Onko muita joiden kaksivuotiaan nukahtaminen kestää ja kestää ja kestää......hermot meinaa välillä palaa

Eli siis lauleskelee tuolla pitkät pätkät (ja häiritsee isosiskon nukkumista) ja pyytää peittoa korjaamaan, nallea nostamaan, mitä milloinkin.



Kun mulla menee hermot, sanon lujasti että nyt loppui se riehuminen, pää tyynyyn, silmät ja suu kiinni ja nukut. Jos ei tästä tomerasta sanomisesta tokene, sanon että nyt hiljaa, tai äiti ottaa koko peiton/nallen/mikäikinäolikaan pois. Ja jos vielä meuhkaa, otan tarvittaessa kaiken pois. Siis peiton, nallen, mitä nyt sängyssä sattuukin olemaan.



Yleensä tässä vaiheessa tajuaa jo oman parhaansa ja käy nukkumaan. Kun on nukahtanut, laitan peiton päälle ja nallen viereen, siltä varalta että yöllä tulee ikävä...



Miehellä on erilainen taktiikka, istuu sängyn vieressä ja " tuijottaa" lasta jos ei itsekseen suostu rauhoittumaan. ÄTtä käytettiin myös silloin kun lapsi oppi tulemaan itse pois pinnarista, ja teki sitä koko ajan kun silmä vältti. Olemme periaatteesta lopettaneet heijailun yms. jo kun lapsi oli 1 v, että oppisi nukahtamaan itsekseen. Sen jälkeen kun sänkyyn on menty, sieltä ei myöskään nousta (maks. vessaan kun sen aika tulee, vielä käyttää vaippoja). Poikkeuksena erikoistilanteet, jos on esim. kipeä.



Johdonmukaisuus on tärkeää. Kerro lapselle mitä tapahtuu jos ei lakkaa riehumasta tai heittelee nallea tai mitä nyt sitten tekeekään. Ja kun (ei siis jos) sitten riehuu, teet mitä lupasitkin. Meillä on ihan selvää että jos nallen heittää yli laidan, se myös pysyy siellä. Peittoa korjataan kerran, ja sen jälkeen saa olla niin solmussa kuin on. Lapsemme on nyt 2v ja 3kk, ja vaikka prosessi olikin PALJON pidempi kuin esikoisella, niin tuntuu että olemme voiton puolella. :-)



Ja sanon ap:lle saman kuin joku muukin, anna lapsen huutaa. Ei lapsella _oikeasti_ ole hätää, jos nalle onkin sängyn vieressä eikä sängyssä. Älä anna lapsen pompottaa, sillä mitä pidempään annat hänen tehdä niin, sitä varmemmin se jää päälle. Ja kun pysyt tiukkana, lapsi ei enää edes yritä, vaan käy ihan itsekseen nukkumaan - meilläkin " lauluaika" lyhentynyt jo siitä tunnista noin 15 minuuttiin iltaisin ja puoleen tuntiin päiväunille mennessä.

Iltavalmistelut aloitetaan ajoissa ja on säännöllinen rytmi ollut jne jne. Nukkumaan meni aina ennen niin että jäi sänkyyn ja nukahti. Nykyisin ollut toista kk sitä pelleilyä, että tullaan sängystä pois ja halutaan nukahtaa sohvalle. Sitten halutaankin omaan sänkyyn jne. Lopulta kyllä nukahtaa ilman huutoja mutta kello onkin lähes 21.30 eli aivan liian myöhään. Nykyisin olen luopunut siitä klo 20 nukahtamisesta ja tähtään että ennen 21 olisi hänellä jo unta kuulassa mutta ei.



Joku laittoi täällä kerran (oli päiväkodissa töissä) että tässä iässä lapsille tulee niin paljon omaa minää ja päivän ajatukset pyörivät päässä varsinkin kun eivät ymmärrä asioita ja jotkut asiat tuntuvat pahoilta ym että nukahtaminen vaikeutuu. Saattaa pitää paikkansa, koska koskaan aiemmin ei ollut tälläistä ongelmaa.



Olisi oikeesti kiva tietää koska tämä pelleily loppuu. Ja johdonmukaisia ollaan aina täällä oltu.

Alkuun meni hyvin tavallisessa sängyssä. Nukahti sinne ihan tavallisesti niinkuin pinnasänkyynkin eli sängystä se ei ole kiinni. Ainoa vaan, että kohta se pinnasänky otetaan takas käyttöön koska mä en jaksa tätä kun ravaa ees taas tossa olohuoneen nurkalla kuikuilemassa. Toinen vaihtoehto on sitoa kiinni sänkyyn..hmmm:)



Se paijaaminen on hyvä keino, mutta kun ei joka ilta jaksaisi sitä tehdä vaikka rakas tuo napero onkin... huoh.

