Mielenterveysongelmista kärsivät: harkitkaa teettekö lapsia!
Terveisin mielenterveysongelmaisen äidin väsynyt tytär
Kommentit (17)
Älä kuitenkaan enää hanki yhtäkään.
Lähes kaikilla (?) on sukuhistoriassa mielenterveysongelmia, riippuvuuksia jne. Hakekaa apua itsellenne. Ei vain täydellisillä - joita ei olekaan - ole oikeutta hankkia lapsia.
Sitten on myös niitä, jotka kieltävät ja salaavat ongelmat. Sitten saa kyllä hankkia lapsia, vai?
lievää masennusta tms., monella on ollu työstämistä lapsuudenkokemuksissaan jne. (itselläni näin)
eli olisipa kiva tietää että miten määritellään mt-ongelmat? pitääkö olla jotain lääkitystä vaativaa = ei lapsia?
t. kahden äiti,
Mikäli sinulla on ongelmia löytää tasapainoinen olotila, olet ahdistunut, syytät pahast aolosta muita, mielialat ailahtelevat, minäkuv on epävakaa, niin useamman lapsen hankkimista olisi syytä välttää.
Ei tarvitse huolehtia.
Ammattini puolesta vain tiedän, että raja ns. terveen ja mt-ongelmaisen välillä on hyvin häilyväinen ja tällaiset rajanvedot ovat vaikeita. Tietenkään ei kenenkään pitäisi hankkia lapsia, jos oma vointi ja jaksaminen on valmiiksi epävarmaa.
t. 6
Onko se burnout, bulimia, keskivaikea masennus vaiko skitsofrenia? Aika yleistävä ohje kieltää kaikilta lasten hankkiminen. On pikkuisen eri asia, onko esimerkiksi kroonista psykoosisairautta sairastava vai lievästi pakko-oireinen.
Vaikka ongelma olisi yleinen ja lievä, mutta miksi pitää haluta raskaaksi pian lääkityksen alettua? Ei varmaan edes tajuta, miten suuri stressi raskaus ja vauva-aika voi olla psyykelle, eli minä ainakin odottaisin, että pärjäisin jonkin aikaa ilman lääkitystä ennen raskaaksi tuloa.
On tosiaan totta, että ihan normaalia on oireilla lievästi, mutta myös useamman lapsen äitinä tiedän, että äitiys se vasta sitä päätä kuormittaakin. Eli ajankohtaa voisi varmaan harkita, ainakin jos ihminen on reilusti alle kolmekymppinen, eli olisi aikaa toipua.
mutta kylla on kova elama esimerkiksi skitsorenia-potilaiden lapsilla, useainhan he itsekin karsivat mt-ongelmista myohemmin.
Lahisukulaisella sf ja hanen kahdella lapsella on nyt aikuisiassa todettu vakavia mt-ongelmia, saaliksi kay heita kaikkia.
itse sairastin nuorempana 2 kertaa rankahkon masennuksen ja olin totaalisesti hukassa, mutta nyt 2 lapsen äitinä elämä tuntuu asettuneen kohdalleen ja olen huippuonnellinen. Joillakin voi nuoruuteen kuulua ahdistus ja masennus ja "etsikkoaika".
11 vuotta sitten. Eli epämääräiset masennus- ja ahdistusolotilat. Lapsi toi elämään mielekkyyden ja tarkoituksen ja maailma lakkasi pyörimästä oman navan ympärillä. Olen saanut myöhemmin lisää lapsia.
Ihmisistä vain 2 prosenttia sanoo olevansa täysin terveitä. Ja ne kaksi prosenttia ovat umpihulluja.
Vaikka minäkin olin masentunut esim. äitini kuoleman jälkeen ei sitä voi mielestäni ongelmaksi sanoa. Minäpä uskon, että suurin osa ihmisistä osaa työstää surunsa ja murheensa ihan ilman lääkitystä tai terapiaa. Älkää yleistäkö hullut, kyllä me muut ollan ihan terveitä.
Samalla voisi sanoa, että sydäntaudeista kärsivät:älkää hankkiko lapsia! Jos suvussasi on sepelvaltimotautia, älä hanki lapsia!
Ei kaikissa mielenterveysongelmissa tarvita lääkkeitä. Esimerkiksi itse olen kärsinyt päämäärättömyyden tunteesta ja käynyt psykologilla sen takia ja jutellut siellä lähinnä siitä, ettei elämä ole mielestäni mielekästä. En ole käyttänyt lääkkeitä koskaan. Ja mielenterveysongelmaa voi aiheuttaa sekin, ettei pysty näkemään itseään tavallisena ihmisenä, vaan jonain ylipapittarena, joka arvostelee muita hulluiksi. Ja lisäksi mielestäni on hieman omituista puhua hulluista. Määrittele hullu. Jonkun mielestä sinä voit olla "hullu", kun tuhlaat aikaasi netissä:D
Vaikka minäkin olin masentunut esim. äitini kuoleman jälkeen ei sitä voi mielestäni ongelmaksi sanoa. Minäpä uskon, että suurin osa ihmisistä osaa työstää surunsa ja murheensa ihan ilman lääkitystä tai terapiaa. Älkää yleistäkö hullut, kyllä me muut ollan ihan terveitä.
osan suruista ja murheista ilman lääkkeitä ja terapiaa.
Ai sinäKIN olit masentunut. Ei me kyllä meinata uskoa, ihme juttu, kun olet niin terve ihminen TEIDÄN MUIDEN terveiden joukossa.
Vaikka minäkin olin masentunut esim. äitini kuoleman jälkeen ei sitä voi mielestäni ongelmaksi sanoa. Minäpä uskon, että suurin osa ihmisistä osaa työstää surunsa ja murheensa ihan ilman lääkitystä tai terapiaa. Älkää yleistäkö hullut, kyllä me muut ollan ihan terveitä.
Voiko nää palauttaa johonkin?