Yksinhuoltaja ja seurustelu! Ei onnistu, ei ikinä.

Miestä voi tavata ilman lasta, mutta sitä et halua, tai lapsen kanssa mitä sitäkään et halua. Harva mies haluaa suhteeseen jossa ei koskaan tavata.

nimim. jo kuudetta vuotta uusioliitossa

on niin "hassu" juttu et oon naimisissa ja harmikseni tavannut tosi kivan miehen työn puitteissa. Noh, ollaan tapailtu nyt 6kk työn ulkopuolella ja tää mies on alust aasti sanonu et haluais nähdä mun lapset ja viettää niiden kans aikaa (sen omat lapset jo vähän isompia)....mutta koska mulla tilanne on tää niin en o antanu tavata, mutta usko vaan et kyllä sellanenkin mies vielä vastaan tulee joka on kiinnostunu myös sun lapsista!!

sillä hän rakastui välittömästi lapseeni lähes yhtä paljon kuin minuun. Ja ajatteli lapsen parasta. Toivottavasti törmäät tällaiseen mieheen.

Mä tapasin miestä aina iltasella kun lapset meni nukuu..ne menevät 20.00 nukkumaan niin hyvin oli sitten iltaisin aikaa tutustua..lapset oli n.kerran kuussa viikonlopun poissa ja silloin oltiin aina yhdessä..nyt jo asuttu reilu 2-vuotta yhdessä ja lapsetkin arjessa mukana ja yksi yhteinenkin..reilu 3-vuotta oltu kimpassa ja hyvin on sujunut=)

jos et minnekään pääse ilman lapsia ja jos et heti alkuun halua miestä esitellä lapsille.



Ymmärrän molemmat näkökulmat hyvin, mutta aika mahdoton yhtälöhän tuo on.



Jommasta kummastahan sinun on jossain vaiheessa joustettava, jos et halua yksin olla. Joko lapset on silloin tällöin jätettävä hoitoon tai sitten se seurustelukandidaatti on esiteltävä lapselle.

Itse oli samassa tilanteessa ja monista miehistä sen kyllä heti näkee ettei suhteesta tule mitään. Ilmoitinkin yleensä heti että mulla on sitten lapsi ja sen ehdoilla menen menoni. Monet miehet sanoo ettei lapsi haittaa mutta sitten kuitenkin nopeasti huomaa kuinka ne ei ymmärrä että se lapsi pitää huomioida joka kerta kun edes ajattelen meneväni johonkin.



Nykyinen mieheni oli aivan ihana heti alusta asti, halusi tutustua lapseeni ja otti hänet huomioon aina. Ikinä ei ole ollut harmissaan hänen läsnäolostaan, päinvastoin. Nykyään mies on lapselle läheisempi kuin lapsen biologinen isä.

ensin miettiä se oma asenne tuohon asiaan? Haluatko edes käydä treffeillä jos mahdollisuus? Ja eihän sitä lasta nyt joka yö tarvitse yökylään laittaa...



Olin yh pari vuotta,mutta minulla on myös miespuolisia kavereita,jotka saattavat tuosta vain tulla kylään ja lapset eivät tosiaankaan kuvittele,että jokainen heistä on äidin uusi poikaystävä.

hänen edelleen, tai sitä, että lasta ei joka välissä työnnetä hoitoon, ei hän ole sen arvoinen mies, jota kannattaa tavatakaan!



Itse aikanaan yh:na tapailin nykyistä aviomiestäni alkuun iltaisin, kun lapset nukkumassa. Kerran kuussa suunnilleen lapset oli mummolassa viikonlopun, jolloin saimme kahdenkeskistä aikaa enemmän.Kun oli selvää, että suhteemme on vakavalla pohjalla, esittelin miehen lapsilleni, ja siitä lähtien homma helpottui kun voimme tehdä koko perheenä asioita. Jos mies tapailee yh:aa, täytyy hänen olla kypsä myös huomioimaan niiden lasten olemassaolo, tai tulevaisuudessa voi olla vaikeat paikat, kun yhteen muutettaisiin tms.

