Kummius askarruttaa...
Odotan ensimmäistä lastani ja pyysin ystävääni lapseni kummiksi. Olemme tunteneet aika pitkään (muutaman vuoden) mutta ehkä tänä vuonna olemme olleet entistä enemmän tekemisissä.
No mutta asiaan,tämä ystäväni on pienen tytön (7kk) sylikummi ja nyt hän kertoi minulle että on " sanonut kummiutensa irti" . Syynä on ilmeisesti jonkinlaiset erimielisyydet kummilapsen vanhempien kanssa.Kummilapsen äiti on hänen lapsuudenystävänsä.Hän on pyytänyt palauttamaan kaikki lapselle antamansa lahjat ja minulle puhuu että " löytyyhän niille vaatteille ja tavaroille aina ottajia ja käyttäjiä" .
Minua on nyt vähän alkanut epäilyttämään että ehkä en haluakkaan lapseni kummiksi ihmistä, joka " irtisanoo" kummiutensa mikäli minulla tulee hänen kanssaan erimielisyyksiä. Ja minä en ainakaan tahdo lapselleni toisen lapsen lahjoja jotka hän on vaatinut takaisin itselleen. Itseasiassa en halua häneltä mitään, mitä jos hän haluaa minunkin lapselleni antamansa lahjat/tavarat takaisin.
Mielestäni kummius on asia jota ei voi irtisanoa ja toivoisin ettei ainakaan minun lapseni joudu " kärsimään" siitä että aikuiset riitelevät keskenään.Ja että minun lapseni kummi pysyisi kummina aina, eikä irti sano itseään tehtävästä.
Mitä mieltä olette?
Miten ilmoittaisin ystävälleni kauniisti häntä loukkaamatta etten haluakkaan häntä syntyvän lapseni kummiksi?
MahaMakkara ja " touko 24+5"
Kommentit (6)
Että oisko mun parempi sittenkin pyyttää jotain toista. Heität vähän niinkuin muina miehinä.
Eihän se lapsen vika ole, jos aikuiset tappelevat.
Ei kuulosta nyt kyllä ihan täysjärkiseltä ihmiseltä.
Minulla ei tule mieleen mitään asiaan liittyvää, muut vastatkoon. Hauska vain huomata, kuinka eri tavalla toimimme. Meille on tulossa kevätvauva, eikä mieleeni tulisi puhua kummiasiasta kenellekään, ennen kuin vauva on syntynyt. Eihän sillä mitään väliä ole, itse vaan automaattisesti ajattelen kai, että täytyy nähdä lapsi ensin, että näkee, ketkä sopisivat kummeiksi.
Sanot, että olet miettinyt, että täytyyhän se vauva nähdä ensin, ennen kuin kummiasian lopullisesti päättää.
Ei kummiutta voi irtisanoa!!!
Se on kirkon kansiin kirjoitettu ja kuulutettu. On todella ajattelematon ihminen mikäli ryhtyy kummiksi ja muutaman kk päästä (tai muutaman vuoden ihan miten tahansa) " irtisanoo itsensä tehtävästä"
OHHOHOOHOH!!!
Olen minäkin riidellyt kummilapseni äidin kanssa vaikka kuinka moneen kertaan ja toisinaan on loukattu pahastikkin.Viimeisen riidan seurauksena emme ole tavanneet 7 vuoteen mutta eipä ole koskaan tullut mieleenikään etten olisi enää hänen lapsensa kummi ja olenkin tavannut lasta ystäväni äidin sekä ex-miehen kautta eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmaa.
Tuollainen ihminen ei ole kummin kunniaa ansainnut! Saati sitten että pyytää lapsen lahjat takaisin... Jo on aikoihin eletty...
taitaa olla vähän idiootti se kaveris. en ottais kummiksi tuommosta aasia.