Lue keskustelun säännöt.
Lapsenkasvatusongelma (2,5v)
07.03.2006 |
Muuten olemme onnistuneet lapsemme kasvatuksessa (tähän asti) varmaan ihan ok, mutta kavereita hänellä ei ole. Ongelma on tämä: vierasti ihan mielettömästi 8kk-2-vuotiaaksi. Muskarissa kävimme muutaman kerran, mutta oli niin hirveää huutoa, että mitä sitä lasta sellaisella kiusaamaan. Puistossa viuhtoi heti toiseen suuntaan, kun näkikin muita lapsia.
Oppi puhumaan vasta 2-vuotiaana ja nykyään puhuu kyllä lauseilla, mutta helposti puheesta ei saa vielä muut selvää kuin vanhemmat ja muu lähisuku. On reipastunut niin kovasti, että kaupassa ja muualla hakee jatkuvasti kontaktia muihin aikuisiin ja selittää heille ummet ja lammet, MUTTA lapsia ujostelee vieläkin. Muskarit ovat täyttyneet, kerho on " aivan väärään aikaan" meidän rytmille ja puistoissa ei lapsia näy näin talvisaikaan. Kun lapsemme menee syksyllä 3-vuotiaana hoitoon, onko silloin liian myöhäistä aloittaa kavereitten hankkiminen??? Mitenkäs tässä ystävyys- ja leikkisuhteiden hankkimisessa pitäisi edetä, kun kavereilla ei tämän ikäisiä lapsia ole eikä lähinaapurustossa myöskään. Lapsi itse ei muita ikäisiään kaipaa, mutta sehän on vain tottumiskysymys - eikö vaan??
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkiviisasta sanoa, mutta teidän olisi kyllä kannattanut - lapsen vastusteluista huolimatta- viedä hänet muiden lasten seuraan jo aikaisemmin.
Oma lapseni oli myös kova ujostelemaan ja halusi aina ensi alkuun pois, jos mentiin vaikkapa puistoon tai muskariin, mutta hetken päästä alkoi vähitellen innostua kavereista ja leikeistä eikä sitten olisi enää tahtonutkaan lopulta lähteä kotiin ;)
Kenties lapsesi on tällainen " hitaasti syttyvä" , joka seikka kannattaa vanhempien huomioida, mutta jonka ei pitäisi estää lasta pääsemästä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin.
Omalle " hitaasti syttyvälle" myös erilaiset kivatkin tilanteet olivat aluksi vaikeita, varsinkin jos koetettiin liian nopeasti saada lasta innostumaan; esimerkkinä vaikkapa Puuhamaa, jossa eka kerroilla kauheasti koetettiin patistaa lasta menemään vempeleisiin ja aktiviteetteihin ja tämä vaan ahdistui. Kun tajusimme asian, annoimme seuraavilla kerroilla runsaasti aikaa tutustua ensin paikkaan ja sen tarjontaan, jolloin lapsi sai rauhassa ja omassa tahdissa edetä.
Kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla esim. puistoon mennessä sitä taktiikkaa, että antaa lapsen edetä omaan tahtiin. Jos vaikka leikkisikin yksin ekalla kerralla, niin seuraavalla käynnillä saattaa jo hakeutua jonkun seuraankin. Mutta jos vanhemmat yrittävät kauheasti tuputtaa vaihtoehtoja ja " vaativat" lasta olemaan seurallinen ja sosiaalinen, homma menee niin sanotusti puihin.
Tsemppiä - rohkeasti vaan eteenpäin!