole aiemmin ollut muualla yötä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa luonnistuu.



Onko mummo nukuttanut lastanne aiemmin? Kannattaisiko kokeilla ensin, että miten se sujuu? Jos lapsi tottuu siihen, että mummokin " osaa" laittaa hänet nukkumaan, niin on varmaan heillä sitten helpompaa kun ovat keskenään.

tuntuu että täällä moni puolustelee että on antanut oman lapsensa yöhoitoon (joku sanoi tuon osuvasti). Meillä lapset ovat joskus päiväsaikaan hoidossa, tosin aika harvoin silloinkin, mutta ei mitenkään tarpeellista ole heitä yöksi jonnekin sysätä. Toisekseen kun lapsia on useita, ei kukaan yhtäaikaa heitä ottaisikaan, joten sitä kahdenkeskistä aikaa ei saa. Mutta kuten tanssituomari sanoi who cares? Jos lapsia on halunnut ja saanut, niin kyllähän heidän kanssaan jaksaa ollakin, itse en edes suurperheen äitinä ole kokenut tätä nyt niin rasittavaksi, mutta jokainen tavallaan tekee, en haluaisi olla syyllistämässä ketään joka tekee toisin kuin mitä itse tekee.

etteivät omat vanhemmat häntä jaksa vaan siitä, että lapsi saa touhuta mummojen ja pappojen kanssa.



Kyllä meillä isovanhemmat pelkästään rikastuttaa elämää. Ekat kerrat lapsi on ollut mummolassa siten, että äiti tai molemmat vanhemmat on olleet mukana. Siitä onkin sitten luonteva jatkumo, että lapsi uskaltaa ja haluaa jäädä yksinkin.



Kyllä mullakin on aina ikävä poikaa kun lähtee, mutta on se sille selvästi jännää ja mukavaa olla mummulla yökylässä.

mutta meidän neiti 9 kuinen oli juuri ekan kerran mummolla yötä. Ekan kerran tytön piti mennä jo puolivuotiaana, mutta silloin jänistin.



No mutta ap, turha sitten ihmetellä, kun lapsi isompana soittaa yökylästä kaverilta kotiin ja itkee, että äiti mulla on ikävä, tuu hakee mut pois...mun mielestä on ihan hyvä oppia nukkumaan muuallakin kuin vain kotona vanhempien kanssa, ajattele ap, jos vaikka miehellesi ja sinulle käy jotain, niin silloinkin hänen on nukuttava teistä erossa, että ehkä kannattaisi alkaa pikkuhiljaa yökyläilemäänkin.

Eikö motiivi sitten voi olla se, että lapset ja isovanhemmat itse haluavat viettää aikaa ihan keskenään? Niin ainakin meillä :)! Ei meidän mikään pakko ole lapsia hoitoon sysätä! Viedään silloin kun mummot ja paapat itse pyytävät.

Enkä yhtään kyllä näiden kirjoitusten jälkeen ihmettele, jos mummot haluaisivatkin olla lapsen/lasten kanssa ihan keskenään. Tuntuu nimittäin, että aika moni (varsinkin miniä) valvoo ja arvostelee koko mummolavierailun ajan tekemisiä, syömisiä, noudatetaanko samoja sääntöjä kuin kotona ym. ym. Ei varmaan ole mummolle mukavaa, ettei lastenhoitokykyihin luoteta, vaikka hän itse onkin kasvattanut näille arvostelijoillekin kelpaavan miehen :(

Ap:ltä kysyisin, miten anoppisi pärjää lapsenne kanssa. Osaako pissattaa/vaihtaa vaipat, entäs ruokapuoli? Kerran kuukaudessa näkeminen on aika harvoin noin pienellä. Lapsi ei ole ehtinyt muodostaa läheistä suhdetta häneen.



Itse en antaisi vastaavassa tilanteessa yökylään. Haluan olla varma että lapsi luottaa hoitajaan ja että hoitaja osaa/tietää niksit lapsen hoitoon. Pelkkä leikkiminen pari tuntia on ihan eri asia kun koko yön kestävä hoito.



