2v7kk ei syö itse -paitsi lempiruokiaan, kuten (eines)pinaattilättyjä, ja hillokohdan puurosta.
Meinaa mennä tuohon ihan hermot, kun olis muutakin tekemistä kuin koko ajan muistutella syömisestä ja lopuksi lusikoida sapuskat lapsen suuhun. Miten muilla?
Kommentit (12)
Mistäköhän lapsi on keksinyt tällaisen ruuan, pinaattiletut ja hillon??? Ihan itsekö osasi vaatia. Sinä olet aikuinen ja vastuussa lapsesi monipuolisesta ruuasta.
Sitten kaivelin muistista, että kuinka monet huudot itse sain saman ikäisenä samasta asiasta. Hoidossa jäin jopa ilman jälkiruokaa samasta syystä kun hoitotädiltä meni hermot.
Eli älä hätäile, kyllä se sitten viimeistään aikuisena sen syömisen hoitaa itse.
Olen muuten huomannut, että jos muksuilla on " kasvukausi" mättävät ruuan ihan asiallisesti itse, mutta jos ei ole niin tuota takkuamista on koko ajan.
Kurkut leivän päältä, nakit makkarakeitosta, lihapullat kastikkeesta, maissit pataruoista, ja lopuksi vielä muki maitoa päälle. Hermot menee tuohon näpräämiseen. mikään kokonainen ruoka ei kelpaa, kaikesta silkitään vaan nakit ja parhaimmat osat ja loput (kastike+peruna/pasta/riisi) jää lautaselle. Sitten söisi jos lusikoisin suuhun mutta eipä aika riitä siihen kun näitä muitakin tenavia tässä hoidettavana :/. En osaa auttaa, mutta on kiva kuulla että meidän perheessä ei ole maailman ainoa ronkeli!
Parhaat päältä ja loppu saa olla. Ehkä meilläkin siirrytään seuraavaksi siihen taktiikkaan, että jos jäät nälkä, niin odottakoot sitten seuraavaa ateriaa.
Ja vitoselle; kyllä, minä olen aikuinen ja laitan ruuat, monipuoliset ja ravitsevat ;) Joskus kiireisenä päivänä meillä totta tosiaan voi olla pinaattilättyjä (hui!) ja ne lapsi syö innolla. Puuroon meillä on aina laitettu hillosilmä, voi voi minkälainen äiti olenkaan.
Poika kyllä osaa syödä itse, muttei viitsi. Pitkään tapeltiin tosta asiasta ja yritettiin, että poika söisi itse. Mutta jos poikaa ei huvita syödä itse, hän ei syö. Ei, vaikka ei saakaan muuta ruokaa ja seuraavan kerran saa ruokaa vasta seuraavalla aterialla. Ruokailutilanteista tuli tosi inhottavia, joten nyt tehdään sitten niin, että poika syö sen verran itse, kun syö (joskus ei mitään, joskus vähän jotain) ja mä syötän loput. En jaksa tapella asiasta ja haluan, että pojalla on mahassa ruokaa.
Tylsää vaan, että yhteisruokailu ei oikein näistä premisseistä luonnistu.
..mäkin suunnittelin että omat lapseni syövät kyllä 2- vuotiaina ihan itse...justjoo, siis kyllä se taito osataan, mutta kun ei viitsitä. No, se nyt on pienin murhe tässä maailmassa, kyllä mulla sen verran aikaa on että kerkeän syöttämäänkin. Vie aikaa tosiaan n. 15 min. Kyllä he sitten hoidossa syövät, viimestään koulussa:) Ja olen aikuinen, mutta kuten sanoin, on aika pieni murhe...
Meillä 2v8kk poika on aivan samanlainen, ' kuorii kermat' päältä ja sitten alkaa ruokalautasen ääressä mielikuvitusleikit. Ja ruoka jäähtyy. Lopulta lapan ne pojan suuhun, en viitsi odotella tuntia että se lautanen on tyhjä. Ja tosiaankin, jos en näin tee, syö muutaman lusikallisen/ateria. Ja on kaiken päivää kiukkuinen, nälästä.
Joten suksikaa te täydelliset kasvattajat vaan hevon kuuseen!
Sympatiat samassa tilanteessa oleville!
meillä poika kohta 3 vuotta ja yhden kerran on syönyt lautasensa tyhjäksi itse. kokeiltiin jo sitäkin jossain vaiheessa, että ei syötetä ja mitään välipaloja ja muita ei anneta(ettei veisi nälkää), ennenkuin syö itse, mutta kun alkoi mennä kolmatta päivää ilman syömistä niin päätimme luovuttaa (Täydellisten äitien mielestä paha paha, nythän poika vaatii aikuisenakin syöttäjää kun periksi annettiin!!!!)
siis toisinaan syötän ihan " mielelläni" ja toisinaan olen erittäin vihainen että noin isoa lasta vielä pitää syöttää, varsinkin kun hän vaatisi kaikenmaailman lelut ja tavarat siihen viereen. Olen kyllä sanonut että jos kerran pitää syöttää niin sitten syödään, ei leikitä!
kaipa ne joskus oppii!
Yleensä on ensin tappelu siitä että saa ehdottomasti syödä kaiken itse -- joskus aamuisin tai muuten kiireessä nimittäin olisin valmis lusikoimaan puurot ja ruoat suoraan suuhunkin. Ja kun saa syödä itse, käy juuri kuin sanoit, ap: syödään vain parhaat palat ja lopun kanssa taivastellaan vaikka tunnin verran.
Tilanne on ollut aina sama, neuvolan (tai av-palstan) neuvoista ei ole ollut hyötyä. Toki tiedän tämän maan olevan väärällään äitejä, jotka tietävät tasan tarkkaan jokaisen ipanan sielunelämän (tai sen ettei sitä ole vaan kaikki ovat samalla muotilla tehtyjä) ja sen perusteella osaavat kertoa missä olen tehnyt väärin ja kuinka oikein he ovat toimineet ;)
Itse en enää ole aikoihin jaksanut passata passaamisen ilosta. Jos aamulla jää nälkä, odotelkoon lounasta.