Ei voida kutsua tuttavapariskuntaa kylään, koska niiden lapset ovat hirviöitä!

jos lapsi ei todellakaan usko. Tää seinänrikkoja poika oli sillon jo lähemmäs 3-vuotias. Mulla on 2 lasta ja kyllä ne on kiukutellut kylässä ollessaan mutta, ei sentää rupea tuhoamaan toisten omaisuutta. Jos tietää minkälainen vilpertti lapsi on, niin onko se pakko todella viedä kylään riehumaan? Tuttavapiirissäni on paljon lapsia, eri-ikäisiä, mutta kyllä tää yks on ihan kamala poikkeus. Eriasia on tietysti ihan taapertaja ikäiset ja, vahinkojahan sattuu aikuisillekkin mutta, tääkin meillä kyläillyt lapsi oli ihan selkeästi vaan " ilkeä" .

Kun mun lapset oli pahimmassa menoiässä, niin kylään mennessä mä vahdin kyllä haukkana omiani, että ei tuhonnut paikkoja. Välillä istuttiin sylissä. Ei voi vaatia että, kyläilypaikassa nostettaisiin kaikki tavarat ylemmäs, sehän on toisten koti, ja sitä pitää kunnioittaa. Omat lapset eivät 3-vuotiaana kyllä toisten kaapeille menneet. En itsekkään siedä kaverini tytön tapaa (5-vuotias), menee meidän jääkaapille ja, rupee luettelemaan mitä sieltä haluaa.

Eli taapero ikäiseltä ei voi vielä vaatia kaunista käytöstä, koska lapsen psyyke ei ole vielä tarpeeksi kehityynyt. Lapsi ei vielä esim. voi ymmärtää että joku muu voi olla asioista eri mieltä kuin hän itse, esim. jos tulee kiista lelusta, lapsi ei käsitä, että toinenkin voi haluta lelun itselleen. Toki tapoja pitää opettaa alusta asti, ettei kädestä saa ottaa, mutta ei ne kyllä vielä perille mene.



Itse olen kasvatustieteen maisteri aj erityisesti lapset sydäntäni lähellä. Välillä oikein riipaisee, kun jotkut vanhemmat luulevat olevansa huippukasvattajia, jos heidän taaperonsa on rauhallinen eikä siksi tee konnuuksia. Vilkaat lapset valitettavasti yhä vieläkin joskus leimataan huonosti kasvatetuiksi, etenkin niiden johdosta, joiden omat lapset eivät ole vilkkaita ja tempperamenttisia. Tämä on kurjaa, ja pistää välillä vihaksi! Oma taaperoni on hyvin vilkas ja tulinen, aivan kuten minäkin. Minä aikuisena osaan hillitä itseni ja kontrolloida tunteeni. Vuoden vanhalta lapselta samaa ei voi eikä saakkaan odottaa.

Jos lapsi kaikesta huolimatta rikkoo lampun, tekee reiän seinään ym., pitää lapsen vanhemman tarjoutua korvaamaan rikotut esineet. Siinä menee hyvän ja huonon käytöksen raja.

Kun kerran sinäkin tiedät lapsesi temperamentin jne. sinä olet kylässä niin lähellä lastasi, ettei vahinkoja kamalasti satu. Et anna repiä kirjoja ja kukkia, jos lapsesi ottaa toiselta kädestä jotain, estät sen tai ainakin palautat lelun jne. Ihan turha selittää, että temperamentti on sitä tai tätä, kun touhuihin VOI puuttua, vaikka lapsi olisikin alle kaksivuotias.

Vierailija:

Alle 2-vuotiaalta ei voi odottaa kovin epäitsekästä käytöstä tai yleensäkin käytöstapoja. Sen ikäinen on utelias ja haluaa kokeilla kaikkea ja kaikkia. Oma 1½-vuotiaani on todella menevä tapaus verrattuna kaverini saman ikäiseen, joka juuri ja juuri kävelee ja on muutenkin itse rauhallisuus. Töllistelee vain omani touhuja.