Vanhempien parisuhde on tärkeä, mutta jos sitä ei pysty/osaa hoitaa arjessa niin menee aika huonosti. Välillä tekee hyvää käydä ulkona syömässä kahdestaan jne, mutta kyllä parisuhteen pitää kestää muutama kiireinen pikkulapsivuosi. Miettikääpäs omia vanhempianne, paljonko heillä oli omaa aikaa?

15-vuotias tyttö, joka ei ollut koskaan ollut yötä pois kotoa. Eihän siitä mitään tullut vaan 15-vuotias itki äidinikäväänsä ja lopulta leiri piti järjestää hänelle niin, että hän pääsi aina yöksi kotiin. Kyllä meitä muita nauratti!



On ihanaa, jos isovanhemmat haluavat hoitaa lastenlapsiaan, hemmotella heitä ja ylpeillä heillä. Joskus on hyvin surullista törmätä isovanhempiin, jotka " häpeävät" lastenlapsiaan, kun ne ovat " vanhuuden merkki" tai muuten ovat täysin välinpitämättömiä.

Jokainen lapsi oppii ajallaan olemaan yökylässä, joku menee/joutuu jo parikuisena joku vasta 15-vuotiaana. Mitään oikeaa ikää ei ole.



Tee ap niin kuin sinusta ja miehestäsi parhaalta tuntuu, itse te tiedätte tilanteen parhaiten.



Onko muuten mahdollista, että menette kaikki anopille yökylään ja te vanhemmat lähdette illalla esim syömään ja mummo nukuttaa lapsen. Kerrotte lapselle että äiti ja isi käy syömässä ja tullaan myöhemmin takaisin.

Siis tottakait tuokin voi olla motiivi, sanoinkin sitä ettei niin ole kaikilla. Minä koen järkyttävänä suorastaan sen, että lapsi nippanappa 2 kk ja jo pitää viedä yökyliin että pääsee viettämään miehen kanssa laatuaikaa. Joskus voi olla pakottava tarve muista syistä. Joku tietenkin älähtää ettei 2 kuukautinen tiedä missä nukkuu, no ei varmasti tiedäkään missä nukkuu, mutta vaistoaa varmasti vanhempiensa läsnäolon. En nyt tarkoita sitä, että jos näin käy kerran, eli esim. vaikka jotkut isot juhlat tms. tilaisuus, mutta jos vaan halutaan päästä kerta toisensa jälkeen kahdestaan viihteelle, näitäkin on paljon.

ps. enkä itse valvo anoppivierailuja, anoppi tehköön mitä tykkää silloin kun nähdään.



Eikö motiivi sitten voi olla se, että lapset ja isovanhemmat itse haluavat viettää aikaa ihan keskenään? Niin ainakin meillä :)! Ei meidän mikään pakko ole lapsia hoitoon sysätä! Viedään silloin kun mummot ja paapat itse pyytävät.

Enkä yhtään kyllä näiden kirjoitusten jälkeen ihmettele, jos mummot haluaisivatkin olla lapsen/lasten kanssa ihan keskenään. Tuntuu nimittäin, että aika moni (varsinkin miniä) valvoo ja arvostelee koko mummolavierailun ajan tekemisiä, syömisiä, noudatetaanko samoja sääntöjä kuin kotona ym. ym. Ei varmaan ole mummolle mukavaa, ettei lastenhoitokykyihin luoteta, vaikka hän itse onkin kasvattanut näille arvostelijoillekin kelpaavan miehen :(

[/quote]

että eivät sitten itkisi siellä rippileirillä.

Vierailija:

Ap:ltä kysyisin, miten anoppisi pärjää lapsenne kanssa. Osaako pissattaa/vaihtaa vaipat, entäs ruokapuoli? Kerran kuukaudessa näkeminen on aika harvoin noin pienellä. Lapsi ei ole ehtinyt muodostaa läheistä suhdetta häneen.

Itse en antaisi vastaavassa tilanteessa yökylään. Haluan olla varma että lapsi luottaa hoitajaan ja että hoitaja osaa/tietää niksit lapsen hoitoon. Pelkkä leikkiminen pari tuntia on ihan eri asia kun koko yön kestävä hoito.

