2 vuotiaan pitäisi jo pääasiassa kävellä, ei istua rattaissa!

ratas -keskustelun?

Näytti sitten ankealta eli ei, minun on saatava myös liikuntaa ja muuten se ei onnistu. Joka päivä en aio lapselle hoitajaa hommata vain siksi että itse saisin harrastaa rauhassa.



Lapseni liikkuu koko muun ajan päivästä. Hän ei katso filmejä, eikä hirveän paljon leiki istuallaankaan. Ulkona ollaan päivässä neljä tuntia, ja siitä noin 45 minuuttia lapsi istuu. Muun ajan hän on liikkeessä.



Minä kehotan vanhempia käyttämään ihan omaa järkeään tässä asiassa. Lapsi liikkuu juuri niin paljon, kuin hänen annetaan liikkua. Ei siihen tarvita kehoituksia, varoitusten välttäminen riittää.

että lapsia kuljetetaan mukavuussyistä liikaa rattaissa. Monelle ulkoilu tarkoittaa vain sitä, että lapsi kärrätää leikkipuistoon ja päästetään siellä irti ja kärrätään taas sieltä kotiin. Tiedän mukulan joka kulki kaikki tarhareissut yms. kärryissä 6-v asti. Lapsi ei edelleenkään juuri liiku, eikä ulkoile. Voisihan sitä yrittää tehdä ainakin yhden reissun päivässä ihan lapsen ehdolla kävellen.

Ja ehtii silti liikkua tarpeeksi. Kiinnitin yhtenä aamuna askelmittarin lapsen housuihin ja leikin tiimellyksessä se unohtui, kunnes illalla löysimme sen taas. Lapsen sen päiväinen askelmäärä oli yli 20 000 askelta. Luulisi sen olevan lapselle ihan riittävä määrä.

En ole lukenut jotain toista ketjua, mistä sitten lie kyse onkin. Tämä aihe tuli mieleen ja loggasin itseni suoraan kirjoittamaan, kun on alkanut niin pänniä itsekkäät aikuiset.



Ajattelen nyt LAPSEN etua, en AIKUISTEN. Tällä palstalla kun lapsi jää useimmiten toissijaiseksi aikuisen mukavuuden rinnalla. Kuten myös vakavammissa asioissa (tukistelu, karjuminen, oman stressin purkaminen, omat priorisoidut menot lapsen nukkumis- ja ruokailuaikojen kustannuksella jne.).



Kukaan ei voi kiistää, etteikö kävely ja liikkuminen olisi lapselle hyväksi. Sillä asialla siis olen.



Jos autoa tarvitaan niin ok. Itsekin tarvitsen ja lapseni istuu usein myös autossa. Mutta vastapainoksi kävelyä ja liikuntaa on joka päivä ja aina kun mahdollista. Suunnittelemme mieheni kanssa menojakin sen mukaan, että lapselle jäisi tilaa liikkumiselle.

mutta ei voi myöskään sanoa, että on täysin väärin joka tilanteessa viedä kolmivuotiasta rattaissa. Ei se lapsi siinä varmasti koko päivää kuitenkaan istu. Jollekin reissulle on kätevämpää ottaa rattaat mukaan, toisilla kävellään.



Hyvä keskustelun aihe, sillä havahduin itsekin näiden ketjujen myötä miettimään, että miksen anna puolitoistavuotiaani kävellä esim. autolle, jonne on noin 50 m pihateitä, vaan aina kannan. Siitä se lähtee! :)

Sellaiset joille täytyy ostaa erikseen välineitä liikkumista varten, tai joita pitää komentaa kiipeilemään. Jossain vaiheessa on lapsen liikkumista täytynyt tukahduttaa, jos hänelle täytyy se liikkuminen erikseen opettaa. Lapsi liikkuu luonnostaan, ilman että sitä varten pitäisi erikseen vanhempien psyykata.

kävelee vain autolle 50m.