En menisi väittämään, että vika on vanhemmissa, jos lapsi on menevä, temperamenttinen ja utelias. Sen sijaan yli 2-vuotias alkaa jo ymmärtämään mikä on sallittua ja mikä ei ja on vanhempien vastuulla huolehtia, ettei lapsi kyläillessä riko paikkoja ja kiusaa muita lapsia, on tämä sitten minkä ikäinen tahansa. Valitettavasti näitä vanhempia on, jotka eivät näe omien kullanmurujensa kolttosia, muiden kyllä.

Kaverini ei selvästikään sulata oman lapseni temperamenttista touhuilua, varsinkin kun vahtimisestani huolimatta vahinkoja sattuu ja omani käy välillä tönäisemässä kaverin lasta tai ottaa leluja kädestä (vaikka häntä ahkerasti olen opettanutkin päivittäin, ettei leluja viedä toisen kädestä). Toisaalta käynnit kaverin luona ovat vähentyneet juuri tämän asian takia ja onneksi minulla on ystäviä joilla on yksi tai useampi lapsi ja he todella osoittavat ymmärtävänsä, ettei 1½-vuotiaalta voi odottaa kovin harkitsevaa käyttäytymistä. Olen huomannut, että lapset ovat jo tässä iässä erilaisia eri lasten kanssa. Vastaavaa tuuppimista näkee harvoin muiden lasten kanssa. Toki vanhempi leikkikaveri onkin usein parempi tämän ikäiselle lapselle.

Siinä mielessä siis vika ON vanhemmissa, jos eivät kylässä puutu lapsen touhuihin. Totta kai on meneviä ja temperamenttisia ja uteliaita ja vaikka mitä lapsia, mutta ei heillekään kaikki ole sallittua...

Aikuisellahan tällaisessa tilanteessa on vastuu, siitä ei päästä mihinkään.



Pahinta näissä tilanteissa on mielestäni se, että vanhempi katsoo vierestä lapsen rellestystä kuin nauttisi tilanteesta. Ainakin itse loukkaannun tuollaisesta käytöksestä. Ystävyyden eteen pitää tehdä sen verran, että ottaa toisen huomioon. Jos lapsi tyrii, vanhempi korjaa.



Sillä sipuli!

Tuttavaperheen lapset on todella kamalia! Isot (lapset siis 9,7,5,4) lapset rikkoo aivan tahallaan meidän lapsen säästöpossun hakkaamalla sen palasiksi. Leikkimökissä rikotaan hellanlevyt repimällä ne iri, kirjoista kiskotaan sivut, nukensänky rikotaan hyppimällä siinä, vauvanleluista hakataan osia irti. Kahvipöydässä kaikkea " maistetaan" ja jätetään syömättä tarjolla olevaa syötävää klähmitään, ruokaa tiputellaan/heitellään - ja kaikki tämä yhdellä vierailukerralla. Arvatkaa kahdesti pahoitteliko perheenäiti mitenkään? Tarjoituiko korvaamaan?



Jaa unohdinko mainita ne barbit jotka löytyi sohvan alta raajattomina vaatteet rikottuina vierailun jälkeen...



Vieläkin ottaa päähän ja harmittaa varsinkin omien lasten takia. he pitävät mielestäni hyvää huolta leluistaan ja tästä vierailusta tuli kyllä pitkä itku :(



Eipä tarvi heidän enää tulla meille kylään. saavat ihan rauhassa ihmetellä kun " nykyään ei enää kyläilä niinkuin ennen" .

Ollaan mieheni kanssa ihan paniikissa kun tiedetään tuttaviemme tulevan taas kyläilemään. Ja kun kieltäytyäkään ei voi: nämä kun soittavat autosta meidän pihassa ja sanovat vaan: me tullaan teille nyt kylään!



