Miten estän isovanhempia kiroilemasta?
Haluaisin kasvattaa lapseni niin, ettei hän oppisi käyttämään kirosanoja. En kiroile itse, eikä lapsuudenkodissanikaan kiroiltu. Olemme tekemisissä paljon toisten isovanhempien kanssa, jossa kiroilu on arkipäivää. Myös lapselle puhuessaan he samalla kiroilevat. Omaan korvaani särähtää miedotkin kirosanat, esim. piru tai hitto, niistä vahvemmista puhumattakaan.
Sen verran olen oppinut isovanhempia tuntemaan, että jos sanon suoraan, etten halua lapseni oppivan kiroilemaan, enkä halua, että hänen kuullen kirotaan, saan itse haukut hienostelusta. Pitääkö minun vaan luopua omista periaatteista, miten haluaisin lapselleni opettaa hyviä tapoja, vai mitä tekisin?
Ja vielä kysymys kaikille: Omassa murteessani sana " vitura" tarkoittaa " päin vittua" . Voiko se tarkoittaa jotain muutakin? Isovanhemmat käyttävät tuota sanaa esim. lapsen kanssa leikkiessään, kun vaikka palikkatorni kaatuu. Voivatko he todella sanoa lapselle, että nyt meni torni päin vittua?
Ja vielä; ei auta, että lapsen isä puuttuisi asiaan. Hän on kyllä oman kiroilunsa lopettanut, mutta omille vanhemmilleen hän ei suostu asiasta huomauttamaan.
Kommentit (2)
Sanot, ettet halua lastenne oppivan kirosanoja.
Pyydä isovanhempia miettimään, miltä perkeleet kuulostaa pienen suusta. Luulis tehoavan!
Erittäin huonoa käytöstä tuo kiroileminen. Moukkamaisia suorastaan. Ymmärrän sinua hyvin. Tyytyväinen olen kyllä että mieheni ei kiroile eikä isovanhemmatkaan.
Lapselle niin pian tarttuu noi huonot sanat. On vaikee sitte selittää lapselle miksei hän niin saa sanoa mutta isovanhemmat saavat.:( Jos lapsi joskus matkii isovanhempiaan niin neuvo häntä isovanhempien kuullen, perustele vielä miksei niin saa puhua.
Minä varmasti mainitsisin tuosta asiasta ihan sievästi isovanhemmille ja heille myös perustelut, jos kerran eivät muuten asiaa tajua.
Meillä yks tuttava perhe kans missä varsinkin mies on kova kiroamaan, ei kyllä huvita sen takia käydä. En halua että lapseni oppivat sitä huonoa tapaa.