2 vuotiaan pitäisi jo pääasiassa kävellä, ei istua rattaissa!

joka ei koskaan saa itse liikuntaa. Paitsi superhidasta matelemista 2-vuotiaan tahtiin????! (mulla ei oo ketään lastenhoitajaa, että pääsisin itse lenkille. Pakko käyttää hyötyliikuntaa)

kun kaveri antaa 2.5-vuotiaansa kävellä. Tätä ei hirveesti tapahdu eli, poika yleensä rattaissa. Se mikä muo ahdistaa on sitten se että, se koko ajan huutaa ja tiuskii pojalle. Ala tulla jo, älä jää nyt sinne, mitä sä nyt jne. Joskus mä sanon et, eihän meillä mikään kiire oo, mut eipä mun sanoja noteerata. Siis mun mielestä poika on ihan tavallinen utelias poika, kieltää toki pitää jos joku vaara uhkaa tai jotain, mut tää turha komentelu on rasittavaa. Eipä tää äiti muutenkaan paljon lapsen kanssa ulkoile.

Täällä kun lueskelee näitä vastauksia, niin kaikilla lapset kävelee niin paljon ja niin pitkiä matkoja, vaikka rattaissa istutaankin välillä. Ja kuitenkin kaikissa tutkimuksissa ne tulokset osoittavat toista eli suomalaislapset liikkuvat liian vähän. Liekö ne kaikki liikuntaa harrastavat lapset sitten av-mammoilla ;)

Jos antaisin tytön kävellä, niin matka kestäisi älyttömän kauan ja pitäisi herätä kauhean aikaisin. Kun iltapäivällä haen tytön, niin silloin hän saa kävellä niin kauan kuin jaksaa.



Asun tytön kanssa kahden eikä mulla ole autoa, on kätevää kun on rattaat mukana kauppakasseja varten. Lauantaina on markkinat ja joulunavajaiset, jonne totta kai otan rattaat mukaan koska ei tyttö koko ajan jaksa kävellä.



Teen aika usein vähintään kolmen kilsan lenkkejä ja kyllä silloinkin pitää rattaat mukana olla, koska noin pieni lapsi ei yksinkertaisesti jaksa kävellä noin pitkää matkaa. Joskus tyttö saattaa jopa nukahtaa rattaisiin.

Vierailija:

Täällä kun lueskelee näitä vastauksia, niin kaikilla lapset kävelee niin paljon ja niin pitkiä matkoja, vaikka rattaissa istutaankin välillä. Ja kuitenkin kaikissa tutkimuksissa ne tulokset osoittavat toista eli suomalaislapset liikkuvat liian vähän. Liekö ne kaikki liikuntaa harrastavat lapset sitten av-mammoilla ;)

Tai sitten käydään ajan kanssa kävelyllä koko perheen voimin ja poika kävelee jopa 2 kilometrin matkoja itse.

Vaan että tilanteen salliessa pitäisi PYRKIÄ rattaista eroon. Mikä on aivan totta.



Mutta sen sanon, että lapset ovat myös syntyjään erilaisia, kaikki EI OLE KASVATUKSEN TULOSTA.



Esimerkiksi meille on syntynyt - kahdelle kuntourheilijalle - kaksi oikeaa sohvaperunaa. Erityisen nihkeää oli parivuotiaana ulkoilu talvisin. Onhan se aika ymmärrettävääkin, että paksuissa talviromppeissa on hukkapätkän hankala temmeltää lumihangessa, mutta voi sitä itkun ja rutinan määrää, kun ulkoiltiin. Todellista hampaiden kiristelyä se pakollinen ulkoilu.



Nytkään (lapset 4 ja 6) se ulkoilu ja liikkuminen ei ole mitenkään erityisen suosittua. Kyllä heidät toki on innostettavissa peleihin, mutta kun vertaa esim. naapurin ikilikkujatenaviin, niin persoonaero on selvä.



Onneksi nämä meidän muksut eivät silti ole ylipainoon taipuvaisia.

Niin varmasti pitäisi, mutta minkäs teet jos lapsi ei suostu kävelemään?! Raahaat väkisin perässä ja sanot että rattaisiin et pääse olet JO 2 vuotias..??? 2-vuotiaskin on mielestäni kovin pieni. Eikö sinusta ap? Toki liikkumiseen pitää kannustaa, mutta se pitää tehdä lapsen ehdoilla, eikö vain? Meidän lapsi on lähempänä 3.ikävuotta ja nyt vasta hän on alkanut ihan haluamaan kävelemään! Ja mehän sitten kävellään! Tänäänkin kävimme tunnin kävelylenkillä tuon natiaisen kanssa! Et josko kuitenkin kanssa kuunneltaisiin myös sitä lasta, vai mitä? Kyllä sen liikunnan halun pitää lähteä myös lapsesta, aikuisten tulee siihen VAIN kannustaa ja tarjota mahdollisuus, EI pakottaa.

Kauppamatkoilla lapset istuivat rattaissa tai pyörien kyydissä. Minusta me vanhemmat annoimme lapsille hyvän perustan liikkumisen iloon. Heille pyöräily ja kävely on tullut tutuksi mallioppimisella. Vaikka meillä nykyään auto onkin, emme tosiaankaan käytä sitä kaikilla kauppareissuilla, postiasioilla tms.

Lapsemme rakastavat pyöräilyä ja kävelyretkiä, mutta en tosiaan olisi viitsinyt kävelyttää lapsia kauppamatkoja heidän ollessa pieniä. Naapuriperheet menivät ja menevät vieläkin samat matkat autolla... Sekö sitten on parempi.