Surettaa, kun kaikki aina ihmettelevät :o(

Olen 26 vuotias ja naimisissa olemme olleet mieheni kanssa 8 vuotta.

Tapasimme kun olin 14 ja hän 20. Asuin isäpuoleni kanssa kun äitini oli kuollut vuotta aiemmin ja biologinen isä on " jossain" .

Isäpuoli ei välittänyt minun ja poikaystäväni ikäerosta, vaan on aina ollut rento ja lepsu ( ehkä turhankin )



Kun täytin 15, muutin yhteen mieheni kanssa ja 11 kuukautta myöhemmin syntyi poikamme. Olin äitiysloman ajan pois lukiosta, mutta sitten palasin opiskelemaan ja valkolakki komeilee nyt tuolla hyllyllä :o)

Olin 17 kun tyttömme syntyi ja vajaan vuoden päästä menimme naimisiin.

Sittemmin meille on siunaantunut lapsia vielä 5 lisää ja elämä ei voisi olla parempaa!!



Asumme isossa talossa maalla ja kaikki lapset ovat terveitä ja onnellisia. Rakkauselämämme kukoistaa ja olen joka päivä rakastuneempi mieheeni.

Ystävät ja sukulaiset vaan jaksavat edelleen kummaksua päätöksiämme, eivätkä monet edes hyväksy ratkaisujamme.

Se tuntuu hanakalalta, kun ei muut näe onneamme.



Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?

-nuori suurperheen äiti