Kannattaako olla kotona lapsen kanssa jos ei yhtaan viihdy kotona? Poika puoltoista, ja tiedan etta tama halle paras hoitomuoto, mutta jos aiti

siitä vaan poika hoitoon..

Tässä vaiheessa minullakin loppui viimestään se vauvavaiheen ihanuus ja autuus. Lapsi tarvitsi muuta toimintaa, oli touhukas ja vilkas, toisaalta tuntui vähän höntiltä olla yhden lapsen kanssa kotona. Jotenkin älyttömän ylelliseltä. Minä menin hetkeksi töihin, mutta olin kyllä silloin jo raskaana. Jäin sitten pian taas kotiin ja kahden lapsen kanssa olikin jo mukavampaa. Isompikin viihtyi hyvin, kun oli ikään kuin seuraa vaikka toinen olikin vauva vasta. Ennen töihin menoa olin aika turhautunut vaikka yritin kaikenlaista tekemistä keksiä. Noin pienen kanssa ne tekemiset vaan eivät paljon äitiä piristä. Piirretään, ai eikö syödään kynät... ai piirsit jo, no johan siihen kaksi minuuttia tuhraantuikin...

Poikasihan saattaa viihtyä hoidossa vaikka kuinka hyvin. Siellä on leikkikavereita ja asialleen omistautuneet hoitajat. On leikkiä, musiikkia, askartelua jne.



Ja voihan olla että mielesi muuttuu kun välillä pääset töihin ja pois kotoa. Ehkä sitten tuleekin taas ikävä kotiin. Kotiinhan voi aina palata.



Kyllä sinä ehdit poikasi kanssa viettää aikaa iltaisin ja viikonloppuisin ja tuo yhteinen aika olisi varmasti paljon laadukkaampaa, kun sinullakin olisi päivisin muuta tekemistä.

-ei-ap-

Ethän sä siinä kyllä satasta enempää voi voittaa?

Vai olisitko sinä/miehesi vuorotöissä ja siksi? Eipä teillä siinä tapauksessa paljon yhteistä perhe-elämää ole.



Mut paha sitä on toista neuvoa kun ei tiedä tilannettasi ja lastasi. Jotkut tuonikäiset jopa viihtyvät hoidossa toiset taas ahdistuvat koko tilanteesta.

Ethän sä siinä kyllä satasta enempää voi voittaa?

Vai olisitko sinä/miehesi vuorotöissä ja siksi? Eipä teillä siinä tapauksessa paljon yhteistä perhe-elämää ole.



***Ihmisillä on erilaisia työaikoja. Toinen meistä on säännöllisesti töissä viikonloppuisin. Ja täten perhe-elämä on myös erilaista kuin edellisellä, ilmeisesti.

äiti vaan työelämään, muksu tarhaan ja kaikilla hymy huulilla. Oletettavasti isälläkin on helpompaa kuin kotiäidin kanssa.