Sitten se kaaos alkaa...Vieraiden kaksi muksua (3- ja 5-vuotiaat) sotkee joka paikan sekunnissa. Lastenhuoneessa on kaikki levällään, pelit, kirjat, lelut, legot, ihan kaikki mahdollinen. Ja millään nämä kauhukakarat ei edes leiki, ottavat vaan käsiinsä ja heittävät samantien menemään. Meidän omat muksut ovatkin alkaneet kantaa tärkeimpiä lelujaan ja mm. lautapelit parempaan talteen kun tietävät ketä kylään on tulossa...Lasten videofilmit joutuu armotta käsittelyyn, videoissa ehtii parin tunnin kyläreissun aikana pyöriä pari kymmentä eri lasten elokuvaa. Viime reissulla pöydältä sai nakella roskiin kymmenkunta mandariinia: jokaisesta oli haukattu pala kuorineen päivineen. Kahvipöydässä könytään, huudetaan, sorkitaan jokaista kakkupalasta ja pullaa, näykitään kaikkea sieltä täältä ja mitään ei kuitenkaan syödä loppuun asti. Aikuiset ei saa puhua rauhassa mitään, koko ajan on jompi kumpi pennuista lahkeessa roikkumassa ja vaatimassa kaikkea mahdollista. Jos sanot että odotatko hetken, kuuntelen mitä äidilläsi on asiaa, tulee muksu naamaan kiinni ja suorastaan karjuu omaa asiaansa. Ulkona ravataan alituiseen, kengät jalassa rompostellaan sisälle ja ulos ja sisälle ja ulos. Kaiken huippuna on vielä nuoremman kyläilijälapsen lyömis- ja tönimistaipumus, jonka kohteeksi meidän kuopuksemme aina joutuu. Ja mitä tekee vanhemmat? Ei niin yhtikäs mitään! Sitten vieraat lähtevät kotiinsa kun on jo nukkumaanmenon aika, ovella vielä kakarat vaatii kovaan ääneen matkaevästä mukaan. Ja meidän perhe siivoaa sitä helvetin sekasotkua puolille öin...V****maista!!!

on se, että pikkututkijat, siis alta 2:den vanhat saattavat olla aikamoisia tuholaisia. Tyttöni jätti tavarat rauhaan, kukat CD-levyt ym., mutta pojan näppeihin liimautu kaikki. Mä oon sitä mieltä et, se on äidin velvollisuus katsoa lapsensa perään, onneksi selvittiin niin että, poika ei rikkonut missään mitään, tosin vahdinkin poikaa kun tiesin poitsun " inhottavan tavan" . Muutamille syntymäpäiville mentiin tytön kanssa ihan kahdestaan. Poika jäi isänsä kanssa kotiin. Saatiin mekin sitten rauhassa nauttia pöydän antimista, ja ei tarttenu silmä kovana vahtia koko ajan. Onneksi ollaan päästy jo tän vaiheen yli ja poika on " kiltti" 4-vuotias.

rikkoi koriste-esineen vähän reilu vuoden ikäisenä tuttavaperheessä. Muo hävetti ihan sairaasti. Emäntäkin jo meinas varmaan kyllästyä mun pahoitteluuni ja voivotteluun. Sen jälkeen kyllä seurasin entistä tarkempaa ipanan touhuja. Ostin tilalle toisen mutta, silti mulla oli jotenkin tosi nolo olo.

rumbaa kun jatkuvasti soitetaan ja pyydetään vieraisille sinne ja tänne. Me oltais mieluiten kotona rauhassa ettei menis koko viikon loppu pipariks näiden ja näiden pippaloiden takia. Sitten kun sanoo että joutuu menee sinne ja tänne ni ihmiset loukkaantuu. Ja jos ehdottaa että mennää yhdessä syömään ilman lapsia ni sekään ei käy. Antakaa ihmisten olla rauhassa, ja jos ne sanoo et kiitos ei ni eiks se riitä. Mä en unissakaan menis mihkään pyytämättä, kotirauha kaikilla.

