Tapahtuuko lapsessa siinä 1 vuoden tietämillä isoja

Ei oo uhma jos haluaa mennä ja tehdä.



Ei ymmärrä kieltä jota puhutaan eikä osaa vastata siihen.



Ajattele itse miltä tuntuu jos oppisit vaikka kävelemään ja kun yrität kävellä johonkin suuntaan ja sua vaan käännetään toiseen suuntaan jne. Et voisi sanoa mihin tai mitä haluat, etkä ymmärtäisi miksi sulle huudetaan, pahimmillaan miksi se joka sua halaa ja hoitaa alkaa käyttäytymään uhkaavasti.



Selkeytä ohjeita -ja jos sää jankutat kieltoa niin mieti miksei mene oppi päähän -eli voisitko muuttaa omaa tapaa kasvattaa ja neuvoa?



Meillä parhaimpiin kikkoihin kuuluu:

* Selkeys: kun joku kielletään niin se on kiellettyä aina. Ei tule ristiriitaa.

* Selätys. Jos ei tule pois kukkaruukulta käskystä ja pois hakemisen jälkeen niin varovasti selälleen ja naamat vastatusten. Sitten tuima ilme ja käskevä ääni ettei sinne kukalle mennä sörkkiin -kukka on äidin.

Siinä vietetään hetki ja noustaan ylös.

* Suunnataan lapsen huomio toisaalle tekeen jotain positiivista! Ja mieluiten tehdään jotain yhdessä.



- Tietty kannattaa miettiä mahdolliset allergiat, onko päivä (edellinen päivä) ollu jännä, onko väsynyt, onki päässy pihalle juokseen tarpeeksi?

Jonkunlainen esiuhma, jos näin voi sanoa. Tietenkään oikea tapa reagoida ei ole huutaminen ja karjuminen, mutta ei se kiukkuilu pelkästään ole reaktiota vanhemman käyttäytymiseen, niin kuin nuo aiemmat antoivat ymmärtää.



Toisin sanoen, lapsesi alkaa nyt kehittämään sitä omaa tahtoa ja luonnetta. Tästä lähtien kiukuttelun kaudet tulevat ja menevät. :) Yritä kestää ne ja nauti suvaintovaiheista.