Anteeksipyyntö

lapsi saa pienessä päässään ajatella mitä haluaa ja olla tai oilla olematta pahoillaan, mutta anteeksi pitää pyytää, koska se on normaalia käytöstä ja kuuluu tapoihin.

sanaten pöydästä noustessa pitää kiittää, vaikkei ruoka olisi sillä kertaa miellyttänyt. jne.

käytöstavat ovat olemassa juuri sitä varten ettei ihmisten tarvitse aina toimia fiiliksen mukaan ja näin usein pahoittaa muiden mieltä. eräänlaista sosiaalisten tilanteiden liukastusvoidetta siis, jos sallitte vertauksen.

Pitää mielestäni. Pahempi on että ei pyydä ollenkaan. Ihan pienille on varmaan turha selittää moraalisaperusteluja miksi pyydetään anteeksi mutta yli 3-4 vuotiaalle olisi pitänyt jo kehittyä jonkin näköinen oikeudentaju.

Olenko oikeassa..

Itse keskustelisin. " x.lle tuli nyt paha mieli, keksisitkö mitään millä x:lle tulis parempi mieli" " anteeksipyyntökin voi tuntua kivalta" tmv.

Kyllä meilläkin anteeksipyynnöt tulevat ensin äristen mutta siihen kyllä sanonkin, että nätisti pitää pyytää anteeksi. Kyllä se nätti versiokin sieltä sitten tulee.



Eihän pieni lapsi osaa olla empaattinen eli ei osaa asettua toisen asemaan ja sillä tavalla pyytää anteeksi puhtaasti sydämestään. Sitäkin pitää opetella, alusta asti.

ja muista että isompi oli ensin teidän perheessä. Kuka nyt jaksaa olla ihastunut/rakastunut, ja leikkimään jonkun nuoremman kanssa , ja ikusesti aina, kuten vanhemmat lapsistaan kuvittelevat. Antakaa isommalle myös omaa vapaata aikaa(en tiedä tilanteesta) ettei joudu olemaan pienemmän seurassa jos ei jaksa/halua sillä hetkellä. Anteeksi pyynnöt tulee myöhemmin sitten kehiin. Muista että perheessä on aina syntipukki, varo että katkeruus isomman puolelta ei juurru, jos tuntee jäävänsä jotain vaille.

Ehkä se menee psykologisella tasolla niin, että ensin opetellaan pyytämään anteeksi vain sen sanan takia ja lopulta opitaan myös se, että mitä se anteeksipyyntö oikeasti on.. luulisin

Isomman pitää lohduttaa pientä ja parantaa tapansa. Pelkkä anteeksi pyyntö ei riitä. jos ei lohduta niin jäähytuolille istumaan ja miettimään. siitä pääsee silloin kun öiti haluaa, eikä silloin kun iso sanoo" nyt olen kiltisti"

Vierailija:

Ehkä se menee psykologisella tasolla niin, että ensin opetellaan pyytämään anteeksi vain sen sanan takia ja lopulta opitaan myös se, että mitä se anteeksipyyntö oikeasti on.. luulisin

ja saattaapa käydä niin että jonkun kerran osat ovat vaihtuneet ja nuorempi kiusaa vanhempaa, ja joutuu pyytämään anteeksi. ehkäpä tällainen roolien vaihtuminen valottaa molemmille lapsille anteeksipyytämisen tärkeyttä.

Lääkäriystäväni totesi, että edes 6-vuotias lapsi ei ole vielä ns. empatian tasolla kypsä. Hän ei kykene kaikilla tasoilla tuntemaan syyllisyyttä, ymmärtämään tekojensa seurauksia tai asettumaan toisen asemaan. Nämä ovat asioita, jotka opitaan vähitellen kokemuksen ja iän myötä... ja prosessi jatkuu vielä alakoulussakin. Itse olen siis sitä mieltä, että vanhempien tehtävänä on opettaa ensin teot, sisältö tulee mukaan pikkuhiljaa. samaan tapaanhan sitä opetetaan pöytätavatkin, tervehtiminen, silmiin katsominen jne ja vasta myöhemmin ymmärretään, miksi niin tehdään.