Vierailija:

Kun kerran sinäkin tiedät lapsesi temperamentin jne. sinä olet kylässä niin lähellä lastasi, ettei vahinkoja kamalasti satu. Et anna repiä kirjoja ja kukkia, jos lapsesi ottaa toiselta kädestä jotain, estät sen tai ainakin palautat lelun jne. Ihan turha selittää, että temperamentti on sitä tai tätä, kun touhuihin VOI puuttua, vaikka lapsi olisikin alle kaksivuotias.

Siinä mielessä siis vika ON vanhemmissa, jos eivät kylässä puutu lapsen touhuihin. Totta kai on meneviä ja temperamenttisia ja uteliaita ja vaikka mitä lapsia, mutta ei heillekään kaikki ole sallittua...

Pakko kommentoida... Mielestäni en siis väittänytkään, että annan lapseni käyttäytyä mielensä mukaan vain koska alle 1 ½-vuotiaan ei voi olettaa osaavan käyttäytyä. Kyllä, minä vahdin hänen leikkimistään hyvinki tarkasti ja aina kun huomaan, puutun sellaiseen mikä ei ole sopivaa. Teen näin korostuneesti varsinkin silloin jos aistin toisesta äidistä ylireagoinnin oireita oman lapsensa suhteen. Tosin, se on tosi kuluttavaa kyläilyä. Parasta on kyläillä sellaisessa lapsiperheessä, jossa asennoidutaan tyyliin, että " kasvattavat toinen toisiaan nuo lapset. Mitäs pienestä nahistelusta ja riitelystä" . (Toki tämäkään ei tarkoita, että parasta kyläilyä on sellainen, jossa aikuiset saavat seurustella rauhassa keskenään ja oma lapseni hajoittaa sillä välin paikkoja ja kiusaa muita lapsia).

Tuossa joku kommentoikin, että ei-temperamenttisen lapsen vanhempi ei voi täysin ymmärtää, mitä on temperamenttisen lapsen kasvattaminen. Oletan, että sinulla 18 on tämmöinen kiltti kullanmuru, joka jo pienestä pitäen osaa leikkiä sovussa toisten lasten kanssa. Minusta vain harvassa tapauksessa (olen myös kasvatusalalla) voi sanoa, että vanhemmat toimivat täysin väärin lapsensa kasvatuksessa.

Pahinta on oma sinisilmäisyys ja toisen lyöminen matalaksi kasvattajana, koska hänellä sattuu olemaan vaativampi lapsi. Tämänkaltaisille vanhemmille toivon henk.koht. että he joskus saavat tämmöisen vaativan lapsen " vaivoikseen" ja näkevät, ettei TODELLAKAAN ole aina kasvattajasta kiinni se, miten temperamenttinen ja spontaani lapsi käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Uskon, että toisissa ihmisissä vain on enemmän särmiä hiottavaksi, toisten särmät eivät koskaan täysin hioudu. Ja se jos mikä on rikkautta.

Sun teksteistä vaan saa sellasen kuvan et, kaikkien tulis hyväksyä se et, omaan kotiin tulee lapset riehumaan. Ilmeisesti et, itse tunne yhtään ylivilkasta lasta joka kyläilisi luonasi. Luulempa et sunkin ajatukset muuttuis. Enkä menis puhumaan 1.5-ikäisen tempperamentista mitään. Suurin osa ton ikäsistä lapsista on " tempperamenttisia" jos se nyt on sana osoittamaan sitä et, lapsi huutaa, juoksee, repii, eikä usko mitään. Juuri sinunlaistasi äitiä en haluaisi kotiini. Luultavasti vaan pelkästään puolustelisit lapsesi tekoja, ja et, vaivautusi miettimään mitä mielipahaa se itse emännälle tuo kun paikat sotketaan, mahdollisesti rikotaan. Kommettisi olisi varmaan " se on niin pieni ja tempperamenttinen" . Ymmärrän kyllä noin pientä mutta, sun vastuullahan se on lapsesi kaitseminen kylässä. Sotkekaa ja rikkokaan kotonanne niin paljon kun haluatte mutta, ei tartte kylään tuoda omia tapoja. Tosin jos omasi on tälläinen ylivilkas niin ymmärrän kyllä jossain määrin miksi puolustelet kyläilyreissuja sellaisen kanssa. Harmi vaan että, et tajua pysyä kotona " tempperamenttisen" lapsesi kanssa.