Vaihda hyvänen aika se lapsi pinnasängystä pois. Sitten kun siirryt tavalliseen sänkyyn saat viedä lasta monen monta kertaa takaisin sänkyyn. Lapsi totuu kyllä siihen, että huoneesta ei saa poistua. Meillä tyttö touhusi omassa huoneessaan, saattoi jopa nukahtaa lattialle. Kävin katsomassa välillä, että kaikki on hyvin. Ei enään huudellut pinnasängystä tai heitellyt tavaroita.

Tosta lattialla nukkumisesta; mäkin olen sanonut, että nyt pää tyynyyn ja omaan sänkyyn (kun kurkkii tosta ovesta) niin uhmaa vaan ettei halua sänkyyn. Kerran menin kurkistaan niin oli nukahtanut lattialle uhmapäissään ..hih

En puhunut siinä sen kummempia,sanoin vaan, että nuku nyt ;)

En myöskään reagoinut kummemmin lapsen pyyntöihin vaan olla möllötin kirja kourassa ovella.



Ja nuo nojatuolihommatkin sai jonku ajan päästä lopettaa, kun lapsi oppi nukkumaan omaan sänkyyn, ilman että minä jouduin laukkomaan siellä...



Tämmöinen auttoi meillä ;)

nukkumaan meneminen :( juoksee noin 150 kertaa illan aikana pois sängystä. Jospa huomenna koittas laittaa nukkumaan tuntia myöhempään(nyt yritetty nukkuttaa yli 2h...:S)Helpottais hirveesti jos jättäis päiväunet kokonaan pois

Epäilin myös noita päiväunia mutta se ilta vasta onkin helvettiä jos ei ole niitä nukkunut. Tosin lauantaina nukahti klo 18.30 yöunille mutta sitä ennen 2 h yhtä saakutin kitinää. Sitäkään ei jaksa. Sunnuntaina herätin tuntia aiemmin päiväunilta ja oli pirun kiukkunen eikä silti mennyt kun vasta 21 nukkuun kuikuiltuaan sata kertaa taas ovella...argh!



Varmaan joku 2 vuotiaiden vaihe ja loppuu...murrosiässä? heh

Meillä käyty tuo sama vaihe läpi ja kaikki nuo kirjoitukset tuntuivat tutulta.

Olin jo miltei epätoivoinen, kun lapsen nuluttamiseen meni vähintään tunti, mutta yleensä 2-3h! Vaikka kuinka oltiin johdonmukaisia ym, mutta minkäs teet?



Poika oli n.3,5v kun helpotti (on nyt 4v), mutta ainahan ne on yksilöllisiä juttuja. Enää en muista tarkkaan milloin alkoi, mutta joskus 3v paikeilla, eli 6kk sitä " riemua" kesti...



Meillä onneksi laaja " tukiverkosto" ympärillä, joten saatiin nukuttua univelkoja pois, mutta en yhtään ihmettele äitien (ja miksi ei isienkin) uupumisia, jos joutuvat valvomaan yöstä toiseen vaikka univelkaa ois kertynyt kuinka paljon. Ja kukapa sitä jaksis väsyneenä ja hermot tiukilla olla kovinkaan kärsivällinen muutenkaan?



Varmasti koittaa se päivä, että uni tulee helpommin!

nukkunu päiväunet vanuissa (siellä kun ei nuku kun max 30min ja herää silti virkeänä ;) Ja lisäksi saunottaa illalla, joka ilta vaan ei jaksa kolmea pientä lasta saunottaa :(



T:17

Vierailija:

Nykyisin ollut toista kk sitä pelleilyä, että tullaan sängystä pois ja halutaan nukahtaa sohvalle. Sitten halutaankin omaan sänkyyn jne.

....

Olisi oikeesti kiva tietää koska tämä pelleily loppuu. Ja johdonmukaisia ollaan aina täällä oltu.

Miten lapsi saa päättää mihin käy nukkumaan? Jos meillä nousee sängystä, laitetaan sinne takaisin, ja jos ei itsekseen siellä pysy (niinkuin ei tossa välillä pysynyt) istutaan vieressä vahtimassa - vaikka se kirja kädessä. Joka kerta kun pää nousee tyynystä, sanon " pää tyynyyn" .

