Lapsi vinkuu, kiukuttelee ja marisee. Millä keinoilla 1v11kk ruotuun?

Jokainen pikku vastoinkäyminen tuntuu olevan lapselle maailman loppu :( Sukka huonosti jalassa, lakki millin verran väärin päin päässä, ei osaa jotain tehtävää/leikkiä...jne. Pinnaa ei ole yhtään, räjähtää välittömästi hirveään huutoon ja mahalleen lattialle sätkimään.



Pyytää vinkuen kaikki asiansa:juotavaa, pissalle, apua, mitä tahansa pyytää, itkemällä ja vinkumalla pyytää. Aaaaargh!



Minulla on kaksi lasta, isompi sisarus löytyy. Tiedän, että aika pitkälit tällainen käytös kuuluu ikään ja rauhoittuu aikanaan, kunhan ymmärrys ja puhe kehittyvät. Mutta monesti tuntuu älyttömältä, että AINA pitää vinkua. Oliko esikoinen tuollainen? En muista.



En passaa lasta. En paapo. Kun vinkuu, sanon: älä vingu, pyydä nätisti. Jos sanoo edes hiukkasen normaalilla äänellä, kiittelen kovasti, että osasitpas olla ystävällinen jne. Kiukkukohtaustensa suhteen toimin seuraavasti: Kiukku alkaa. Kysyn, mikä kiukuttaa. Jos syy on ihan höpö ja huuto senkun jatkuu, sanon: saat olla kiukkuinen ja huutaa, mutta meidän muiden korvat särkyy. Ohjaan lapsen lastenhuoneeseen rauhoittumaan (ovi jää auki ja lapsi jää huoneeseen/sänkyynsä itkemään) sanon mennessäni, että " voit tulla, kun olet rauhoittunut" . Hän tulee yleensä aika pian, ehkä n. 10-15 sek. ja sanoo :" no niin, selvä" ja itku on laantunut.



Asia, mikä askarruttaa on se, että miksi lapsi vain jatkaa vinkumistaan ja räjähdysherkkyyttään vaikka olemme mieheni kanssa johdonmukaisia hänen käsittelyssään? Pyrimme itse pysymään rauhallisina ja sanomaan hänelle, että ei ole mitään hätää, voit lopettaa turhan huudon. Mutta miksi lapsia vain jatkaa samaa käytöstään? Kuuluko sekin ikään?



Huh. Miten te pidätte pikkuvinkujillenne kuria vai pidättekö ollenkaan?