Tuskinpa kukaan hyväksyy sitä, että joku hunnilauma tulee terrorisoimaan omia lapsia ja tuhoamaan kodin. Kyllä vanhempien pitää pitää huoli etteivät omat lapse tärvele toisten omaisuutta. Toisaalta ihmetyttää kyllä miten kallisarvoisina jotkut näyttävät pitävän leluja. Meillä ainakin särkyy leluja vähän väliä ihan tavallisessakin käytössä ilman että lapset tietoisesti yrittävät niitä hajottaa. Tietenkin on totta, että ' omat lapset ja toisten kakarat' eivät ole koskaan ihan samassa asemassa, mutta tuskin se nyt pelkästään haitallistakaan on välillä leikkiä vähän reippaammassakin seurassa niin pitkään kun kenellekään ei tule isompia fyysisiä vammoja. Sääliksi käy nimittäin jotkut turvallisissa oloissa kasvaneet herran tertut, jotka eivät ole ikinä leikkineet mitään rajumpia leikkejä ja katselevat vaan kauhuissaan kun muut lapset ' riehuvat' ja pitävät hauskaa. Kukin tietysti tyylillään.

Olen siis se kauhukakaraperheen uhri joka kirjoitti aikaisemmin... On vähän eri juttu, onko kyseessä noin vuodenikäinen riiviö jolla ei ole " järkeä päässä" ja siksi touhuaa ja rikkoo paikkoja vai sitten isompi riiviö jonka jo luulisi tajuavan kieltoja ja omaavan jonkunlaiset alkeelliset käyttäytymissäännöt. Aivain pienen lapsen äidin on minusta vahdittava jatkuvasti lastaan kylässä - eihän kyläpaikka ehkä ole edes turvallinen pienelle taaperolle! Isompien lasten kanssa pitäisi jo pystyä ottamaan vähän rennommin, normaalisti. Meillä vieraileva kauhuperhe on aivan omaa luokkaansa ja voin kuvitella että näitä piisaa muuallekin.



Olen ajatellut, että jatkossa, jos " ne" vielä joskus onnistuvat ovesta sisään tunkemaan, poltan käämini välittömästi! sanon, että meillä on tälläiset säännöt: Mitään ei rikota, jos rikot ostat uuden. Ketään ei kiusata, tönitä tms. Sisällä ei juosta, heitellä tavaraa. Kahvipöydässä otetaan vain se mikä syödään ja uutta ei saa ennen. jne



Meillä on eteisessä penkki jonne omatkin lapset menevät mietiskelemään tekojaan. Heivaan sinne jatkossa myös vieraat lapsukaiset.



Jos ei sana tehoa niin ilmoitan äidille kylmästi että vierailu on päättynyt juuri nyt. Tervetuloa uudelleen vasta kun lapset osaavat olla kunnolla. Lasku rikotuista kamoista tulee perässä.



Olen ihan kyllästynyt olemaan kohtelias tuollaisille typeryksille! Omapa on sentään kotini - ja koska varmaan " vetävät herneen nenäänsä" ja saan tiukkapipon maineen niin silläpä niistä päästään :)

Vierailija:

Tosin, se on tosi kuluttavaa kyläilyä. Parasta on kyläillä sellaisessa lapsiperheessä, jossa asennoidutaan tyyliin, että " kasvattavat toinen toisiaan nuo lapset. Mitäs pienestä nahistelusta ja riitelystä" .

Oletan, että sinulla 18 on tämmöinen kiltti kullanmuru, joka jo pienestä pitäen osaa leikkiä sovussa toisten lasten kanssa. Minusta vain harvassa tapauksessa (olen myös kasvatusalalla) voi sanoa, että vanhemmat toimivat täysin väärin lapsensa kasvatuksessa.

