Kaksi biologista lasta on jo - seuraavaksi adoptio?

Minä tuskin ainakaan saisin samanlaista tunnesuhdetta luotua vieraaseen lapsen. Joskus salaa täytyy kysyä itseltänikin miksi kestän tämän, kun uhmis kakkaa housuunsa kolmatta kertaa päivän aikana ja vauva huutaa hampaita, uhmis puree vauvaa, vauva ei suostu olemaan kuin sylissä, uhmis kaataa maidot, vauva puree tissiä...

Meillä on yksi biolapsi ja mietimme seuraavaa. Emme vielä tiedä adoptoimmeko vai yritämmekö perinteisin keinoin. Toisaalta raskausaika olisi vielä kerran ihana kokea ja kolmas lapsi voisikin olla adoptiolapsi esim. Kiinasta:)



Missään nimessä en pidä itseäni hyväntekijänä; me haluamme lapsen ja lapsi hyvät ja rakastavat vanhemmat. Minullekkaan geenit eivät ole ainoa tapa rakastaa, vaan olen varma että kokisin adoptiolapsen yhtälailla omakseni ja rakastaisin häntä hirveästi!! Kiva olisi kuulla onko meitä perinteisesti " lapsellisia" lissää, jotka suunnittelevat adoptiota?

Vierailija:

Nyt menee helposti mutta miten esim 15 vuoden kuluttua, tiedän ikäviä tapauksia, jossa oma lapsi on katkerana vanhemmilleen, ja välit jää myöhemmin etäisiksi. Miten olisit suhtautunut itse jos vanhempasi todella olisivat adoptoineet sinulle veljen esim kiinasta? Muista perimän osuus, kun välillä on niin vaikea, varsinkin murrosiässä ymmärtää omiakin lapsia, ja murrosikä ei mene välttämättä ohi kahdessa vuodessa.

Miten biologinen lapsi voi katkeroitua, jos hänelle on adoptoitu sisarus? Aika outoa...

Meillä on myös tarkoituksena adoptoida kolmannesta lapsesta eteenpäin. Jotkut maat asettaa rajoituksia tuon perhekoon suhteen (kysymys: miten lapselle voi olla haitaksi, että hänellä on sisaruksia, varsinkin adoptoidulle, jolla on vaarana kaikenlaiset juurettomuuden tunteet?), mutta monista maista saa adoptoida, vaikka on biologisiakin lapsia. Kannattaa käydä interpedian, pelastakaa lapset ry:n yms nettisivuilla, niillä on tosin hyvin tietoa siellä.

Vierailija:

Minä tuskin ainakaan saisin samanlaista tunnesuhdetta luotua vieraaseen lapsen. Joskus salaa täytyy kysyä itseltänikin miksi kestän tämän, kun uhmis kakkaa housuunsa kolmatta kertaa päivän aikana ja vauva huutaa hampaita, uhmis puree vauvaa, vauva ei suostu olemaan kuin sylissä, uhmis kaataa maidot, vauva puree tissiä...

Toisilla meistä on rakkautta riittää jaettavaksi biologisen suvun ulkopuolellekin.

Kaksi biolasta on jo, ja olemme suunnitelleet, että kolmas tai neljäs lapsi voisi tulla adoption kautta. Emme mekään halua mitään hyväntekijöitä olla, vaan adoptiota suunnittelemme puhtaasti halusta saada lapsi. Meille ei biologia ole se, mikä tekee lapsen tai vanhemman.



Ja siihen, miten biologinen lapsi kokee adoptiosisaruksen. Itse olisin lapsena/nuorena aivan välttämättä halunnut pikkusisaruksen adoption kautta, mutten koskaan sellaista " saanut" . Uskon, että perheen yleinen asenne vaikuttaa siihen, miten sisarukset toisensa kokevat. Jos vanhemmat ajattelevat, että on omat lapset ja adoptiolapset, niin tokihan biologiset lapsetkin pitävät adoptiosisarustaan jotenkin eriarvoisena...

yhdessä vietetyn ajan myötä eikä siitä biologiasta. Vauvan syntyessä en ole tuntenut mitään syviä rakkauden tunteita vaan lähinnä hämmennystä. Vieraalta hänkin on tuntunut aluksi. Samalla tavalla uskon rakkauden syntyvän myös adoptiolapseeni. Enkä arvosta omia geenejäni niin korkealle että niiden takia rakastaisin biologista lastani enemmän kuin adoptiolasta. Voi olla helpottavaakin, kun ei näe adoptiolapsessa kaikkia omia luonnevikojaan ;).