- jo pieni lapsi osaa pomppia ja hyppiä. Sen sijaan että varoittelisit koko ajan kaatumisesta jne. kannusta lasta " hypi lisää, pompi vielä, olet taitava, kiipeäpäs toisenkin kerran jne"

-- älä nostele lasta kun hän kaatuilee tai yrittää kiipeillä telineisiin tms. Anna yrittää itse





Erityisesti nämä oli todella hyviä huomioita!!! Minä kauhistelin jokin aika sitten neuvolantädille, kuinka meidän hurjimukset (2 ja 4 v.) ovat keksineet mielestään kivan leikin: patjat lattialle ja sitten hurjia loikkia sängyltä patjalle. Neuvolantäti ilahtui ja käski antaa vaan hyppiä aina kun mahdollista. Tämä sai minutkin ajattelemaan toisesta näkökulmasta. Ja tosiaan puistoissa näkee äitejä, jotka koko ajan kieltävät, varoittavat ja varmistavat. Eihän lapsi koskaan opi, jos ei saa yrittää!



Tosin täytyy myöntää, että meidän 2-vuotias enimmäkseen on rattaissa, silloin kun johonkin täytyy kävellä. On niin eläväinen ja nopea, etten uskalla ottaa riskiä, että juoksee suinpäin auton alle.

Taisit lukea viestin jotenkin väärin, vai? *ihmeissään*

lapset 3 ja 1. Eli jos leluja on lattialla sekaisin, monesti meillä, niin 1 vuotiasta ei saisi päästää lelujen sekaan kävelemään, koska voi kaatua... ja tätä rataa koko vierailut. Onneksi eivät käy usein...

Ap:n kirjoitus oli asiallinen eikä mitenkään syyllistävä. Monessa kohdassa luki, että ei tietenkään jos on kiire tai muutenkaan ei tietenkään aina ole muutenkaan mahdollista. Silti poikkeuksetta jokainen vastaaja käski laajentaa näkemystä tai jokukin kehui kuinka hänen lapsensa kävelee kilometkin kauppaan. Hyvä, sitähän ap juuri tarkoitti. Ei tässä käskettykään, että lapsen pitäisi 2 vuotiaasta kävellä aina ja jokapaikkaan itse, mutta että edes joskus. En ymmärrä miksi te joille asia oli jo muutenkin itsestäänselvää menitte noin puolustuskannalle?



Mielestäni vinkit oli hyviä ja niitä olen itsekin yhden lapsen äitinä saanut miettiä. Ei itselleni ainakaan ole aina ollut itsestäänselvää, että se rasittava pakko kiivetä joka paikkaan-vaihe on tärkeä ja normaalia, jopa kannustettavaa kehitystä. Uskon myös, että jotku rauhallisemmat lapset oikeasti tarvitsevat sitä kannustusta.

Ja siitä on jäänyt putki päälle ja kuljen nykyäänkin noin tunnin päivässä kouluun ja takaisin kävellen. Siis puoli tuntia suuntaansa...



Että kannattaa opettaa ne lapset ajoissa!!!

3-4 vuotiaat vaunuissa on melko ankea näky! Ja miten he oppivat liikennekulttuuriakaan ja varomaan, kun eivät itse saa kävellä!

Tämän olisi voinut jättää pois, jos aikoi asialinjalla pysyä ja halusi pelkästään asiallisia vastauksia. Mutta palstallahan ap. saa kirjoitella mitä vain, jos vastaukset ovat samaa luokkaa vingutaan puolustuskannasta ja loukkaannutaan verisesti.

Vierailija:

Miten jotku jaksaakin aina suuttua ...

Ap:n kirjoitus oli asiallinen eikä mitenkään syyllistävä.

Elohopealapseni 2v7kk juoksee ja touhottaa läpi päivän, paino -10 käyrällä. Hän myös istuu ajoittain rattaissa, jotta nopeat siirtymät paikasta toiseen (on myös ½vuotias vauva) olisivat mahdollisia. Joskus sitä vaan, tiedättehän, täytyy päästä jonnekin nopeasti. No, ehkä sitä eivät elämäänsä leipiintyneet, toisia kyttäävät puistotantat ymmärrä, mutta minkäs sille sitten taas voi.



