Onko leimaava tms jos menee juttelemaan pykologille?
Tuntuu siltä et olis aihetta, mutta jotenkin pelkään ympäristön reaktioita... Ja lisäksi mun on hirveen vaikee puhua kellekkään omista asioistani, edes omalle äidille tai miehelle :( Tai ystäville :(
Kommentit (7)
Se vain osoittaa aikuismaista ja fiksua asennetta itseensä ja sitä että ymmärtää hakea apua kun ei itse enää jaksa. Minusta se osoittaa rohkeutta.
tosin voin olla jäävi sillä käyn itsekin juttelemassa psykologin kanssa. ja voin kertoa, että tämän psykologin ajanvarauskirja on aivan täyteen tuupattu joten et suinkaan ole ainoa ihmienn maailmassa jolla on ylitsepääsemätömiä ongelmia!
aivan oman hyvinvoinnin takia. mulla sama juttu, ei oikein kenenkään kans voi puhua, joten en siis mainite ystäville tai sukulaisillekkaan käynnistäni psykologilla. jonkun sorttinen masennus vaivaa..
Mitä kautta tonne psykologille pääsee? ja ennenkaikkea, mitä se maksaa??
voisin aivan hyvin kertoa siitä ystävilleni. minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä.
ihmisen mieli on sen verran monimutkainen ja herkkä kapistus että ei todellakaan ole mitenkään ihmeellistä jos sen takia joskus joutuu ihan lääkärillekin tms...
vauvalla olevan vaikka mitä sairauksia. Samoin itselläni. Hormoonit ja väsymys saivat ahdistumaan ja alkoi olla jo paniikkioireita. Mulle kerrottiin niihin aikoihin liikaa juttuja vauvojen kätkytkuolemista yms. Onneksi kuopuksen kohdalla en ollut enää niin herkkänahkainen.
Ei sinun tarvitse menolle hakea hyväksyntää.
Mutta vakavasti ottaen: ei se ole leimaavaa, jos et siihen itse lyö leimaa.