Kauhea ristiriita joululahjojen hankinnasta....

Mutta vielä mahtuu muutama sekaan. kummeille olen sanonut, että poika 2,5vee tykkää autoista, junista, paloautoista ja lentokoneista. Pienet matchboxin autot kelpaavat pikkuselle. Itse ostan sitten Little People-juttuja. Pojalla on niitä jonkin verran ja ovat koko ajan käytössä. Ihan joka päivä leikkii niillä ja ne kestävät vielä vuosia.

ja enempää ei tule.



Julmaa mutta eihän lapsi voi toivoa ihan mitä sattuu ja luulla saavansa kaikkea.

kun jutut alkoi meneen tyylin " osta äiti,mää ostan,tahtoo tahtoo tahtoo..."



Kamalaa minusta.

leluja varastoon, roskiin, lahjoitukseen. Poika ei kuitenkaan kaikilla leluilla leiki vuosikausia

Pukki tuo, osta äiti, annna auto....

tehän voisitten yhdessä " kirjoittaa joulupukille" ja laittaa siihen ne lelutoiveet mitä on, vaikka nyt ne kolme. Ja kun poika seuraavan kerran vaihtaa mielipidettään että haluankin tuon ja tuon eikun tuon, niin sanot että kirje on jo mennyt pukille eikä sitä nyt voi enää muuttaa.

siis tarkoitus ei ollutkaan missään nimessä antaa pojalle sellaista käsitystä että " pukki" kyllä tuo vaikka mitä... juuri päinvastoin olemme hänelle selittäneet. muutama lelu varmaan onkin ihan sopiva määrä... toinen kummi ostaa jonkun lasten lautapelin ja toinen pyjaman.

Lapset nyt haluavat aina kaikkea ja kun saavat haluamansa haluavat vielä enemmän aivan loputtomasti.



Ei tavara tee lasta onnelliseksi. Ehkä se hetkellisesti ilhduttaa, mutta mietipä kuinka paljon poikasi arvostaa tällä hetkellä esim. viime vuonna saamian joululahjoja?



On vanhemman tehtävä laittaa rajat ja tuottaa pettymyksiäkin. Ei elämässä muutkaan ihmiset saa kaikkea mitä haluaa ja jokainen kokee pettymyksiä. On oikeastaan aika karhunpalvelus lapselle jos aina antaa kaiken minkä jälkikasvu vaan ymmärtää pyytää.



Jo on muuten joulu ideakin teillä kadoksissa. Eihän lahjoja vaadita vaan niitä annetaan ja saadaan. KOHTUUTTA PELIIN!



Ei lapsen pettymystä saa pelätä! Se on aina myös kasvattava kokemus. Parempi pettyä pienenä pienistä asioista kun sitten hakea niitä rajoja sitten isona vähän isommista asioista.

Meillä on lapsille vielä kelvannut perusteluksi, ettei joulupukki voi ihan kaikkea tuoda mitä toivoo kun on niin monta lasta kenelle lahjat pitää riittää. Se on sitten ongelma joka vuosi kun esim. yhden perheen serkut saa aina kaiken haluamansa..selitäpäs se sitten..



Ne lelulehdet on kyllä ihania!! Meillä niitä leluja lähinnä vaan ihaillaan, ei kenellekään ole vielä tullut haluta niitä itselle..ja seassa on koululaisia ja leikki-ikäisiä.

Meillä lapset osaa arvostaa yhteistä aikaa ja joulun kiirettömyyttä ja kauneutta. Ap, sinun arvosi tarttuu lapseen, halusti tai et. Eli katso peiliin miten itse elät, et voi opettaa lasta kuin omalla esimerkillä. 5-vuotias ei ole liian pieni ohjattava tässäkään asiassa.

toivottavasti lapseni (saati minä itse) ei ole vielä kovin pahasti kieroon kasvanut....

-ap

Meillä lapset haluavat kanssa todella paljon, mutta olen jo oppinut mitkä on ne lelut, joita todella haluavat. Eli vaikka sormi osoittaa miljoonaa niin niistä oikeasti on noin 3 sellaista, jotka on oikeasti todella sydäntä lähellä ja ne 3 ostetaan varmasti.

Lelukuvastot on siitä hyviä, että kun niitä luetaan useana päivänä ja viikkojen ajan, niin lapsi jumittuu vaan tiettyihin kuviin joka kerta. Ja jos alkaa keksimään jo siinä mitä leikkejä kyseisellä lelulla voi leikkiä niin se kertoo jo aika paljon.

