Traumat lapsella

Olette mitä ilmeisimmin jo lomanne varanneet, joten mitä sitä nyt enää miettimään. Jos ja kun lapset menevät yhdessä, ja tuttuun paikkaan, niin tuskinpa heillä mitään hätää on.



JOS haluat, voit piirtää pienen kalenterin lapsille, joissa on merkittynä jokainen päivä ja yö ja sitten lapsi voi joka ilta ruksata tai merkitä tarralla sen päivän läpi käydyksi. Siten ainakin se kaksivuotiaanne ymmärtää paremmin ajan kulumisen ja sen, että todella olette tulossa takaisin ja koska tulette.



Sinänsä on niin, että vuoden vanha (saati nuorempi) ei kunnolla tajua, että vanhemmat todella tulevat takaisin ja hakevat hänet kotiin. Mielikuva vanhemmista ehtii viikossa hiukan jopa haalistua. Mutta koska paikka lienee lapsille siis tuttu ja turvallinen, en liikoja murehtisi asiaa. Varaudu siihen, että nuorin voi kiukuta ja reagoida karttelemalla kotiinpalun ekana päivänä.



Joka tapauksessa tärkeintä on kokonaisuus: voitteko te perheenä paremmin loman ansiosta?

Kyllä tuo loma tulee tarpeeseen! Tässä on koettu kuopuksen sairastumiset, oma masennus ja miehen tapaturma, tuntuu ettei enää jaksa jollen saa nukkua sekä ennen kaikkea jutella miehen kanssa ihan ilman häiriöitä kunnolla. Ja toki mieluusti käyn syömässä rauhassa, polskuttelen auringossa... ;)



t. ap

sano että viikko tarkoittaa 7 päivää ja yötä, jotta 1-vuotiaskin ymmärtäisi.



Olisi iso virhe jättää selvittämättä lapsille, että olet pidempään poissa. Ole iloinen siitä että pääset reissulle, sillä murheellinen naama ei vakuuta lapsia mistään.

ajassa ja luulee vanhempien hylänneen eikä vähäisimmässäkään määrin ymmärrä selityksiä vanhempien takaisintulosta. 2-vuotiaallekin viikko on ikuisuus.

Se nakertaa lapsen turvallisuuden tunnetta, mutta on varmaankin korjattavissa sitten kun palaatte. Varaatte tavallista enemmän aikaa yhdessäoloon ja läheisyyteen. Jos sinun ja lapsen välillä on turvallinen kiintymyssuhde, tuskin mitään vakavaa traumaa aiheutuu.



Voitteko soittaa lapsillenne loman aikana?

Olisi hyvä, että myös isovanhemmat kannattelisivat muistikuvaa teistä vanhemmista viikon aikana, vaikka he sen vuoksi joutuvatkin kohtaamaan lasten kaipuuta. Ja voihan olla, että lapset selviävät viikosta yllättävn hyvin. Pääasia olisi, että lapset saisivat osoittaa surua ja kaipuuta ja isovanhemmat pystyisivät ottamaan sen vastaan torjumatta lasta tai että he yrittäisivät vältellä puheenaihetta, jos lapset sen ottavat esille.

Kyllä nuo isovanhemmat ovat turvallisia, siis jaksavat lasten mahdolliset itkut ym., ovat hoitaneet muutenkin liki viikottain hetkiä kun olen ollut asioilla tms. 2v on yökyläillyt monesti mummolassa, 1v myös toki ei niin montaa kertaa koska oli rintamaidolla pitkään.



Mutta siis isovanhemmat ovat tosi rakkaita lapsille, 2v haluaa soitellakin liki päivittäin mummolle ja kyläillään usein puolin ja toisin.



Vaikeaa iloita lomasta vaikka sitä odotankin kuin kuuta nousevaa :)

Jos ei lapsi tosiaan edes huomannut poissaoloanne, on hänen perusturvallisuutensa jo kärsinyt.

kun lapsi oli 2v, toki lapsella oli loppu viikosta ikävä kuten meilläkin, mutta mitään pysyviä "traumoja" ei tullut. Me kun tultiin lomalta takaisin niin tyttö alkoi samantien selittää niitä näitä aivan kuin ei oltaisi edes oltu poissa. Mitään eroa en sen käytöksessä huomannut.

Että menkää vaan lomalle, jaksatte taas olla parempia vanhempia lapsillenne.

kun lapsi oli 2v, toki lapsella oli loppu viikosta ikävä kuten meilläkin, mutta mitään pysyviä "traumoja" ei tullut. Me kun tultiin lomalta takaisin niin tyttö alkoi samantien selittää niitä näitä aivan kuin ei oltaisi edes oltu poissa. Mitään eroa en sen käytöksessä huomannut.

Että menkää vaan lomalle, jaksatte taas olla parempia vanhempia lapsillenne.

nyt sitten kuinka tämä kamala lapsuuden trauma vaikuttaa ja näkyy lapsessa?



T: 10

kun lapsi oli 2v, toki lapsella oli loppu viikosta ikävä kuten meilläkin, mutta mitään pysyviä "traumoja" ei tullut. Me kun tultiin lomalta takaisin niin tyttö alkoi samantien selittää niitä näitä aivan kuin ei oltaisi edes oltu poissa. Mitään eroa en sen käytöksessä huomannut.

