Annanko tyttären muuttaa pois kotoa?
Tyttö pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan ja olisi muutto pois kotoa edessä. En usko että hän pärjäisi. Ikinä ei ole käynyt Helsingissä, on ollut vain pari yötä yksin kotona ja on aika naiivi. Tyttö haluaisi mennä, mutta minä en päästäisi. Mielestäni olisi hyvä pitää välivuosi opetella itsenäisyyttä ennen kuin muuttaa kaupunkiin!
Kommentit (28)
tai jos voit, niin olet kasvattanut hänet todella alistamalla.
Sitä paitsi miten sitä jollain epämääräisellä välivuosihaahuilulla kasvaisi itsenäiseksi? Turvallisempihan sitä on harjoitella, kun on tuo opiskelupaikka, joka antaa arkeen rytmin ja rakenteen. Sitä paitsi Helsinki on pieni ja turvallinen kaupunki, vaikka Suomen mittapuulla onkin suuri.
Älä asetu tyttösi tulevaisuuden esteeksi, ole ylpeä siitä, että hän on niin fiksu että pääsi yliopistoon! Nyt vain niitä siipiä kokeilemaan!
Tietysti päästät lapsesi opiskelemaan, eihän siitä nyt ole kahta sanaa.
Minkälaisia ripustautuja-äitejä sitä onkaan olemassa? ( vaikka porvoostahan tämä viesti tulikin, toivottavasti)
Tyttö voisi täällä meidän paikkakunnalla asua yksinään vuoden ja sitten mahdollisesti muuttaa Helsinkiin. Kokeet oli Tampereella, samalla kokeella sai hakea moneen paikkaan. Pelkään tyttöni puolesta että hänelle käy jotain kun on niin sinisilmäinen.
ap
Siis tyttöhän on täysi-ikäinen ja saanut yliopistosta opiskelupaikan, joten nyt sitä lapsi sitten lähtee. Vaikea ymmärtää, että tuollaista iän aikaista ajatusmallia olisi vielä jossain perämetsissä olemassa...
Hermoilee että miten pärjää ja mitä jos hänelle käy jotain, ei saa kavereita jne. Mielestäni on väärin "työntää" tyttö maailmalle jos häntä epäilyttää!
ap
Anna itse tehdä päätökset ja tuet sitten sen mukaan! Tottakai se jännittää kumpaakin osapuolta. Mutta ehkäpä on varovaisempikin, jos on hiukan epävarma?
Lapsi olin itsekin lähtiessäni kotoa, nyt ihmettelen miten uskalsin ja pärjäsin. Mutta niin vaan ne siivet kantaa, ja olihan minullakin äiti, jolta sai kysyä apua vaikka joka päivä.
Nyt on jo kaikilla kännykät, sun muut yhteydenpitovermeet, ei tarvi enää iltaisin juosta puhelinkoppiin, vaan aina saa kiinni.
joku teinityttö, joka haluaa levitellä siipiään. Mutta täysi-ikäinen yliopistoon opiskelemaan pääsevä. Et kai edes tosissasi kysy tuota. Etkä estäisi lapsen opiskelua, kun on kerran yliopistoon päässyt?
jos tyttö on kovin arka ja naiivi ehkä olisi hyvä antaa tytön hieman kasvaa ja kypsyä ja sitten sitä itseluottamustakin olisi enemmän. Kaikki kehittyy omassa tahdissa ja omassa ajassaan..
Hermoilee että miten pärjää ja mitä jos hänelle käy jotain, ei saa kavereita jne. Mielestäni on väärin "työntää" tyttö maailmalle jos häntä epäilyttää!
ap
Lapsellinen luonne takaa sen ettei ole välittömässä vaarassa (esim. liiku yöllä bileistä toisiin kännissä), ehkä oppii vähän itsenäisemmäksikin. Miten olisi jos hän hakisi kimppakämppään asumaan; silloin ei olisi täysin yksin?
antaa hänen ymmärtää että on vahva ja pystyy siihen kyllä!
Älä mene hänen tunteisiinsa mukaan tuolla tavalla, että "kun se nyt ei haluu niin eihän sitä reppanaa voi päästää..." Teet lapsellesi karhunpalveluksen!
Katuu varmasti myöhemmin jos jätti näin mahtavan tilaisuuden käyttämättä, ja syyllistää sitten sinua, kun et päästänyt häntä lähtemään.
Totta kai päästät! Soluasuntoon asumaan, niin siellä on kavereita. Uusille opiskelijoille on pienryhmäohjausta (tuutoriryhmä) vanhempien opiskelijoiden johdolla. Ryhmäläisiinsä tutustuu hyvin. Nykyään opiskelijoista pidetään hyvää huolta myös yliopiston taholta.
kun muutin opiskelupaikkakunnalle. Tosin pieni kaupunki, mutta siellä olin viikot ja joskus viikonloputkin. Alku otti koville, mutta siitä se lähti. Olen tyytyväinen, että äitini rohkaisi minua jäämään sinne, vaikka ekoina iltoina itkin puhelimeen koti-ikävää. Se kasvatti oikeasti tällaista ujoa, arkaa ja "sinisilmäistä" tyttöä aika lailla. Siitä khden vuoden päästä muutin Helsinkiin jatkamaan opiskeluita ja täällä olen edelleen. =)
Jos tyttö oikeasti haluaa lähteä, on sinun aika ryhdistäytyä ja alat rohkaisemaan tyttöä lähtöön. Kyllä se alkuun on varmaan vaikeaa, mutta siihen tottuu. Älä soittele alkuun liian usein, anna tytön soittaa kotiinpäin, Jos soittelet usein, se voi laukaista tytölle koti-ikävän. =)
Koska muuten menettää opiskelupaikan (ajattele, jos ei ikinä enää pääsiskään sisälle?)
Toisekseen Tampere ja Helsinki on aika samanlaiset asuinpaikat. Molemmissa on kerrostaloja, liikennevaloja, ruokakauppoja...
Lisäksi, jos opiskelu Helsingissä ei sujukaan, hän voi anoa siirtoa toiseen yliopistoon, kunhan on aloittanut jo opintonsa.
Luulen, että kaikki menee hyvin kunhan tyttö saa kannustusta. Arjet menevät nopeasti opiskeluissa ja kotilukemisessa ja sitten viikonloppuna pääseekin junalla kotiin.
Eiköhän siellä ole paljon muita samanlaisia ja kotiin ei ole pitkä mätka. ( Suomi on pieni maa.)
Äidin on aika päästää irti. Tsemppiä äidille!
Jos tyttö itse miettii, miten hän mahtaa pärjätä, äidin tulee minun mielestäni tsempata ja vakuuttaa, että hyvin siellä menee. Ei lähteä mukaan siihen epävarmuuteen. Itse muutin opiskelemaan 500 km päähän vanhemmistani enkä tuntenut kaupungista ketään. Ja arka olin. Mut hyvin se sitten meni.
Ehkä tyttö miettii miten sinä ap pärjäät ilman häntä.
Jos itse haluaa, niin ilman muuta annat mennä - muuten hän katkeroituu sinulle loppuiäksi ja sitä sinä et äitinä halua :-)
Hän on täysi-ikäinen ja pärjää, jos haluaa pärjätä. Kerro, että sinulle voi aina soittaa ja kysyä ihan mitä tahansa.