Orpoja lapsia on maailmassa niin paljon, että eivät he lopu kesken vaikka adoptoisit 20 :(



Nyt ei tule mieleen linkkiä, mutta aiheesta on nettisivut joilla hyviä kysymyksiä pohdittavaksi kun suunnittelee adoptiota. Jos joku tietää linkin niin antakaa!

http://www.interpedia.fi/suomi/pohdittavaa.html

Nyt menee helposti mutta miten esim 15 vuoden kuluttua, tiedän ikäviä tapauksia, jossa oma lapsi on katkerana vanhemmilleen, ja välit jää myöhemmin etäisiksi. Miten olisit suhtautunut itse jos vanhempasi todella olisivat adoptoineet sinulle veljen esim kiinasta? Muista perimän osuus, kun välillä on niin vaikea, varsinkin murrosiässä ymmärtää omiakin lapsia, ja murrosikä ei mene välttämättä ohi kahdessa vuodessa.

kun olet adoptoinut ulkomailta lapsen?

Myös minulla on biolapsia ja seuraavaksi harkinnassa adoptio. Tai neuvonnassa ollaan jo. Enkä todellakaan yritä olla parempi ihminen tms. vaan ajattelenpa vain niin että haluamme lapsen ja maailmassa on äidittömiä ja isättömiä lapsia runsaasti, joten nämä kaksi tarvetta voisivat kohdata toisensa. Geenit ja biologia eivät tunnu keskeisimmältä tekijältä elämässä.



Mitään ihmeellistä ei adoptiovanhemmilta vaadita, ihan tavallisia vanhempia haetaan.



Tässä hyvä linkki adoptioaiheesta:

http://www.ampiaisakka.com/index.htm

Miksi ette mieluummin auta lapsia heidän maassansa? Minä en ainakaan haluaisi rahoittaa lapsikauppaa joka on erittäin suuri bisnes maailmassa, lapsia varastetaan yms.

Hei,



Minusta on hienoa, että harkitset kansainvälistä adoptiota - eikä se ole pois lapsettomilta. Itse ajattelen -ainakin nyt- niin että omaa ja adoptoitua voi rakastaa yhtä paljon. En ainakaan koe erityistä biologista suhdetta lapseeni, vaikka hän seöllainen onkin, pikemminkin ajattelen, ettähän on lapsi, josta minun tulee huolehtia ja jota rakastaa. Yhtä hyvin kyseessä voisi olla adoptoitu.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa bio-adoptio-yhdistelmäperheet ovat suhteellisen yleisiä.

Itse olen lapseton, mutta minusta meillä kaikilla on yhtälailla siihen oikeus. Aion itsekin adoptoida useamman lapsen eli adoptoin myös sitten, kun minulla on jo lapsi tai lapsia.



Älä välitä noista pahoista kielistä, heillä tuskin on tietoa niin paljon kuin yrittävät hehkuttaa. Ei Interpedian tai Pelan kautta adoptointi mitään lapsikaupan tukemista ole, jopas on jollain typeriä ennakkoluuloja!



Onnea matkaan ja varaudu pitkään odotukseen. Kaikki sujuu varmasti hyvin, koska lähes kaikki hakijat saavat luvan tarkasta syynistä huolimatta. Kun motiivinne on oikea, eli halu kasvattaa lapsi eikä " pelastaa vähäosaisia" , uskon että teistä tulee onnellinen perhe.

esim. amerikkalaiset adoptoivat. Suomalaiset adoptiopalvelunantajat tekevät yhteistyötä kuitenkin vain sellaisten maiden kanssa, joissa on adoptiolainsäädäntö ja tätä lakia tiukasti noudattavat kontaktit eli kyse ei ole lapsikaupasta. Esim. hylättyjen lapsien omaisia yritetään ensin etsiä mm. lehti-ilmoituksin ja vasta määräajan umpeuduttua lapset vapautuvat adoptioon. Ensisijaista lapsille on maan sisäinen adoptio, kv. adoptio on vasta seuraava vaihtoehto.



Adoption kustannukset muodostuvat suureksi osaksi mm. hakumatkasta, hakuasiakirjojen käännätyksistä ja laillistamisista ym. suoraan prosessiin liittyvistä asioista.



Mielestäni on todella kohtuutonta syyttää adoptiovanhempia lapsikaupasta. Ottakaahan tarkemmin selvää asioista ennen kuin lauotte mitä sattuu!