Että menkää vaan lomalle, jaksatte taas olla parempia vanhempia lapsillenne.

Kiintymyssuhteessa ongelmia jo valmiiksi (mistä kertoo että jättää 2 v:n viikoksi, kun psykologit suosittelee kahta päivää)? Lapsella tunteidenosoitus kiellettyä jos ei uskalla mitään ilmaista?

Ne jotka eivät hyväksy että vanhemmat "hylkäävät" lapsen viikoksi tuttuun paikkaan, ovat yhden kiltin lapsen tuoreita äitejä. Ei vielä elämän kokemusta siitä elämä voi raskaimmillaan olla isomman lapsilauman kanssa, se on uuvuttavaa, eikä mielestäni ole lainkaan väärin olla välillä "itsekäs" ja ottaa omaakin aikaa ja panostaa myös parisuhteeseen.



Meillä on 4 lasta eikä todellakaan toimi ajatus että iltaisin hoitaisimme siinä sivussa suhdettamme, lapset kertakaikkiaan vievät kaiken ajan ja myäös ns mehut meistä!



Onko parempi sitten ettei ota ikinä lomaa ja sitten kun tulee mitta täyteen tulee avioero tai jotain velä pahempaa? Minä aikoinani mietin jopa perheeni tappamista kun olin täysin uuvuksissa!!



Älkää tuomitko heppoisin perustein, ap:lla kuitenkin tuttu hoitaja ja selvästi hän kantaa vastuunsa lapsistaan.



Nauttikaa ja levätkää lomallanne!

kanssa, eikä siksi hankikaan sellaista. Miksi te hankitte, jos ette jaksa hoitaa lapsianne. Kyllä normaaliälyinen ihminenn osaa jo sen yhden lapsen perusteella arvioida, mitä elämä on useamman kanssa.

Ei vielä elämän kokemusta siitä elämä voi raskaimmillaan olla isomman lapsilauman kanssa, se on uuvuttavaa, eikä mielestäni ole lainkaan väärin olla välillä "itsekäs" ja ottaa omaakin aikaa ja panostaa myös tappamista kun olin täysin uuvuksissa!!

Nauttikaa ja levätkää lomallanne!

Jos lapsia on useampi, ne voi jättää yhdessä mummolaan ja ainakin se tuttu elementti perheestä säilyy. Lapset saa turvaa toisistaan.

Viikko vuodessa ilman äitiä ja isää vai joka päivä tarhassa ja yhteinen loma ?



Jos siis kotiäiti ottaa lomaa sen viikon vuodessa ja HYLKÄÄ lapsensa? Vai että olis töissä ja lapsi päivät hoidossa ja sitten ei kaipais sitä omaa lomaa tuo äiti enää?

Olin poissa kotoa 4 päivää ja kun palasin, meidän juuri neljä täyttänyt oli pari tuntia ihan kummallinen. Sitten se sai kakaistua ulos että äiti lähdiksä pois siksi ettet enää rakasta mua. Vaikka olin kuinka selittänyt miksi olin poissa.

kun lapsi oli 2v, toki lapsella oli loppu viikosta ikävä kuten meilläkin, mutta mitään pysyviä "traumoja" ei tullut. Me kun tultiin lomalta takaisin niin tyttö alkoi samantien selittää niitä näitä aivan kuin ei oltaisi edes oltu poissa. Mitään eroa en sen käytöksessä huomannut.

Että menkää vaan lomalle, jaksatte taas olla parempia vanhempia lapsillenne.

mutta kun kerrot taustoja niin oikeasti voi olla että kaikille on parasta että saatte tuon hengähdystauon. Ja pieniä varmasti helpottaa se jos isommat sisarukset ovat paikalla.

Täällä yksi suurpeheen äiti jolla käynyt vahinko, kortsu petti ja tulin raskaaksi. Olisiko abortti ollut parempi vaihtoehto?



Jos tuota vahinkoa ei olisi tapahtunut olisin vain 3 äiti ja liekö sitten jaksaisin paremmin, niinpä, kukapa tietää!

(mieluiten samassa kuvassa). Sekä toinen kuva missä olette koko perhe. Yksivuotiaani kanssa ero isästä helpottui kun hyllyltä lapsen korkeudelta löytyi kuva isistä. Lapsi kävi välillä itse kuvaa katsomassa ja kantoi sitä mukanaan. Ostin kuvalle kivan kehyksen, jossa nalle. Päivittäin puhuimme isistä ja selitin missä isä on ja milloin palaa (kun alkaa sataa lunta yms. konkreettista).



Voittehan vielä harkita onko tuo viikko pitkä aika ja auttaisiko vaikkapa neljän päivän viikonloppureissu rantakohteeseen tai lämpöön. :) Lyhyempi loma --> edullisempi --> enemmän varaa hemmotteluun. Kaksivuotias varmasti pärjää viikon, mutta yksivuotiaalle kokemus voi olla aikamoinen shokki - jos asettuu lapsen asemaan.

Joka on erittäin rankka tuolle 1-vuotiaalle (elää aikaa, jolloin alkaa kunnolla ymmärtää että on erillinen olento äidistä ja isästä).