raskauden aikainen ahdistus apua!
onko muilla kokemusta että raskaana saattaa yhtäkkiä tulla paniikinomaista ahdistusta ilman mitään näkyvää syytä ja hetken kuluttua voi olla jo aivan todella onnellinen ja hyvä olo. Itsestä tuntuu että hulluksiko tässä on tulossa vai onko tämä aivan normaalia raskaudenaikaisia mielialanvaihteluita. Olot alkoivat noin viikoilla 22 ja välillä tuntuu ettei mitään jaksa ja sitten se menee ohi. Jopa töihin meno tuntuu vaikealta ja pikku jutut. Ja tosiaan välillä taas onnellinen olo.
Kommentit (13)
aika ämmä tuo 2, ei pidä välittää. eiköhän tämä ole yleinen palsta, jonne saa kirjoittaa kuka vaan. hän se on terapian tarpeessa täällä riehuu:D hanki elämä! ärsyttävää.
TÄMÄ EI VARMAAN OLE TUON 2 LEHMÄN HENKILÖKOHTAINEN PALSTA!
MUTTA AP TEKEE SAMANLAISEN ALOITUKSEN TIES KUINKA MONTA KERTAA VIIKOSSA JA TÄTÄ ON JATKUNUT JO VÄHINTÄÄN PUOLI VUOTTA. LOPETA JO!
MIKÄ HELVETIN AP? ensimmäistä kertaa ja kyllä viimeistä minä tänne kirjotin, kiitos vain kovasti avusta. kiitos sinun olo helpottui huomattavasti, katso akka itseäsi peiliin ja mieti miten kohtelet muita ihmisiä. täällä ei ole kukaan saakelin ap!
Minä kärsin raskauden aikaisesta voimakkaasta ahdistuksesta ja masennuksesta noin viikoilta 14 raskauden loppuun asti; synnytyksen jälkeen diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus. Sinnittelin raskauden läpi ilman mielialalääkkeitä, vaikka lääkäri niitä suositteli. Tiettyjä lääkkeitä voi syödä raskaudenkin aikana (lisätietoja saat lääkäriltäsi ja esim. teratologisesta tietopalvelusta, johon voi soittaa ja kysellä).
Jouduin sairaslomalle ahdistuksen takia pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen jouduin sitten aloittamaan nuo mielialalääkkeet ja ne ovat kyllä auttaneet; vauva nyt 6 kk ja alkaa helpottamaan vihdoin, kävin aluksi myös muutaman kerran kerran psykologilla, joka erikoistunut synnytyksen aikaiseen/jälkeiseen masennukseen. Imettää olen voinut normaalisti.
Hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa tätä. Itselläni esim. elämäntilanne on ollut hyvä, lapsi toivottu jne, silti masennuin. Kaiken lisäksi tämä raskaus oli toinen, ensimmäisen kohdalla en kokenut vastaavaa.
Kehotan sinua hakemaan rohkeasti apua, ajoissa. Juttele vaikka neuvolassa asiasta. Jaksamista sinulle, huolehdithan itsestäsi ja vauvasta!
Olen pahoillani puolestasi. Mutta voisiko nämä tunnot olla normaaleitakin, eivätkä välttämättä hoitoa tarvitsevia? Luulisi että tällainen olisi yleisempää ja että jokainen jossakin raskauden vaiheessa kokee herkistymisen myötä jotain vastaavaa. Tai ainakin toivon näin..
edelleenkään täällä ei ole mikään ap, onko niin vaikea olla väärässä ja lopettaa tänne kirjoittelu sinä ap:lle kaunaa kantava!
edelleenkään täällä ei ole mikään ap, onko niin vaikea olla väärässä ja lopettaa tänne kirjoittelu sinä ap:lle kaunaa kantava!
tää on viimeinen viesti jonka sulle hullulle laitan! taitaa olla ap sun mielikuvitus kaveri, meneppä ettimään sitä jostakin aivan muualta ja lopeta tänne kirjoittelu kun kysyn apua fiksuilta ihmisiltä. tajuatko miten säälittävältä mun silmiin vaikutat kun tollasta kirjottelet tänne jostakin ap:sta kun varsin hyvin tiedän että en kyllä varmasti ole mikään ihme ap! ap on sun mielikuvituskaveri ja sun pitäis mennä mielenterveys chattiin eikä tänne, aikuiset haluavat keskustella täällä. voimia sinulle sairautesi kanssa, toivottavasti löydät ap:si.
täällä taas kiukkuiset mammat mölisee. Voisitteko lopettaa aiheen vierestä kirjoittamisen niin ketjun aloittaja voisi saada oikeita vastauksia tilanteeseensa.
ja jonkin asteista ahdistusta, ilman syytä, on esiintynyt ihan alusta lähtien. Näitä "ahdistuskohtauksia" tulee etenkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Välillä on viikko-parikin ettei esiinny ja välillä useammin. Neuvolassa eivät pitäneet mitenkään huolestuttavana vielä, mutta pääsen kyllä juttelemaan psykon kanssa jos haluan.
tää on viimeinen viesti jonka sulle hullulle laitan! taitaa olla ap sun mielikuvitus kaveri, meneppä ettimään sitä jostakin aivan muualta ja lopeta tänne kirjoittelu kun kysyn apua fiksuilta ihmisiltä. tajuatko miten säälittävältä mun silmiin vaikutat kun tollasta kirjottelet tänne jostakin ap:sta kun varsin hyvin tiedän että en kyllä varmasti ole mikään ihme ap! ap on sun mielikuvituskaveri ja sun pitäis mennä mielenterveys chattiin eikä tänne, aikuiset haluavat keskustella täällä. voimia sinulle sairautesi kanssa, toivottavasti löydät ap:si.
OTA PERKELE SELVÄÄ AV:N SLANGISTA ENNEN KUIN ALAT HAUKKUMAAN TOISIA, AP!
en oikein ymmärtäny äskeistä hyvin kypsää kommenttia, olen ensimmäistä kertaa tänne kirjoittamassa, joten mikäköhän on ongelma, ei sinun ole pakko vastata.