henkistä väkivaltaa?

aliarvioimalla ja mitätöimällä minua kaikin tavoin: arvostelemalla vartaloani, perhettäni, kotipaikkaani, harrastuksiani, luonnettani, tekemisiäni. En koskaan ollut tarpeeksi " vahva" tai hyvä, ylipäänsä riittävä. Vaikka tein asioita, mitä hänkin, niin minun tekemiseni olivat hänen mielestään pahasta. Kun taas samat asiat hänen tekeminään olivat täysin eri asia, kuulemma.



Onneksi lopulta tuo suhde loppui ja löysin myöhemmin hyvän, hyvällä itsetunnolla varustetun kunnon miehen. Olen onnekas! :D Ja onnellinen. Mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen, voin hyvällä mielin tehdä asioita, joista pidän eikä kukaan sorra minua.

meilläkin mies arvostelee mun tekemisiä ja aina teen kaiken huonommin ku se, tai sit en osaa tehdä ollenkaan.



Nykyään en enää edes uskalla jutella kellekkään miehen seurassa, koska mies rupeaa sen jälkeen arvostelemaan yms...



Ja mies saa mut tuntemaan kuinka huono ihminen olen ja uskon siihen jo itsekin :(

Kaikenlaista epäilyä ja vahtimista ja arvostelua.



Ulkonäköön liittyvissä asioissa tietysti mielen pahoitti se, että en ole mikään kukkanen, mutta en ole niin väittänytkään. Onko siitä pakko muistuttaa joka ikinen päivä.



Harrastuksista jaksoi jankuttaa, miten en osannut mitäkin. Kävin esim. kuorossa, koska tykkään laulaa. En ole koskaan edes sanonut, että osaisin laulaa. Mutta siitäkin jaksoi jankuttaa.



Kun sitten aloin viihtymään enemmän uimahallissa/ulkoilemassa tms (miksiköhän!), niin sitten alkoi kyttääminen ja aliarviointi. Että mitä muka olen muualta etsimässä (mitähän tosiaan olen etsimässä ämpärin ja poimurin kanssa metsästä, uutta miestä?!).



Miehellä ei ollut omia ystäviä, joten ei ymmärtänyt, miksi muka halusin tavata omia ystäviäni. Ystäväni minut loppujen lopuksi " pelastivat" . Harmittaa jälkikäteen, että hukkasin monta vuotta elämästäni tuollaisen ihmisen kanssa.



Oli aivan ihanaa asua yksin (tietysti nyt vielä ihanampaa oman perheen kanssa: mies ja kaksi lasta). Töistä pystyi menemään shoppailemaan, eikä kukaan kytännyt kellon kanssa kotona odottamassa ja vaatimassa selittelyjä, missä olen viipynyt tms. Suihkun jälkeen sai rauhassa katsoa telkkaria kylpytakki päällä, ilman että joku nälvi, että voisiko sitä jotenkin itseään laittaa nätimmäksi.



Tee asialle jotain - ajoissa! Itse odotin liian kauan, että mies muuttuisi. Ne mihinkään muutu, jos eivät edes tajua, mitä tekevät.

vaikka ihmiset sanoisivat, että ota ero tms. Sitä ei voi tehdä, ennen kuin itse on totaalisesti saanut asiasta tarpeekseen. Toisaalta parisuhteessa siihen tottuu ja alkaa itse ajatella oikeasti olevansa niin huono kuin mies sanoo sinun olevan. :((



Itse toivon, että minulla olisi ollut voimia lähteä tuosta huonosta suhteesta aiemmin ja näyttää miehelle kaapin paikka. Mutta meidän suhteemme meni ihan hirveäksi. Petimme molemmat toisiamme ja fyysinenkään väkivalta ei ollut kaukana. Vaikka miehelle (ainakin minun tapauksessani) puhuisi miten järkeä ja omista tunteistaan, asiat menevät kuuroille korville. Ei vaan kerta kaikkiaan ole keinoja, millä tuollaisen miehen saisi " järkiinsä" ja toimimaan toista ajatellen.



Toivon, että sulla on enemmän rohkeutta lähteä huonosta suhteesta pois kuin mitä minulla oli. Kärsin ihan liian kauan.

isäni taholta sain usein kuulla, miten olin arvoton, huono ja vaivaksi. Väkivalta oli myös fyysistä.



Myöhemmin on edellisten poikaystävien (nyt jo vuosia naimisissa mukavan miehen kanssa) ollut myös.

vasta tajuan että minäkän elän väkivaltaisessa parisuhteessa... :( -ap-

että olisivat toivoneet voivansa lähteä tällaisesta huonosta suhteesta aiemmin pois kuin mitä lähtivät (vanhemman henkinen väkivalta on vielä vaikeampi juttu). 3