Lue keskustelun säännöt.
Huomenta Suomen parisuhdevinkit..
24.06.2008 |
Vähän särähti korvaan kun joku nainen sanoi, että jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Kumppaniaan ei voi valtuuttaa tekemään sinua onnelliseksi.
Mielestäni se on yksi suhteen peruspilareita, että ensinnäkin on oma vapaa tahto ja halu pyrkiä tekemään kumppaninsa onnelliseksi, sekä myös olettaa kumppanin tekevän sinut onnelliseksi. Miksi muuten ryhtyä koko suhteeseen?
Toinen ohje oli, että lomalla kannattaa heti aluksi nukkua lapsiperheen univelat pois. Meillä ainakin on ne lapset myös loman aikana, eikä heillä mitään arjesta poikkeavaa lomarytmiä ole, pieniä kun ovat. Aina meillä pitää herätä aikaisin. Eikähän kotiäidillä ole edes koko lomaa..
Kommentit (23)
kuitenkin pyrimme tekemään toisemme onnelliseksi, ja kumpikin jopa edellytämme sitä toiselta. Tietysti oma sisin on mitä on, mutta kyllä mielestäni rakastavan kumppanin kuuluu "huolehtia" rakkaansa hyvinvoinnista. Niin fyysisestä kuin psyykkisestä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on hyvä, jos molemmat yrittävät ottaa myös toisen huomioon ja tekevät asioita, joiden tietävät ilahduttavan toista. Mutta kun onnellisuus on SISÄINEN asia, niin ainoa joka siitä on vastuussa on SINÄ ITSE.
Tuon toisen ohjeen kohdalla voisi kyllä kysyä, että kerro vielä miten sen univelan poisnukkuminen onnistuu, kun nuorimmainen herää joka aamu 6.30.
noin ihmiset toimivat, jotka rakastavat toisiaan. Mutta jos miehesi ei yrittäisi tehdä sinua onnelliseksi - vaikka omaa ymmärtämättömyyttään tai kyvyttömyyttään - niin voisit silti olla onnellinen.
Eli vuoroaamuin varhainen vuoro kummallekin...
vaikka epäilen kyllä. Luultavasti tulisin surulliseksi jos huomaisin ettei mieheni halua/jaksa panostaa suhteeseemme. Jotenkin vaan käsitin sen naisen lauseen niin, että jos vaikka seksielämä ei tyydytä, hae parempaa seksiä muualta. Koska kumppaniltasi et voi moista vaatia, itse olet vastuussa. Meni tietty nyt vähän överiksi ja kärjistetyksi, mutta vähän tollanen mielikuva jäi. ap
noin ihmiset toimivat, jotka rakastavat toisiaan. Mutta jos miehesi ei yrittäisi tehdä sinua onnelliseksi - vaikka omaa ymmärtämättömyyttään tai kyvyttömyyttään - niin voisit silti olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vuoroaamuin varhainen vuoro kummallekin...
Nimittäin siis tuon ekan ohjeen suhteen. Olen nimittäin sitä mieltä, että ihmiset täytyy itse pyrkiä kohti sisäistä onnea ja eheyttä, tietysti. Opetella nauttimaan elämästä, näkemään ja kokemaan sen hyvät asiat. Mutta paskat se onni mikään vain sisäinen asia on! Ihan käytännössäkin ihmisen pitää pyrkiä tekemään ratkaisuita, jotka takaavat hänen onnensa. Kuten nyt esim. valita ammatti, jossa viihtyy, vaalia ystävyyssuhteitaan, toteuttaa itseään itselle tärkeissä asioissa...Totta munassa se, miten hyvin elämästään tekee itsensä ja tarpeittensa näköisen vaikuttaa onnellisuuden kokemukseen. Ja kyllä, näistä valinnoista ihminen on todellakin itse vastuussa. Mutta kyllä siihen onnen kokemukseen vaikuttaa myös kumppanin valinnat!
Mikä tämä juttu on, että "jos kumppanisi ei pysty tai halua tehdä sinua onnelliseksi, voit silti sitä olla"...ööh, niin voin, mutta sitten ehkä olen mieluummin ilman parisuhdetta. Kyllä minun mielestäni parisuhde ja kumppani on juuri siksi olemassa, että se LISÄÄ minun onnenkokemustani. Mieheni tekee minut onnelliseksi monin tavoin; olemalla läsnä, osoittamalla rakkautta, jakamalla arkea, ilahduttamalla. Mieheni pyrkii siis tekemään minut onnelliseksi (ja minä tietysti hänet) ja toki se vaikuttaa siihen, miten onnellinen olen. Jos mieheni olisi joku tonttu, joka ei haluaisi tai yrittäisi tehdä minua onnelliseksi, niin miksi sitten olisin parisuhteessa hänen kanssaan? Jos siis olisin ihan yhtä onnellinen itsekseni?
Olen siis sitä mieltä, että kukin on vastuussa omasta onnestaan, niin kokemuksena kuin käytännössäkin, mutta parisuhteessa oltaessa ihminen on vastuussa MYÖS toisen onnesta. Onhan nyt täysin absurdia väittää, ettei sillä, että parnerisi koittaa kaikin tavoin (tai käänteisesti ei koita mitenkään) tehdä sinut onnelliseksi, ei ole mitään vaikutusta onnellisuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta terapiassa hän tajusi, että vika ei ole miehessä vaan hänessä itsessään. Sitä ennen he olivat riidelleet 7 vuotta.
