Ärsyttää, uhmis ei usko mitään, ei voida liikkua kodin ulkopuolella

ja estää häntä tekemästä pahojaan ilman että tarvii karjua.

ja väännän jalat tikkusuorana huutavan väkisin kärryyn istumaan. Kiva kiva, parempi pysyä kotona. Viime viikon uimahallireissu oli katastrofi, kun uhmis ei uskonut ja kaatui uimahallissa, silloin päätin, että kotona pysytään kunnes lapsi on ekaluokalla.

mekin välillä poistutaan kotoa, vaikka meillä onkin tuo pikku raivoaja. Jos joku ei kestä sitä niin voi voi, kai mekin saadaan joskus tulla ulos täältä...

Ei sen tarvitse teidän elämäänne rajoittaa jollet sinä halua niin.

Olisko jäänyt uhmis kasvattamatta jo aiemmin... Ja huutamalla niitä lapsia kasvatetaan!

miten sitä lasta pitäis sitten kasvattaa, ettei tulisi uhmaikää? Meillä lapsi ollut vauvasta asti tuollainen, uhmaikä ekan kerran jo 1,5-vuotiaana.



t. nro 5 (tms.)

silloin päätin, että kotona pysytään kunnes lapsi on ekaluokalla.

:D Voi miten tuttua...

Mulla on 4 v, jonka kanssa elämä alkaa taas sujua ja vauva 10 kk on vielä noo... vauva, vaikka temperamenttia on ihan eri tavalla kuin isoveikalla... Eli uhmaa odotellessa!

mutta kulje vaan sitkeästi sen uhmiksen kanssa, kyllä siitä aina jää jotain korvien väliin, vaikka huudoksi menisikin.

tämä oli mulle ihan uutta tietoa. ap, joka ei lähde tänään lapsen kanssa kylpylään

Niinku joku sano kyllä maailmaan ääntä mahtuu. T.kolmen alle kolmeveen äiti.

eikä sitä voi tai saa kasvatuksella ohittaa. Terveisiä sille joka sanoi että olisiko kannattanut kasvattaa vähän aiemmin. Kiva jos sinun lapsesi tunteet tukahdutetaan jo 2-vuotiaana, on varmaan söpöä kun lapsesi on kiltisti joka paikassa mutta kyllä se sitten viimeistään aikuisena alkaa näyttää tunteitaan, myös niitä negatiivisia ja pahimmassa tapauksessa omalle puolisolleen väkivallan muodoin. Juuri tästä aiheesta kirjoitti joku lastenpsykiatri, joka sanoi lohtusanan uhmaikäisten vanhemmille, kuinka tärkeää on se että lapsi saa uhmata ja raivota!

niin huonostihan siinä käy. Parempi on opettaa lasta tunnistamaan ja käsittelemään tunteita. Tunteiden säätely ja käsittelytapojen oppiminen vie aikaa, sitähän harjoitellaan monesti vielä aikuisiälläkin. Siten pienen uhmaikäisen kanssa sisään kotioloihin linnoittautuminen on turhaa.



Tunteet, joiden olemassaolo kielletään ja tukahduetaan (kuten viha ja aggressio yleensä) koska vanhemmat eivät kestä niiden olemassaoloa ja kohtaamista, kääntyvät ihmisen hyvinvoinnin esteeksi - masennukseksi ja epämääräiseksi ahdistukseksi. Kannattaa siis koko perheen voimin harjoitella pahan olon kestämistä sekä sellaisia keinoja sen ilmaisemiseen, jotka olisivat vähemmän ympäristöä uuvuttavia kuin pelkkä riehuminen ja meuhkaaminen.