Pahinta on oma sinisilmäisyys ja toisen lyöminen matalaksi kasvattajana, koska hänellä sattuu olemaan vaativampi lapsi. Tämänkaltaisille vanhemmille toivon henk.koht. että he joskus saavat tämmöisen vaativan lapsen " vaivoikseen" ja näkevät, ettei TODELLAKAAN ole aina kasvattajasta kiinni se, miten temperamenttinen ja spontaani lapsi käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Uskon, että toisissa ihmisissä vain on enemmän särmiä hiottavaksi, toisten särmät eivät koskaan täysin hioudu. Ja se jos mikä on rikkautta.

Lasten kanssa kyläily on usein kuluttavaa kyläilyä, kaiken elämä lasten kanssa on aika kuluttavaa. Kuluttavimmaksi sen usein kokee ne äidit, jotka kyläilevät periaatteella, että lapset leikkiköön omiaan ja äidit jutelkoon omiaan ja kun tämä ei kaikissa perheissä sujukaan, alkaa kylässä ollutta äitiä kyläily rasittamaan, kun se siihen saakka on rasittanut vain emäntänä toiminutta äitiä. Hassua on myös se, että yleensä todella vilkkaiden lasten äidit on niitä innokkaimpia kyläilijöitä, aivan kuin kylässä olisi helpompaa kuin kotona. Joillakin tietysti onkin, kun kylässä lasten perään ei tarvitse katsoa. En tarkoita näillä esimerkeillä kuitenkaan sinua.

Minun oma lapseni, heistä kumpikaan, ei ole todellakaan mikään kiltti kullanmuru, joka alusta asti osaa leikkiä sovussa muiden kanssa. Ehei. Meilläkin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sattuu vahinkoja ja niin edelleen, mutta minun tehtäväni äitinä on ennaltaehkäistä niitä ja opettaa toimimaan oikein, myös kylässä eikä joka päivä kasvattaa lastani kotioloissa ja opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa. Minun tehtäväni on vahtia lasta kylässä niin, ettei vahinkoja sattuisi, eikä emäntä menettäisi hermojaan, kukkiaan, omaisuuttaan jne. meidän kyläilyn takia. Ja että olisimme tervetulleita toistekin! Itsekin olen kasvatusalalla, enkä tekstilläni missään omasta mielestäni antanut kenenkään ymmärtää, että sinä olisit toiminut täysin väärin kasvattajana. En minä niin ajattele. Toimit ehkä eri tavalla kuin minä, mutta mitä siitä. Kaikki mitä kirjoitin, oli enemmänkin yleistä kuin kritiikkiä sinua kohtaan, joskin esimerkkejä taisin poimia sinunkin tekstistäsi.

Olen samaa mieltä siinä, ettei se aina ole kasvattajasta kiinni, miten spontaani ja temperamenttinen lapsi käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Kaiken kaikkiaan näiden lasten " kritisointi" onkin varmasti hyvin usein enemmänkin kritiikkiä lapsen vanhemmista ja heidän käyttäytymisestään haastavissa tilanteissa kuin lapsesta itsestään.

Vierailija:

Tosin, se on tosi kuluttavaa kyläilyä. Parasta on kyläillä sellaisessa lapsiperheessä, jossa asennoidutaan tyyliin, että " kasvattavat toinen toisiaan nuo lapset. Mitäs pienestä nahistelusta ja riitelystä" .

Oletan, että sinulla 18 on tämmöinen kiltti kullanmuru, joka jo pienestä pitäen osaa leikkiä sovussa toisten lasten kanssa. Minusta vain harvassa tapauksessa (olen myös kasvatusalalla) voi sanoa, että vanhemmat toimivat täysin väärin lapsensa kasvatuksessa.

