Mitä sanoisit ihmisille, joka on joskus kiusannut sinua, jos tapaisit hänet?

no minä näin silloin vielä kun kävin baareissa, pahimman kiusaajani baarissa(mulla oli mustaa lateksia päälläni,muutenkin miesten päät kääntyi hänenkin), menin istuu samaan pöytään katsoin silmiin ja kysyin että vieläkö olen mielestäsi hissukka? sit ku se tajusi kuka olen niin johan alkoi anteeksi pyytely!! ja selittely =)

niin kuin kaikille muillekin. Tai välinpitämättömän viileä. Riippuu niin tilanteesta.

Mutta jos törmättäisiin pimeällä kadulla, niin...;)

pari on pyydelly aikuisena anteeksi, ihan ok, koska mielestäni kiusaajalla itsellään on ongelmia. lisäksi kiusaamisen pahimmat syyllitsethän ovat ne "kaksi tyhmää apuria" jotka nauravat kiusaajan jutuille. heitä pitäs ojentaa.

olisi juteltava olisin diplomaatti. Jos tulisi herjaa, lähtisin pois.

...pyytämään kaupungilla törmätessämme anteeksi kaikkea aiheuttamaansa ja kertoi olleensa minuun kaiken kiusaamisajan toivottoman ihastunut. (kiusaaminen oli henkistä ja sitä kesti vuosikausia). Oli tuolloin edelleen minuun ihastunut ja olisi halunnut tutustua romanttisessa mielessä.

Annoin anteeksi, mutta hän ei kiinnostanut minua millään tavoin.

Joku aika tapaamisemme jälkeen kuulin hänen kuolleen.

Olen edelleenkin iloinen siitä, että saimme selvitettyä tuon kiusaamisasian.

Aika omituinen tapa näyttää tuo tykkääminen:)

Kiusaajalleni sanoisin, että katso kuinka hyvä ja onnellinen minusta on tullut.

ja saamaan kiusaajien naamat venähtämään. Olen ihan hauskannäköinen, akateeminen ura (väitellytkin), kolmen lapsen äiti, minulla on ihana ja komea mies ... tohtori hänkin.



Jo pelkällä näyttäytymisellä saa kiusaajat vihreäksi kateudesta - yhteistä heille on se, että ovat nyt enemmän tai vähemmän luusereita ... hah-hah.



Silti sydämmessä raivottaa, miten he onnistuivat tekemään koulunkäynnistä painajaisen henkisellä kiusaamisellaan - hikariksi haukkuminen lienee normaalia, mutta sitten se kaikki muu ilkeily, sitä ei voi antaa anteeksi. Ja kyllä se jäljen jätti, itsetunto ei ole kohdallaan, vaikka minulla ei olisi mitään syytä huonoon itsetuntoon.

Mutta eipä heillä sen huonommin ole mennyt kuin minullakaan.



Pari on niin läpimätiä persoonia, että todennäköisesti eivät ole vieläkään "parantuneet" typerästä käytöksestään (sis. mm. hillitöntä ylimielisyyttä, toiselle naureskelua, sanojen laittamista toisen suuhun). Eli jos tapaisin, varmaan sama meno jatkuisi, ja muut eivät ymmärtäisi, miksi inhoan toista niin paljon. Jos tuntee jonkun vain kaksi viikkoa, niin ei hän siinä ajassa ehdi näyttää kuin vieraskorean puolensa.

Ikävä kyllä taitaisin alkaa itkeä ja/tai täräyttäisin niitä morooneja päin näköä kolmenkymmenen vuoden pilaamisesta :( Vaikka nyt olen jo suurimmalta osalta kunnossa, niin tekisi mieli kiduttaa, satuttaa ja saada ymmärtämään, mitä kiusaaminen aiheutti.

"Tää on mun elämäni paras hetki!"

...pyytämään kaupungilla törmätessämme anteeksi kaikkea aiheuttamaansa ja kertoi olleensa minuun kaiken kiusaamisajan toivottoman ihastunut. (kiusaaminen oli henkistä ja sitä kesti vuosikausia). Oli tuolloin edelleen minuun ihastunut ja olisi halunnut tutustua romanttisessa mielessä.



Annoin anteeksi, mutta hän ei kiinnostanut minua millään tavoin.



Joku aika tapaamisemme jälkeen kuulin hänen kuolleen.



Olen edelleenkin iloinen siitä, että saimme selvitettyä tuon kiusaamisasian.

V****taa ja ahdistaa vieläkin ajatellakaan noita tyyppejä.

ja sanonut, että olen ollut loukkaantunut heidän sanoistaan ja toivon ettei tilanne enää toistu



---en ole heidän kanssa tekemissä enää

En haluaisi edes tervehtiä kyseistä henkilöä, saati jutella tämän kanssa.

Olisin niin fiksun ja aikuisen oloinen kuin osaan.

Yrittäisin olla todella viilipyttymäisen rauhallinen ja mukava, en kuitenkaan peittelisi sitä, miten hyvin menestynyt ja onnellinen olen - suurin osa heistä kun ei ollut mitään voittajahahmoja, ja voin vain kuvitella, miten triviaalieja ratoja heidän elämänsä noudattelevat...

luokkakokouksessa.

Olin kuin ei mitään olisi tapahtunut, voitonriemua koin kun kerrottiin kuulumiset, minä olin se menestyneempi.