Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon suunnittelet elämää eteenpäin?
10.09.2008 |
Uskallatko haaveilla, että sitten joskus tehdään sitä ja sitten tuota?
Kommentit (9)
täysin yllättäen (onnettomuus) minulla jäi opiskelut kesken. Koko elämä muuttui muutenkin. Opin että hetkessä kaikki voi muuttua. Ei kannata rakentaa yhden kortin varaan mitään. Yksi sekunti voi viedä kaiken ja sitten sitä on tyhjän päällä, vailla suuntaa.
Toki suunnitelmia ja unelmia pitää olla. Niistä se voima kumpuaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 16 vuotias kun äiti kuoli, 3 sisarusta huolehdittavana. Isällä oli jo uusi perhe. Eli töihin oli mentävä ja huolehdittava muista.
Se oli fakta silloin, ei oma valinta
Kovin kärkäs olet sanomaan asioita tuntematta taustaa
Minulta kuoli isä, kun olin 14, töihin menin, juu. Iltalukioitakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo moukka joka tuollaisia latelee. Voimavarat jo menee oman äidin kuoleman jälkeen aika tarkkaan arjen pyöritykseen. Kun itse vasta teini, se liikaa.
Ehkä tuo ei rakastanut isäänsä kovinkaan paljon tai ollut läheinen. Ei kai se silloin tunnu
t. kohtalotoverisi
haluaisin myös lasteni oppivan tämän taidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten osasin arvostan isääni ja omaa elämääni sen verran, etten ripustautunut vuosikymmeniksi syyttämään häntä siitä, että sattui kuolemaan ja siten pilaamaan elämäni...
niin korkataan Elyséet!