Pahinta on oma sinisilmäisyys ja toisen lyöminen matalaksi kasvattajana, koska hänellä sattuu olemaan vaativampi lapsi. Tämänkaltaisille vanhemmille toivon henk.koht. että he joskus saavat tämmöisen vaativan lapsen " vaivoikseen" ja näkevät, ettei TODELLAKAAN ole aina kasvattajasta kiinni se, miten temperamenttinen ja spontaani lapsi käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Uskon, että toisissa ihmisissä vain on enemmän särmiä hiottavaksi, toisten särmät eivät koskaan täysin hioudu. Ja se jos mikä on rikkautta.

Lasten kanssa kyläily on usein kuluttavaa kyläilyä, kaiken elämä lasten kanssa on aika kuluttavaa. Kuluttavimmaksi sen usein kokee ne äidit, jotka kyläilevät periaatteella, että lapset leikkiköön omiaan ja äidit jutelkoon omiaan ja kun tämä ei kaikissa perheissä sujukaan, alkaa kylässä ollutta äitiä kyläily rasittamaan, kun se siihen saakka on rasittanut vain emäntänä toiminutta äitiä. Hassua on myös se, että yleensä todella vilkkaiden lasten äidit on niitä innokkaimpia kyläilijöitä, aivan kuin kylässä olisi helpompaa kuin kotona. Joillakin tietysti onkin, kun kylässä lasten perään ei tarvitse katsoa. En tarkoita näillä esimerkeillä kuitenkaan sinua.

Minun oma lapseni, heistä kumpikaan, ei ole todellakaan mikään kiltti kullanmuru, joka alusta asti osaa leikkiä sovussa muiden kanssa. Ehei. Meilläkin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sattuu vahinkoja ja niin edelleen, mutta minun tehtäväni äitinä on ennaltaehkäistä niitä ja opettaa toimimaan oikein, myös kylässä eikä joka päivä kasvattaa lastani kotioloissa ja opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa. Minun tehtäväni on vahtia lasta kylässä niin, ettei vahinkoja sattuisi, eikä emäntä menettäisi hermojaan, kukkiaan, omaisuuttaan jne. meidän kyläilyn takia. Ja että olisimme tervetulleita toistekin! Itsekin olen kasvatusalalla, enkä tekstilläni missään omasta mielestäni antanut kenenkään ymmärtää, että sinä olisit toiminut täysin väärin tai väärin välttämättä yleensäkään kasvattajana. En minä niin ajattele. Toimit ehkä eri tavalla kuin minä, mutta mitä siitä. Kaikki mitä kirjoitin, oli enemmänkin yleistä kuin kritiikkiä sinua kohtaan, joskin esimerkkejä taisin poimia sinunkin tekstistäsi.

Olen samaa mieltä siinä, ettei se aina ole kasvattajasta kiinni, miten spontaani ja temperamenttinen lapsi käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Kaiken kaikkiaan näiden lasten " kritisointi" onkin varmasti hyvin usein enemmänkin kritiikkiä lapsen vanhemmista ja heidän käyttäytymisestään haastavissa tilanteissa kuin lapsesta itsestään.

18

ja komentaminen on tätä luokkaa " älä viitti kiusata,älä viitti tehdä pahoja..." aarrggghhhh eikö tosiaan komentaa niin että ne uskoo! mä sanoinki sille että tästälähin kun tulette kylään,jos et itse komenna niin minä komennan ja se ei ole sitten mitään lässyttämistä!

.

Terrorisoivat poikaani niin etten uskaltanut pyytää kylään enää.

Eikä ole kyse että olisin turhan tarkka. Kaikkien muiden kanssa poikani tuli hyvin toimeen.

Nyt pidetty yhteyksiä pitkästä aikaa ja lapset olivat kasvaneet ja jonkin verran rauhoittuneet. Villeimmät lapset tuttavapiirissä edelleen mutta äiti sai jo kuriakin.

Ehkäpä voisi taas alkaa näkemään tätä äitiä.

On mahtanut olla yksinäistä kun todella monet ovat sanoneet etteivät voi pyytää kylään lasten takia.