Olen niin kyllästynyt miehiin, jolle ei kelpaa 100 % yh, jolle lapsi on tärkeämpi kuin treffit. En pääse matkoille, en pääse sinne, enkä tänne ilman lapsia. Sille ei voi vaan mitään, enkä mä halua työntää lasta yökylään joka pirskatin yö... ja joo meillä on yhteinen makuuhuone.

Enkä jaksa joka äijää kotiini edes päästää heti ensi treffeille. Surettaa, että yksinkö tässä pitää koko loppuikä nyt vaan kestää!?

Pännii.

Itse kun erosin, äjin kolmen lapsen yh:ksi. Vuoden aikana eron jälkeen seurustelin kolmen miehen kanssa, eikä kukaan ollut sellainen joka ei olisi ymmärtänyt tilannetta. Kukaan ei vaatinut mitään erityistä, ja ymmärsivät sen, että lapset vievät suurimman osan ajastani. Heillä oli ikää tuolloin 2kk, 1v3kk sekä 3v) Ensimmäinen seurustelusuhde päättyi miehen ulkomaankomennukseen, toinen siihen että mies muutti työn perässä 200 kilometrin päähän, ja tapaamiset vain loppuivathiljalleen. Kolmanne kanssa olen ollut nyt naimisissa 10 vuotta. Ei se ole vaikeaa, eikä toivotonta kun se oikea sattuu kohdalle.

Kysymys ei ole siitä, että en koskaan halua lastani viedä yökylään tai että en koskaan halua miehiä meille. Joudun edustamaan paljon työssäni, joten lapsi on yökylässä kerran viikossa jokatapauksessa, enempi olisi mielestäni kamalaa. Kotiini saa tulla varsinkin kun lapset nukkuu, mutta enpä ole tavannut miestä, jonka mielestä sohvalla kahden tunnin keskusteluseura olisi riittävää. Enimmäkseen miehet ehdottelee viikonlopun kanoottireissuja tai sitä sun tätä.



Pännii.



Ei kaikilla lapsilla vaan ole sitä toista vanhempaa eron jälkeen!! Jos ei ole, niin ilmeisesti on tuomittu tuhoon.



Kiitos toki niille jotka jaksoivat lohduttaa.

Minulla taas ollut päin vastoin,että miehet ovat ottaneet huomioon,että olen kiireinen työn takia ja hoidan lapset ihan yksin, joten ovat turhankin innokkaasti ehdotelleet retkiä Linnanmäelle tms jos ei ole ollut muuten aikaa tavata. Välillä ihan ärsyttänyt kun ei ole voinut käyttää lapsia tekosyynä,ettei kiinnosta tai jaksa kun ehdotuksia satelee.. ; )

Melko epätoivoinenhan mies saa olla ylipäätäänkin jos huolii itselleen jonkun toisen elämän jämän, eli yyhhoon lapsineen ja ottaa näistä vastuun ja taakan kantaakseen.

Yleensähän on joku hyvä syy, miksi mies hylkää naisensa, silläkin hinnalla, että joutuu luopumaan omista lapsistaan siinä samalla.

Maekus Seppä kirjoitti:

Melko epätoivoinenhan mies saa olla ylipäätäänkin jos huolii itselleen jonkun toisen elämän jämän, eli yyhhoon lapsineen ja ottaa näistä vastuun ja taakan kantaakseen.

Yleensähän on joku hyvä syy, miksi mies hylkää naisensa, silläkin hinnalla, että joutuu luopumaan omista lapsistaan siinä samalla.

Oletko ajatellut, että se puoliso on voinut vaikka kuolla ja se yh-status on tullut sitä myötä?

Maekus Seppä kirjoitti:

Melko epätoivoinenhan mies saa olla ylipäätäänkin jos huolii itselleen jonkun toisen elämän jämän, eli yyhhoon lapsineen ja ottaa näistä vastuun ja taakan kantaakseen.

Entä jos miehellä itselläänkin on lapsi ex-puolison kanssa ? Eikö silloin ole tasapuolista, että molemmilla on lapsi aiemmasta suhteesta?

Kuka nostaa näitä 15 vuotta vanhoja ketjuja???

Missä lapsen isä on?

Mitäs erosit? Mihin unohtui vihkivala?