Viikonloput ovat mulle väsyttävämpiä kuin arki

Mua helpottaa heti, kun mies tulee kotiin. Kun tietää, ettei yksin tartte rynnätä ja olla valmiina joka paikkaan. Mieheni kyllä hoitaa lasta siinä missä minäkin. Kotityöt pyrin tekemään arkena. Minusta on meidän tapauksessa ihan kohtuullista, että itse teen kotityöt, koska miehellä on raskas työ ja hän hoitaa ulkotyöt. Toki hän auttaa silloin, kun en pysty tai jaksa.



Mutta asiaan. Kyllähän nyt aikuinen mies pärjää kahden lapsen kanssa hetken, miksi olet tehnyt itsestäsi korvaamattoman. Ehkä mies tekee asiat eri tavalla kuin sinä, mutta lapsi varmaan kuitenkin saa ruokaa ja kuivan vaipan tarvittaessa. Jos miehellä on hoito hakusessa, anna hänen harjoitella. Ja miksi hyväksyt kaikki hänen menonsa? Mikä selviö se on, että miehellä on oikeus harrastaa ja naisen hoitaa koti ja lapset?



Ei ollut tarkoitus olla hyökkäävä, kunhan ihmettelen.

Sama jama, kaksi alle kaksi vuotiasta ja kotini on linnani. Varsinkin kun ollaan oltu sairaana viimeiset 2 viikkoa, eikä edes ulos pääse: hulluksi tässä tulee! Mies tekee jotain, kun jaksaa urhoollisesti nalkuttaa, jankata ja kerjätä - mutta usein pääsee vähemmällä kun ei edes vaivaudu pyytämään. Aina on jotain tärkeää projektia, auton huoltoa ym. kaverin auttamisia.



Kun jää yksin lasten kans, se ei tiedä mitä lounaaksi antaa esikoiselle, ellen tavaa ohjeita paperille tyyliin: " jääkaappi sijaitsee keittiössä, siellä kolmannella hyllyllä on lautanen... "



Ajattelen, ettei tämä ikuista ole, kun muksut vievät kaiken ajan, muutama vuosi eikä meikän seura enää heille kelpaa.

En ole tehnyt itsestäni korvaamatonta niinkuin joku ihmetteli. Minusta vain on tullut sellainen kun toinen on täysin haluton jäämään yksin lasten kanssa. Ainakaan niin että joutuisi monimutkaisempia hoitorituaaleja tekemään.



Ulkoilemaan ei lähde koskaan lasten kanssa. Paitsi kesällä kun ei tarvitse pukea. Ei oikeasti saa vaatteita oikeinpäin edes päälle. Eikä tiedä mitä milläkin säällä pitäisi pukea. Ei mitään hajua ole. Tai jos saa vaatteet lopulta päälle, siihen menee tunti.

Ruokajutut saa tosiaan tavata kuten sanoit 3, lautanen löytyy siltä hyllyltä ja ruokaa lämmität mikrossa x-määrän minuutteja jne. Kuka jaksaa.



Aikatauluista ei ole mitään hajua, ja koska meillä on varsin säännöllinen päivärytmi, en halua että kaikki on tekemättä aamusta iltaan. Vahtaa vaan telkkarista jotain hömppää ja sitten muistaa myöhemmin että: ai niin, tuo lapsikin piti ruokkia. Kun olin synnärillä, kaikki oli niin sekaisin kun takas tulin, että toivon vaan ettei tulis mitään että joutuisin lapset jättämään yksin hänen hoiviinsa. Siitä ei nimittäin yhtikäs mitään tule. Valitettavasti:(



t.ap.