Nyt meni tällä kielipoliisilla herne SYVÄLLE nenään! Lasten eskarirompussa

Ikävä kyllä aika monessa lasten jutussa on kieliasiat miten sattuu... Ajatellaan vaikka nyt jotain Disney-tusinakirjoja.



t. toinen kielipoliisi

Siinä on muitakin vähän ihmeellisiä juttuja. Esim. riimittelyharjoituksessa pitää ensin keksiä sanapari tossu-possu.



Toinen sanapari onkin sinistä-inistä! Siis "inistä" olisi pitänyt hoksata kuvasta, jossa on possu ja puhekupla... Eihän tuollaista ymmärrä aikuinenkaan. Hyttynen inisee, ei possu!



ap

Luulisi edes heidän osaavan ääntää oikein.

satuäänitteistä, joissa puhutaan tyyliin: sitten me mentiin... sen jälkeen me haettiin, me juostiin, me leikittiin...



Haloooooooo! Raivostuttava kuunnella tuollaista passiivia, oikea muoto on: me meniMME!

Ilmeisesti teillä on elämä aika hyvällä mallilla, kun jaksatte ede kiinnittää huomiota ja ottaa pulttia tuollaisesta!

aikaa sitten vakiintunut Monikon 1. persoonaa ilmentäviä indikatiivin passiivin kaltainen muoto; "mennään" , "tehdään" jne. Vai sanotko sinä esim. monikon 1. persoonan direktiivitkin arkikielessä tyyliin "Menkäämme hei lapset ulos" ja "tehkäämme siellä lumiukkoja"...Luulen, että puhutussa kielessä kaikki sanovat "Mennään hei ulos", ja "tehdään lumiukkoja"" jne.



Mua ärsyttää ihmiset, jotka vahtivat toisten kielivirheitä, varsinkin kun mitään OIKEAA kielimuotoa ei ole edes olemassa. On vain kuhunkin kontekstiin hyvin/huonosti-jatkumolla eri tavalla sijoittuvia ilmauksia. Kriteerit sille, mikä on "oikein" ilmaistu ovat aika moninaisia...ajallis-kulttuuris-sosiaalisesti mm. muokkautuvia. Vai kirjoittiko Juhani Aho tai Minna Canthkin päin helvettiä kirjoittaessaan "sydämmellinen" tai "peloittava".

En ole mikään kielitieteilijä, mutta äitini opetti meille oikeaa suomea ja oikeanlaisen sanojen taivutuksen, korjasi virheelliset verbintaivutukset puheesta ja piti huolta, etteivät väärät sanamuodot juurtuneet puheeseen. Esim. joskus 80-luvulla "vesi veks"-altaan TV-mainoksessa sanottiin "ei tule käytettyä tulppaa", johon äitini aina älähti että kuuluisi sanoa "ei tule käyteTYKSI". Ja esim. sana "meinata" ei kuulunut kotikieleemme.

Tästä kaikesta seurasi se, että meillä ei juuri koskaan ollut kouluaineissa kielioppivirheitä ja saimme helposti ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen aineesta L:t. En tietenkään puhu samalla lailla kuin kirjoitan, mutta puhekieltä on joskus ärsyttävä lukea, ja lasten satunauhoituksissa ja TV-ohjelmissa ei saisi olla niin paljon kielioppivirheitä kuin mitä niissä nyt on.

Aku Ankka on ainoa media, jossa vaalitaan hyvää suomenkieltä, mutta nykyään sekin jo vilisee kummallisia termejä ja slangia. Huonompaan suuntaan menossa siis sekin viimeinen puhtaan kielen tyyssija.

Ilmeisesti teillä on elämä aika hyvällä mallilla, kun jaksatte ede kiinnittää huomiota ja ottaa pulttia tuollaisesta!

t. eräs, jonka elämä tosiaan ON aika hyvällä mallilla

Lapsi sai lahjaksi eläinkirjan, jossa eläinten nimet oli hutaistu miten sattuu. Kimalaista väitettiin mehiläiseksi, koiperhonen oli oikeasti joku kiitäjä (yöperhonen). Kukko oli kana jne. Kirjan kustantajana on Karisto.

Se että Q opetetaan lausumaan "guu" on ihan yhtä typerää kuin jos opetettaisiin lausumaan K-kirjain vaikka "shoo". Se ei ole mikään makuasia.

puhekieleen vakiintunut muoto. Se on sitten makuasia, sietääkö puhekieltä lasten satunauhotteissa. Käsittääkseni tässä "mennään"-tapauksessa ei ollut kyseessä kielenopetusnauhoite, vaan puhuttu tarina ja vieläpä tarinan hahmojen repliikit. Silloin itse ainakin ymmärrän, että siinä käytetään puhekielisiä verbimuotoja.

käyttöä vastaan arkisissa ja epävirallisissa tilanteissa. Mutta kuten joku totesi: tämä on _eskari_romppu eikä mikään pilipalipeli. Toivottavasti sitä ei käytetä oikeasti eskariopetuksessa...



ap

Siis voidaan sanoa "ei tule käytettyä" tai "ei tule käytetyksi".

Olin muuten joskus töissä lafkassa, jossa ko. romppu käännettiin, ja tunnen sen kääntäjiä; mieheni oli firmassa silloin testaajana ja hän taisi sitä testatakin. Työ oli kuulemma oikein hauskaa vaihtelua sille tavalliselle markkinointi- ja ohjekirjatauhkalle, mutta myös vaikeaa, koska tietenkään esim loppusoinnut eivät ole samat eri kielissä... siitä ilmeisesti se inisevä possu... Tosin iniseminen voi meillä tarkoittaa myös valittamista.

Aku Ankka on ainoa media, jossa vaalitaan hyvää suomenkieltä, mutta nykyään sekin jo vilisee kummallisia termejä ja slangia. Huonompaan suuntaan menossa siis sekin viimeinen puhtaan kielen tyyssija.

Esim. eilisessä IS:n varusmiesjutussa otsikko ennen korjaamista kuului näin:

Varusmiehet syö roskaruokaa joka toinen päivä.

Esim. eilisessä IS:n varusmiesjutussa otsikko ennen korjaamista kuului näin:

Varusmiehet syö roskaruokaa joka toinen päivä.