Kymmenkuukautinen pitais laittaa unikouluun. Pirskatti, nukkuis vaan aidin vieressa ja tissi suussa. Omassa sangyssa huutaa kurkkusuorana taytta huutoa.

mun ihana nöpö 10-kuinen nukkuu ihanasti mun vieressä ja tekee oikein pahaa repiä ittensä ylös sen vierestä tänne kylmään maailmaan.

Ei tulis mieleenkään opettaa sitä pois tästä ihanuudesta!

Ei ne kuule montaa vuotta siinä nuku. Olen kateellinen kaikille äideille joiden lapset nukkuvat vieressä edes joskus. Oma taapero ei ole koskaan siis ei koskaan halunnut nukkua vieressä. Olisi ihana kun joku tuhisisi kainalossa. Lapset on vähän aikaa pieniä. Anna toisen nukkua vieressä jos kokee sen olevan turvallista.

hetken päästä kun menin tarkastamaan vauvan vointia, niin hän olikin lattialla. En tiedä miten oli sinne päätynyt, mutta ei ainakaan ollut satuttanut itseään koska ei huutanut. Lähestulkoon aina kun yritän siirtää häntä omaan sänkyynsä, hän herää ja aloittaa kirkumaan kurkku suorana. Sitten en ainakaan voi tehdä mitään muita töitä, kun on vaan huutajaa lohduteltava.

kuulostaa niin tutulta:)

Meillä tosin nukkui ehkä 4 h yöstä omassa sängyssään. Ei siinä auta muu kun antaa vaan nukkua vieressä tai antaa huutaa. Kyllähän vauva joskus masentuu ja lopettaa huutamisen. Ei meillä päästä vieläkään siskoa auttamaan hommissaan ilman kuopusta...;) koko ajan mukana. Rassaavaa? Kyllä. Tuleeko jatkumaan monta vuotta? Ei. Kyllä se jo riparille menee ilman äippää.

Meillä on " oltu unikoulussa" jo kuukaus jos ei kauemminki. Vaihtelevalla menestyksellä. Itse opetin vauvani nukkumaan tissi suussa ihan pelkkää laiskuuttani kai. Oli niin helppoa hetken aikaa. No eihän se pidemmän päälle mitää helppoa ollu joten päätin yrittää unikoulua.

Neuvolasta sain unikoulu kotona vihkosen ja ei kun tuumasta toimeen;

Selkeä päivä rytmi tai ainaki ilta rutiinit. Puurot, pesut, pusut ja ja sitten joka ilta samat toistot " Matti menee nyt omaan sänkyyn nukkumaan" .

Ensimmäisenä iltana meidän " Matti" huusi 45min. kunnes väsähti. Huuto aika pieneni joka ilta ja viidentenä iltana tais jo nukahtaa ilman huutoa. Helpottaahan se elämää siltä osin että yöllä ei palvelut toimi. Tutin syöntiä kaipasin et olis sillä saanut rauhotettua yöllä mut kun ei syö ni ei. Jos vauva herää yöllä oon yrittäny hyssytellä ja silittää mut yleensä siitä seuraa hirmu hepuli joten ei auta ku antaa huutaa. Pahaltahan se tuntuu mut jos sitten antaakin periks ni aiempi huuattaminen on ollu tavallaa turhaa koska tarkoitushan on että vauva sisäistää sen että yöllä nukutaan eikä syödä tai seurustella.

Sama koulutus myös päivällä, ilman tissiä omaan sänkyyn nukkumaan.

Onnea Matkaan jos päätät aloittaa koulutuksen.

Älä vie sairaalan unikouluun. Se on todellakin huudatusta. Sen sijaan ensi- ja turvakodit järjestävät unikoulua, jota opiskelijat tekevät. Ovat koko aika lapsen vieressä ja estävät huudon pienillä eleillä.



Itse tein unikoulun (tyttö oli silloin 11kk, söi rintaa 1.2 tunnin välein) siten, että tuttavani otti tytön yhdeksi yöksi. (Ei ollut edes kaivannut rintaa sinä yönä ja minä sain kerättyä voimia) Seuraavana yönä itki ensin 45min. (repi pseroani ylös ja minä pidin sitä alhaalla), sitten itki 15min ja seuraavaksi 5min. Kolmantena yönä taisi itkeä kerran ihan hetken. Sitten loppui. Riitti aina pieni silitys ja aika äkkiä heräämiset loppuivat tai hän nukahti ihan itsestään.

Meillä kolme lasta, eikä unikouluja ole pidetty. Muutenkin kannatamme tällaista lasten luonnollista ja luontevaa kasvatusta. On totta, että yöheräilyt voi olla rasittavaa ja väsyttävää, mutta sitä ei kestä ikuisesti. Mielestäni tällainen vauvan vierotus edustaa juuri tätä aikaa mitä elämme, lapsen itsenäistäminen alkaa tosi pienenä. Olen lukenut aiheesta paljon tutkimuksia ja poikkeuksetta tutkijat tulleet samaan johtopäätökseen: vieressä nukkuvat lapset itsenäistyvät hitaammin, mutta ovat sosiaalisempia ja mielikuvituksellisempia. Taas ns. unikoulutetut lapset " menevät jotain siitä turvallisuudentunteestaan, kun heidän itkuun ei ole vastattu" kuten eräs tutkija johtopäätöksissään totesi. Itkuhan on ollut lapsen keino viestiä kautta aikojen, että kaikki ei ole minulla hyvin. Hyvä motto on, että kyllä ne yläasteikään mennessä siitä vierestä lähtevät. En todellakaan halua syyllistää tällä kirjoituksella ketään, vaan sanoa sen että asiaa kannattaa pohtia laajasti tekipä kummin hyvänsä.

Minulla lapsi on nukkunut koko ajan vieressä, vaikka hänet on ns. unikoulutettu. Hänet on vieroitettu rinnalta, mutta se ei tarkoita sitä, että hänen itkuunsa ei vastata.



Tämä esikoinen nukkui muuten vieressäni aina viisi vuotiaaksi asti. Mahtoiko tutkimuksessa olla mainintaa siitä, että rinnalta voi vieroittaa aikaisemminkin...

mut pelkään että ei kaikki mahduta kauaa samaan sänkyyn kun toiveissa on lisää lapsia. Lisäks molemmat pyörii unissaan niin paljon et meinaa olla ahdasta jo nyt.

Siis pehmeämmin ku ns.unikouluttaminen? Pöljä ku oon ni en oikein ymmärrä. Tuntuu ajatuksena jo pahalta

...sähläsin jotain..

Nii tuntuu ajatuksena pahalta että vauva nauttii olostaan lähellä rintaa mutta sitä halutessaan ei kuitenkaan saa sitä. Ja lisä sänky ei oiken mahtuiskaan. Enkä edes halua koko huonetta pelkäks sängyks. Leveys nyt 180cm. Ollaa ihan normaalin kokoisia mut vissiin sit totuttu nukkumaan leveästi. No, niin tai näin eiköhän me kaikki löydetä omalle perheelle sopiva nukkumis ratkaisu.

Onnea kaikille yrityksiin ja toteutuksiin miten sitten teettekin.

http://www.drjaygordon.com/ap/sleep.htm

Jos vaikka tästä tulisi jotain teillekin sopivia ideoita?