Vanhempien parisuhde on tärkeä, mutta jos sitä ei pysty/osaa hoitaa arjessa niin menee aika huonosti. Välillä tekee hyvää käydä ulkona syömässä kahdestaan jne, mutta kyllä parisuhteen pitää kestää muutama kiireinen pikkulapsivuosi. Miettikääpäs omia vanhempianne, paljonko heillä oli omaa aikaa?

pidettäisi joku tolkku syömisessä. Ei esim herkkuja ennen ruokaa ja sitten ihmetellä kun ruoka ei maistu. Minä en pienenä saanut paljonkaan makeaa ja nyt sitä pitäsi antaa kaksin käsin lapsenlapsille. Minulla oli kova kuri, kylässä ei huudeta/juosta/riehuta, kahvipöydässä ensin aikuisille, lapset jaksavat odottaa ja nyt nämä säännöt ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Että voisivat mummotkin vähän miettiä omaa käytöstään vai korjaavatko sitten sitä liika ankaruuttaan.

Vierailija:

Enkä yhtään kyllä näiden kirjoitusten jälkeen ihmettele, jos mummot haluaisivatkin olla lapsen/lasten kanssa ihan keskenään. Tuntuu nimittäin, että aika moni (varsinkin miniä) valvoo ja arvostelee koko mummolavierailun ajan tekemisiä, syömisiä, noudatetaanko samoja sääntöjä kuin kotona ym. ym. Ei varmaan ole mummolle mukavaa, ettei lastenhoitokykyihin luoteta, vaikka hän itse onkin kasvattanut näille arvostelijoillekin kelpaavan miehen :(

me ollaan kai sitten miehen kanssa onneksi vahvempaa tekoa, kuin monet muut. Kun ei ole hoitavia isovanhempia sun muita, ei ole parisuhdeaikaakaan, ainakaa öitä. Lapset on aina kotona. Kiva olisi joskus olla parisen tuntia edes kahdestaan suurperheen vilinän keskellä, mutta kun ei ole mahdollista, niin siihen on sopeuduttava. Onnellisesti me edelleen ollaan naimisissa yli 10 vuoden avioliiton jälkeen. Tämä lohdutukseksi niille, joilla ei ole tukiverkostoa, ja jotka saavat aina lukea täältäkin, miten sitä parisuhdetta ON välttämätöntä hoitaa kylpyläviikonlopuilla.

Vierailija:

pidettäisi joku tolkku syömisessä. Ei esim herkkuja ennen ruokaa ja sitten ihmetellä kun ruoka ei maistu. Minä en pienenä saanut paljonkaan makeaa ja nyt sitä pitäsi antaa kaksin käsin lapsenlapsille. Minulla oli kova kuri, kylässä ei huudeta/juosta/riehuta, kahvipöydässä ensin aikuisille, lapset jaksavat odottaa ja nyt nämä säännöt ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Että voisivat mummotkin vähän miettiä omaa käytöstään vai korjaavatko sitten sitä liika ankaruuttaan.

tulee mielellään, on nyt 15v.

Jos käykin niin, että lapsi ei kotiintullessaan usko mitään, niin eiköhän se sitten johdu ihan siitä omasta kotikasvatuksesta eikä siitä yhdestä yöstä mummolassa. Enpä uskoisi, että mummon opit ihan noin nopeasti perille menee :). Eikä ne lapset siitäkään vaurioidu, jos parina päivänä syö enempi makeaa ja vähempi kotiruokaa. :)



Ja minä itse olen koko ajan puhunut n. 2-vuotiaista yökyläilijöistä. Omat lapseni eivät ole alle vuoden ikäisinä yöhoidoissa olleet, kun ei ne varmaan ihan silloin vielä ole osanneet sinne itse pyytää :). Ja vaikka mummoihin kasvattajina luotankin, niin ei niiltä silti ala maitoa enää herumaan, että olisivat voineet täysimetyksellä olevat lapseni ruokkia :)