Totuus kuitenkin on, että ne lahjat, joita pukinkontista paljastuu ilahduttavat kyllä ja aika usein on jokin erityinen, jonka parissa viihdytään pitkään ja muut lahjat jäävät sivummalle..



Kannattaa siis miettiä, mikä oikeasti olisi se mieluisin juttu - ja tosiaan ei ole syytä murehtia sitä, että lapsi jollain lailla pettyisi. Usean lapsen kokemuksella voin sanoa, että niin ei varmastikaan käy :)

Vaatimukset kasvaa vuosi vuodelta potenssiin 100, jos toteutetaan kaikki toiveet. Lisäksi se, että kaiken saa, aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.

on kateus valtava lapsella, jonka serkut saa kaiken aina yhdellä kertaa. Eli tulee Braz-autoa, Baby bornin kylpyä, Muumitalot, nukkekodit kaikki. Onneksi meillä ovat aivan älyttömän onnellisia saamistaan, ei niin monista lahjoista.

Siihen ei kuulu kinuaminen, kateus, lahjojen vertailu. Tietysti jos itse kinuaa aina kaikesta sekä on kateellinen naapurin Volvosta niin tässähän on selvä malli lapselle tottakai!

jotka osaavat kaiken paremmin, varsinkin lastenkasvatuksen. Käytä tuota joulupukin kirje -juttua tai yksinkertaisesti selität muuten lapselle että mitkä kolme haluaisit mieluiten kun kaikkea haluamaansa ei voi saada. Ymmärrän kyllä sinun pelkosi lapsen pettymyksestä täysin. Meillä on se tilanne että lapseni on alle vuoden eikä ymmärrä tuon taivaallista lahjoista...vielä. Mutta minuakin pelottaa jo valmiiksi kun tulee se vuosi kun hän tajuaa että serkut saavat yhteensä 200 lahjaa ja hän saa ehkä 20. Syy tähän on se, että meidän lapsellemme lahjoja ostaa kummit, mummot ja papat sekä äiti ja isä. Hänen serkuillaan taas on heidän äitinsä puolelta niin paljon sukua että kun kaikki jostakin syystä haluavat muistaa heitä niin lahjojen määrä tuplaantuu tai triplaantuu tai jotain vielä enemmän. Miltä tuntuu sitten meidän lapsesta katsella sitä lahjavuorta sivusta, kun lapset eivät hirveästi vielä ymmärrä tätä " materia ei ole tärkeintä" -ajatusta. Voi että... onneksi se ei ole vielä tämän joulun murhe.

Aika lailla järkytyin tästä, kun kuvittelin, että lelukuvasto olisi vain kiva katseltava.



Jatkossa aion harkita kuvastojen piilottamista. Meillä ei vielä juurikaan katsella tv:tä, mutta pitänee tulevaisuudessa vaihtaa kanavaa mainosten ajaksi.



Näistä huolimatta varmasti tulen tuottamaan lapselle pettymyksiä. Ei voi mitään. Kaikkea ei voi saada. Minä ja mieheni emme halua valtavaa leluvuorta asuntoomme, emmekä usko, että kaiken pyytämänsä saaminen tekisi lapsemme onnelliseksi.



Kyllähän tuo jouluaatto vähän jännittää, kun lahjat olisi tarkoitus jakaa yhdessä lapsemme serkun perheen kanssa. Tälle serkulle ostetaan aina aivan tolkuttomasti tavaraa. En tiedä, mitä tekisi, ettei ilo muuttuisi itkuksi.

Ei ihme, että lapsilla menee materialismi veriin, jos kaksikymmentä lahjaakin on vähän! En siis tarkoita moittia sua mitenkään, kuulostaa vaan hurjalta määrältä, kun vertaa niihin ehkä neljään-viiteen lahjaan, jotka itse sai lapsena (jos hyvin kävi). Mutta niin kai se on, ihmiset on nykyään rikkaampia kuin ennen ja lapsia halutaan myös muistaa eri tavalla.



Peesaan edellisiä siinä, ettei saa pelätä tuottaa lapselle pettymystä. Kolmen lahjan toivelista on hyvä idea, ja varmasti toimii. Tehän voitte yhdessä lapsen kanssa miettiä, että mikä lahja sieltä katalogista olisi kivoin ja mitä sillä voisi tehdä yms., niin että lapsi joutuu oikeasti miettimään, minkä sieltä haluaa. Eikä vain töki sormella tuo, tuo ja tuo.

Minä kaipaisin nyt käytännön neuvoja siitä, miten estän jouluaaton menemisen itkuksi tilanteessa, jossa serkku saa 40 lahjaa ja meidän lapsi 3. Serkku on 3,5v, meidän lapsi 2,5v. Ideoita?