Nyt kun ystäväni on sinut itsensä kanssa, eikä enää syytä miestään kaikesta, avioliittokin sujuu.
Mä en ole koskaan ollut niin naivi, että syyttäisin miestäni kriiseistäni tai hän omistaan minua.
En koskaan voisi vaatia toista tekemään minusta täydellisen ja onnellisen ja eheän. Avioliitto on onni, ei kivireki, jossa on vastuussa kokonaan myös toisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdottomia. Eikä myöskään olla KOKONAAN vastuussa toisen elämästä. Ei meidän avioliittomme ainakaan ole mikään kivireki, vaikka huomioimme myös toistemme onnen ja teemme kaikkemme sen eteen. ap
Vasta terapiassa hän tajusi, että vika ei ole miehessä vaan hänessä itsessään. Sitä ennen he olivat riidelleet 7 vuotta.
Nyt kun ystäväni on sinut itsensä kanssa, eikä enää syytä miestään kaikesta, avioliittokin sujuu.
Mä en ole koskaan ollut niin naivi, että syyttäisin miestäni kriiseistäni tai hän omistaan minua.
En koskaan voisi vaatia toista tekemään minusta täydellisen ja onnellisen ja eheän. Avioliitto on onni, ei kivireki, jossa on vastuussa kokonaan myös toisen elämästä.
Tule takaisin kun 20 vuotta on takana. Jutellaan sitten lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen puhui viisaasti. Ap:n kanssa olen aivan eri mieltä.
Miten ihminen voi tehdä toisen onnelliseksi jos ei itse ole sitä? Onnellisuus lähtee jokaisesta sisältäpäin. Tietenkin parisuhteessa tekee töitä jotta toisella on hyvä olla, muttei puolison tehtävä ole korjata toisen sisäistä tyhjyyttä eikä siihen pystyisikään. Jokainen ihminen on vastuussa omasta onnestaan.
Elämä on paljon helpompaa kun tämän ymmärtää. Vastoinkäymisten kestäminen on helpompaa kun jokainen ulkoinen kolhu ei ravistuta totaalisesti sisintä. Sitä voi jopa olla onnellinen vaikka elämässä olisikin paljon vastoinkäymisiä.
teillä mahtaa olla isot asunnot, itse en ainakaan pysty nukkumaan, kun lapset herää, vaikka mies kuinka heitä yrittäisi hiljentää. Enkä kyllä voi vaatia, että hän lähtisi kuuden aikaan aamulla heidän kanssaan uloskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 vuotta, ja en tietenkään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kokenut elämässäni jos jonkinlaisia kolhuja, enkä kuitenkaan oleta tai edellytä että mieheni pitäisi "korjata" minut. Ja oli miten oli, mieheni haluaa että olisin onnellinen ja hän pyrkii kaikin tavoin tekemään/pitämään minut onnellisena. Halusin tahi en, ja tietystikin haluan. Tuskin olisin enää onnellinen jos mieheni muuttuisi yhtäkkiä ilkeäksi ja inhottavaksi. ap
16 vuoden aikana, eikä silloin jaksa olla kiva. Veljenvaimoni kuoli auto-onnettomuudessa aikoinaan ja se oli todella raskasta aikaa. Silloin jaksoin ajatella tasan neljää ihmistä: veljeäni, heidän kahta lastaan ja itseäni. En ollut edes varma jaksanko nousta sängystä, saatika pyrkiä koko ajan pitämään toista onnellisena. Puhuimme paljon mieheni kanssa jaksamisestani, ja toki hän oli tukena. Silloin en jaksanut yhtään olla hänelle tukena, vaikka hänkin olisi kaivannut sitä.
Pointti on siinä, että viimekädessä SINÄ olet ainoa joka on siitä vastuussa. Ihmiset masentuvat, sairastuvat jne vaikka kaikki olisi parisuhteessa hyvin. On mahdoton vaatimus toiselle, että hän olisi vastuussa SINUN onnellisuudesta
että toistemme onnellisena pitäminen olisi 24/7 työtä, onhan meillä elämääkin, lapset ym. Se on vain yksi itsestäänselvä osa suhdettamme. Ja toki meilläkin on omat vaikeutemme, ei me aina hymyssä suin toisiamme paijata. ap
Vuoroaamuin toinen saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, ja myös päiväunet on mahdollisia kun ollaan koko perhe lomalla yhtäaikaa.
Ei mulle ole ongelmaa nukkua tai torkkua vaikka lasten ääniä kuuluisikin kunhan ovi on kiinni ja tiedän ettei sieltä kukaan tule.
itse asiassa olen vasta pikku hiljaa toipumassa siitä. Enkä väitä että mieheni olisi vastuussa minun onnellisuudestani. Mielestäni puolisoitten tehtävä on kuitenkin edesauttaa ja ylläpitää onnea. Sekä omaa että toisen. ap
olen kyllä samaa mieltä tuon ensimmäisen väittämän kanssa. Oma onni tulee aina sisältäpäin. Vaikka puoliso heittäisi ruusun terälehtiä jalkoihisi, niin se ei vaikuta onnellisuuteesi.
Tuo sinun väittämäsi pitää paikkansa käänteisesti: jos puoliso tieten tahtoen on ilkeä, niin hän voi tehdä sinut onnettomaksi.
Mutta toisinpäin se ei mene. Siksi moni ihminen ihmettelee, kun on kaikki hyvin elämässä, mutta silti on onneton. Koska onni tulee sisältäpäin, ei ulkoapäin.