Onko täällä ketään, joka ei oikeasti tunne kateutta?

Siitä se sitten alkoi.

ihailen ja huokailen, kun vastaan tulee upea nainen jolla pitkä varsi :) ja tulee fiilis " oispa mullakin"



Mutta muuten en kyllä ole millenkään kateellinen, enkä kyllä fanaattinen tuolle pituudellekaan, mutta vähäsen kuitenkin kateellinen :)

mutta se ei vielä tarkoita sitä, etteivät he kadehtisi

Ja tuntemattomia ei kannata kadhtia muutenkaan, ei ne asiat ole todellakaan niin kuin itsestä näyttää. Olen itse huomannut monesti olevani kateuden kohteena ja ajattelen aina että kumpa tietäisitte minunkin asiat niin ette moiseen energiaanne tuhlaisi. Joskus kun kaikki näyttää ulospäin niin hyvältä.

tietenkin voi haaveilla jostain unelmatalosta tai hyvästä ihosta mutta en tunne pistosta jos jollain muulla on enkä tunne kateutta ketään kohtaan.

Päinvastoin en voi uskoa hyvää onneani kuinka hyvin mulla asiat on, monella on niin paljon huonommin.

Ajattelen, että voisin kadehtia toista ainoastaan, jos olen itse kilpaillut samasta asiasta kuin tämä toinen, ja sitten toinen voittaa. Ja silloinkin varmaan pääsisin nopeasti asian yli. Mutta esim. toisten itse tavalla tai toisella ansaitsemaa omaisuutta en kadehdi, koska se ei ole minulta pois. Tai en kadehdi toisten ulkonäköä, koska enhän minä sitä toisen ulkonäköä kuitenkaan voisi saada - enkä edes haluaisi, koska olen sinut itseni kanssa.