Joskus sitten otetaan rattaat käyttään, ihan vaan ap:n kaltaisia imbesillejä ärsyttääksemme.

Vierailija:

Elohopealapseni 2v7kk juoksee ja touhottaa läpi päivän, paino -10 käyrällä. Hän myös istuu ajoittain rattaissa, jotta nopeat siirtymät paikasta toiseen (on myös ½vuotias vauva) olisivat mahdollisia. Joskus sitä vaan, tiedättehän, täytyy päästä jonnekin nopeasti. No, ehkä sitä eivät elämäänsä leipiintyneet, toisia kyttäävät puistotantat ymmärrä, mutta minkäs sille sitten taas voi.

Joskus sitten otetaan rattaat käyttään, ihan vaan ap:n kaltaisia imbesillejä ärsyttääksemme.

Meilläkin poika JUOKSEE AINA JOKAPAIKKAAN (ja on todella hoikka ja liikunnallinen). Ja tosiaan, vaikka hyvin paljon annankin hänen kävellä kun lähdemme jonnekin, niin on myös päiviä, jolloin ON PAREMPI että hän istuu rattaissa - uhmakausinaan on TODELLA TULINEN VEKARA, joka siis ei kuuntele mitään kieltoja vaan juoksisi vaikka suoraan autojen alle tai jonnekin muualle vaaranpaikkaan. Meilläkin kuopus on vielä vaunuäissä, joten häntäkään en voi yksin jättää ja lähteä vauhkoontunutta esikoista " jahtaamaan" pitkin kyliä. Tervetuloa vaan meille tätä hullunmyllyä paimentamaan, te jotka aina niin kärkkäästi tiedätte paremmin...

AI niin: ei millään pahalla... ;D

Talvivaatteissa, michelinukkoa muistuttavana lyhytjalkaisena sitä sitten kävelläänkin, kori vielä selkään niin kantaa ostokset kotiin

suostu kävelemään pitkiä matkoja eikä osaa vielä hyppiä. Olisin itsekin rohkaisemassa liikkumiseen enemmän, mutta on arkajalka.

tai toisaalta olla sydän kurkussa, kun lapseni ryntäilee autojen eteen ym. Millähän saisin kotiin sekä lapsen että ostokset, kun lapsi ei todellakaan kävele kiltisti vieressä. Lisäksi joka kerta, kun rattaat jätetään kotiin, hän alkaa temppuilla ja haluaa syliin. Toki pieniä lähikaupassa käyntejä tehdään myös jalan, mutta silloin hankinnat ovat minikokoisia ja keveitä.

että esim. minun tilanteessa hoidan yksin kahta lasta, toinen kohta 2v, toinen vasta syntynyt. Ja minun on PAKKO saada itsekin liikuntaa joka päivä, muuten en jaksa. Siksi kärrään lapset kauppareissun- tai puistoreissun. Juoksee pieni sitten puistossa. Ja meillä on kauppaan 20min kävelymatka aikuiselle eli kauankohan 2v kävelisi sinne... Oisko 2 tuntia... Onko sinulla todella aikaa kävelyttää 2-vuotiasta kauppaan?!



Rakastan liikuntaa ja tottakai haluan, että omatkin lapset liikkuu paljon. Tarkoutus on antaa esikoisen pyöräillä, heti kun sen taidon oppii. Ja joka päivä tuo leikkii puistossa, eikö se muka ole liikuntaa??? Autoa mulla ei oo käytössä, joten autossa ei minun lapsi istu.



Viereiselle kioskille kyllä kävellään, siihen matkaan 2-vuotias ottaa 30min, kun aikuinen tekee sen 10 minuutissa.



Pakko se vaan on istuttaa toista, jos haluat että päivän aikana tapahtuu muutakin kuin vain kaupassa käyntiä!