Siis johdonmukaisuudella tarkoitin nimenomaan sitä, että kun sänkyyn mennään, siellä pysytään ja myös nukutaan. Jos lapsi ei tottele, ilmoitetaan että sitten nukut ilman nallea tms. Ja kun ei tottele, otetaan se nalle pois. Ja pidetään kiinni niistä jutuista (eli sängystä ei nousta, nallea ei tule, et saa vettä, mitä ikinä nyt olikaan). Lapsi keksii loputtomiin uusia juttuja: laula vielä tämä, lue vielä toi, vielä halataan, pussataan isiäkin, toinen nalle, toisin päin nukkumaan.... Oikea vastaus on aina ei, sen jälkeen kun sinne sänkyyn on menty. Ne kivat iltarutiinit (halit, pusut, sadut, laulut, nallen valinnat, vedenjuonnit) pitää hoitaa ENNEN sitä sänkyyn menoa. Jos haluaa laulaa lapselle kun se on jo sängyssä, sitten tekee niin. Mutta EI suostu siihen että lauletaan uudestaan ja uudestaan.

Sehän on toooosi kiva ku äiti/isi tulee aina moikkaa. Eihä laps osaa rauhottuu yhtää ku joku siellä ravaa jatkuvasti.



Antakaa riekkuu ihan kaikessa rauhassa.

Poika on just saman ikäinen! ja tunti menee, vähintään. Meillä on ollut tämmöistä aina siitä asti kuin 1v11kk ikäisenä lapselta otettiin tutit pois.



Tutuilta ja sukulaisilta olen kuullut, että tää on aika yleistä ja että monet oppivat menemään itse nukkumaan kolmivuotiaina. Toivotaan parasta. Aika pitkään vaan täytyy kestää, jos sinne saakka on odotettava!



Unirutiinit meillä on niin kuin kirjallisuudessa ja neuvolan ohjeissa neuvotaan. Ei auta.

2v2kk koettelee vanhempiensa hermoja (tai tällä hetkellä äidin kun iskä on koko viikon reissussa).

Nukahti juuri 2 tunnin session jälkeen, silloinkin jouduin pitämään kiinni.

Luultavasti heräilee ekan kerran jo ennen puolta yötä, pätkänukkuja kun on ollut koko ikänsä.

Mutta toivossa on hyvä elää että se jossain vaiheessa helpottaa, on kuitenkin joskus nukahtanut alle viidessä minuutissa.





Aamulla taas edessä mukava herätystuokio hoitoon lähdettäessä.

Pojalla on kyllä aina nukahtaminen kestänyt melko kauan, mutta nyt on taas pahempi vaihe meneillään. Nyrkkisääntönä on meillä, että kun iltapesut on tehty, puurot syöty, sadut luettu, laulut laulettu ja rukoukset luettu, mennään nukkumaan. Sen jälkeen minä en enää hyppää huoneessa, vaikka sieltä kuuluisi huutoa ja vaatimuksia. Jos menee hätääntyneen oloiseksi itkuksi, toki silloin käyn halailemassa, peittelemässä ja juttelemassa mukavia. Usein meteli on kuitenkin enemmän " tule tänne, äiti" -tyyppistä. Saatan vastata siihen jotain ystävälliseen sävyyn, esim. " en tule enää, otapa unikaveri kainaloon ja laula sille unilaulu" mutta vältän huoneeseen menemistä.

Pahimpina aikoina minä olen siivonnut kaappeja samassa huoneessa ja antanut pojan huutaa. Olen käyttäytynyt aivanko poika nukkuisi, siis että en vastaa enkä edes katso kohti. Sillä tavoin ei tarvi pientä jättää yksin huutamaan,mutta ei saa palkintoakaan turhasta huutamisesta. ja peittoa tai tyynyä en ole nostanut.

Illalla ei enää rajuja leikkejä, vaan esim. lueskelua rauhassa. Puolen tunnin unirutiini, esim. hampaiden pesu, yöpuku päälle, lelujen keräys ja satu. Kaikki ylimääräiset virikkeet, esim. esillä olevat lelut pois lapsen makuuhuoneesta. Unilelu kainaloon. Silittämiset tms. nukuttamiset pitää lopettaa hetkeä ennen kuin lapsi nukahtaa. Lpasen kysymyksiin ei tarvitse vastailla, vaan sanoo vaan, että jutellaan huomenna, nyt nukutaan. Lasta ei saa jättää yksin itkemään.

minäkin olen yrittänyt välttää sitä tavaroiden nostelua, mutta välillä hirvittää, että tulee pinnasängystä päälleen alas jos sitä perkeleen pupua ei nosta sieltä lattialta. Kai sen pitäisi antaa vaan huutaa mutta kun pelkään sitä sängystä tippumista.... saas nähdä mikä rumba alkaa kun menee laidattomaan sänkyyn *huokaus*

Neuvolassa neuvottiin myös, ettei pitäisi nukuttaa vieressä. Mutta mutta. Poika on laidattomassa sängyssä ja pääsee siitä itse pois. Osaa myös avata ovet. Se juoksee sieltä vaikka 500 kertaa, jollei joku vahdi vieressä.